Viime lauantaina veimme miehen tyttären lumilautakouluun Peuramaalle, ja reippailimme sitten itsekin hetken siinä lähiympäristössä. Aurinkoon päin oli ihana kävellä, mutta heti kun käännyttiin takaisin ja jäätävä viima iski päin kasvoja teki mieli palata kahvion lämpöön.
Onneksi sentään kengät ovat lämpöiset! Olen niin kovin onnellinen, että syksyllä tuli nämä lämpöihmeet hankittua - nappiostos, vaikka vähän maksoivatkin!
Laskettelemaan minua ei kyllä enää välttämättä saa. Tuntuu, että korkeanpaikankammot sun muut ovat iskeneet iän myötä, tuntuu hurjalta ajatella tulevansa mäkeä alas suksilla. Kun pulkkamäessäkin nykyään jännittää.
Viimeksi olen ollut laskettelemassa Himoksella vuonna 1999. Huomasin, että näissä 15 vuodessa aika paljon on tapahtunut muutoksia. Sukset ovat ihan erilaiset verrattuna niihin lankkuihin, jotka ovat edelleen kellarissa pölyttymässä. KAIKILLA on kypärät - eipä vielä 15 vuotta sitten ollut ajatustakaan, että myös aikuiset pistäisivät kypärää päähänsä (ihan loistava muutos tuo, kun katsoo formulakuninkaankin kohtaloa) ja yleinen laskettelutyylikin näyttää olevan erilainen kuin silloin.
Onko laskettelu sama kuin pyörällä ajo? Onnistuisikohan se vielä näin "pienen" tauon jälkeenkin?
Rakkaudella,
Elisa
Kuvituksena kännykameralla napsittuja kuvia lauantailta. Ihan ok kuvia mielestäni, ollakseen kännykkäkuvia! (..enkä edes editoinut kuvia ollenkaan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ihanista kommenteista!