tiistai 29. huhtikuuta 2014 | 7.58

Kuvapostaus. Ja reissuakin pukkaa!

Minuun on iskenyt jäätävä laiskuus. Se, että saan työpäivän kasaan kunnialla on tuntunut vievän kaiken energian. Mikään ei huvita, mitään ei jaksa. Mistä saisi tähän hätään hullun energiabuustin?

Tässä viime viikon kuulumisia tässä siis kuvien muodossa, koska olen vain ollut patalaiska kirjoittelemaan tänne blogiin.

April Jazzeilla kuunelemassa Kari Ikonen Trioa, Lenni-Kalle Taipaletta ja Jukka Perkoa
Viikonloppua vietettiin auringosta nauttien, raclette-grilliä testaillen ja eilen kokeilin uutta geelilakkaussettiäni. Jos vaikka saisi kynnet kasvamaan vähän nätimmiksi.

Niin. Ja sitten oli vielä tämä:

Ei ollut nilkassa muuta kuin normi venähdys.

Kaikkein tärkeimpänä ja iloisimpana uutisena minulle tuli eilen tämä viesti:

Hey gorgeous! Hope you and hubby are well? 
Myself and Toby (of the derelict house) are getting married on 23 August this year in Cork.. 
you are more than welcome to come - I know it is highly unlikely to suit and obviously no pressure whatsoever but wanted to definitely extend an invitation on off chance ye fancied trip to Ireland? Xxx

Ja mitäs tällaiselle kutsulle sitten pitäisi tehdä? Alkoi kummasti reissujalkaa kutkuttamaan, ja eihän siinä voinut muuta kuin...



Jippijaijee!!! (..ja kaikki rahansäästöhommelit menevät vaan pahemmin ja pahemmin metsään.. Hups!)

Kaikki kuvat kännykuvia, suurin osa Instagramista.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014 | 15.08

Call me Klenkka.

Loma loppui ja arki iski päälle kovaa vauhtia.

Oloa helpottaa huomattavasti ulkona mollottava aurinko ja sen tuoma lämpö. Myös kevät on puhjennut kukkaan, valkovuokot, narsissit, sinivuokot, leskenlehdet värittävät luontoa ihanasti.

Ennen kuin palaan loppuihin Kreikkakertomuksiin (kuvat ovat edelleen setvimättä), niin tässä vähän tarinaa eiliseltä. Olin jälleen lähiösuunnistamassa, kuten pari viikkoa sitten. Tällä kertaa otimme vähän pitemmän reitin, kun viimeksi reitti oli niin kiva ja helppo.

Mutta eihän tällainen citykani tajunnut, että koko reitti menee metsässä kallioita ja suoalueita pitkin. Siellä sitten tarvottiin ja etsittiin rasteja. Oli niin ihana ilma, että metsässä tarpominenkin oli tosi virkistävää ja ihanaa. Ei haitannut vaikka varpaat vähän kastui tossujen upotessa suohon tai kun kompuroin itsekseni oksanpätkiin. Kyllä homma kuntoilusta käy!

Metsään metsään.
Aika umpimetsässä oli rastitkin, etsittävänä meillä taisi olla niitä 14 kpl. Onneksi ystäväni osaa lukea noita karttoja, minulla on vielä aika rajuja hahmottamisvaikeuksia noiden kanssa. Katsotaan, jos ottaisin jonkun "lapsirastin" seuraavaksi itsekseni, jos vaikka oppisin ihan oikeasti löytämään noita rasteja. Ilman "Koota" olisin ollut aika eksyksissä..


Kuntooni nähden tuntui, että minä vain läähätin Koon perässä, kun hän ketterästi sinkoili metsässä paikasta toiseen. Suuri osa ajasta meni keskittyessä mihin astun - tunnetusti olen sellainen lasinilkka, jolla on aina nilkat nurin (Viimeksi taisi olla hääpäivämatkalla syyskuussa). Ehti sitä hiukan katsella ympärilleenkin...


Noh, jottei kaikki olisi niin ihanaa ja täydellistä, niin kyllähän minä lopulta tämän nilkkani romutin. Yhdennellätoista rastilla sammaleen sekaan oli kauniisti eksynyt kiven murikka, johon sitten astuin. Ja kyllä taas näin tähtiä pienen tovin, kun kipu viilsi nilkasta ihan polveen saakka. Hiphei.

Taisi tulla Koollekin pikku ahdistus, kun kartan mukaan matkaa lähimmälle tielle oli ainakin kilometri. Sain kuitenkin klonkattua itseni "maaliin", vaikkakin tuloksemme merkattiin keskeytyneeksi. Sattuneista syistä rastit 12-14 jäivät hakematta.


Seuraavalla kerralla sit tukevammat kengät mukaan...


tiistai 15. huhtikuuta 2014 | 17.00

Ihan totaalisen lomalla.

Terkkuja auringosta! Tämä lomapäivä on vietetty ihan vaan hengaillen, olemme löhöilleet altaalla auringossa ja syöneet vähän lounasta. Kohta hyppään suihkuun ja lähdetään tuonne keskustaan käppäilemään. Varmaan eksytään siihen samaan ravintolaan, jossa söimme silloin ensimmäisenä iltana. Slurps!


Eilinen päivä oli vähän pilvinen, joten ampaisimme bussilla Rodoksen vanhaan kaupunkiin. Sinne on täältä Ialyssoksesta (Ixiasta) noin 10 kilometrin matka. Bussilippu maksoi 2,30€/ henkilö, paluumatka taksilla taittui 13€:lla. Eli isomman porukan kanssa tuo taksi on lähes yhtä edullinen kuin bussi.

Rodoksen vanha kaupunki pitää muuriensa sisällä pääasiassa krääsäpuoteja (joka  paikassa samat tavarat), hieman ehkä ylihinnoiteltuja ravintoloita ja kissoja. Historian huminaakin siellä on yllin kyllin, mutta me ei tällä kertaa perehdytty siihen. Me vaan kiertelimme pieniä mukulakivikatuja ja kahviloita/ ravintoloita.

Piipahdimme Vävypoika -nimisessä kaupassa, jossa saimme maistella ihan kamalia paikallisia juomia: ouzo-kahvilikööriä ja jotakin punaista ja makeaa. Kaupan rouva suositteli meille ihanaa ravintolaa siinä nurkan takana. Oli ensimmäistä päivää auki tänä vuonna.


Romeo -ravintolassa syötiin kreikkalaista salaattia ja tzazikia (ylläriylläri), mousakaa ja gyrosta. Ja tietysti vähän vinoa myös :) Ravintolalasku teki yhteensä 70€. Vähän kalliimpaa kuin täällä Ixiassa. Vaikka siltikin vielä melko edullista Suomen hintoihin verrattuna. 

Suosituksia siis voin hyvillä mielin antaa tästäkin ravintolasta. Plussaa ehdottomasti myös kauniista miljööstä :)

Iltaa istuttiin jälleen Retan luona pikkuisessa kreikkalaiskahvilassa tässä Ixian pääkadulla. Aivan uskomattoman sydämellisiä ihmisiä. Kreikkalaiset papat naurattivat meitä ja Reeta kantoi meille kaikkea pientä naposteltavaa pöytään. On jotenkin niin hurmaavia nuo papat, jotka jättävät rouvat kotiin ja tulevat kahville ja pelaamaan korttia.

Minä ja Reta. 
Huomenna vuokrataan auto, ja lähdetään katsomaan saarta vähän enemmän. Kivaa päästä vähän liikkeelle tämän löllöilypäivän jälkeen.

Lataisin tänne enemmänkin kuvia, mutta yhden kuvan lataaminen kestää n. 10 minuuttia. Ei jaksa eikä malta odotella niiden ruksutusta.. 

Eipä muuta tässä vaiheessa, nyt lähdetään kylille!



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014 | 11.30

Terkkuja Rodokselta!

Täällä ollaan ihanan auringon alla, ahh! <3 Minä, äitini ja äidin miniä. Kolme daamia vauhdissa.

Huomaa, että täällä Rodoksella on sesonki vasta alkamassa, hotellit ja kadut ammottavat vielä tyhjillään, suurin osa ravintoloista on vielä avaamatta. Olimme eilen ensimmäiset turistit myös Sea Melody hotelliimme, kertaheitolla tänne ampaisi 200 suomalaista. Muun maalaisia täällä ei taida vielä ollakaan. Vähänhän se tuntuu ankealta, kun kaikki puhuu suomea, mutta ei anneta sen häiritä. Aika hauskaa ajatella, että olemme varmaan ensimmäiset turistit koko lomakohteessa.

Myös säästä huomaa, että takana on talvi ja kesä vasta alkamassa. Auringossa on ihanan lämmintä, hymyilyttää väkisin auringon suloinen lämpö. Tuuli on vielä kylmä, ja iltasella pitää olla pitkää päällä. Muuten huhtikuu näyttää todella kauniilta, vielä ei ole aurinko ehtinyt polttaa luontoa ruskeaksi. Kaikkialla on vehreää ja kukat ovat puhkeamassa loistoonsa.

Hintataso täällä on PALJON edullisempi, kuin mitä olin ajatellut. Ainakin eilisen perusteella. Kävimme jossakin pienessä kreikkalaisessa kahvilassa, josta tilasimme gyrokset (pitaleipään käärittyä suolaista possua, tzazikia, tomaattia, punasipulia ja ranskanperunoita), 2 olutta, 1/2 litran pullon retsinaa (kreikkalaista, pihkan makuista valkoviiniä) ja 2 pulloa vettä. Koko roska maksoi 18€. Voitteko kuvitella? Saimme myös ihanaa palvelua, kahvilan pitäjä Reetta (en tiedä miten hänen nimensä kirjoitetaan) oli ihana hymy kasvoillaan koko ajan.

Viihdyimme kyseisessä kahvilassa varmaan useamman tunnin kreikkalaispappojen joukossa. Yhdeltä kreikkalaispapalta Theofilokselta kysäisin sitten ravintolavinkkiä, ja ai että minkä ravintolan Theofilos meille näyttikään! Hän ihan konkreettisesti näytti paikan minulle, autolla pyöräytti minut ravintolan kautta, ja kävi vielä erikseen ravintolan emännältä Yolandalta kysymässä, ovatko illalla auki.

Sain ravintolan kortin, mutta paikan nimi on siinä kreikaksi. Eli ei siis aavistustakaan, minkä niminen paikka oli. Tilasimme oluset, pullon viiniä, kreikkalaista salaattia, tzazikia, lammasta, kalaa, mustekalaa ja jättiravun pyrstöjä. "Pieniä annoksia" useampia. Pöytä oli niin täynnä ruokaa, etten edes tajunnut kuvaa ottaa. Ja arvatkaa, paljonko maksoi tuo jätti-illallinen kolmelta hengeltä juomineen?

NELJÄKYMMENTÄ KAHDEKSAN EUROA!!!

En voi muuta kuin täydellä sydämellä suositella paikkaa, jos tänne Ixian suunnalle joskus eksytte!



Muuten eilinen päivä meni oleskellessa ja tallaillen tätä lähiympäristöä ympäri. Kaunista, rauhallista ja huikean ystävällisiä ihmisiä.

Joka kerta, kun tulen Kreikkaan muistan miksi tätä maata niin kovasti rakastan. Tästä lomaonnesta puuttuu ainoastaan oma ukko, joka jätettiin kotiin tienaamaan.

Laittaisin tänne paljon kuvia, jossei tämä hotellin ilmainen wifi olisi niin armottoman hidas. Toivottavasti löytyy jostakin vähän nopeampi yhteys.

Terkkuja sinne kotosuomeen! Mä painun takaisin aurinkoon :)


Ps. Kuvamatskua löytyy paremmin instagramista nimellä elisadafinn

perjantai 11. huhtikuuta 2014 | 11.01

ÄL - OO - ÄM - AA!!

Älyttömissä lomafiiliksissä täällä näpyttelen viime hetken hommia kasaan. Pari tuntia, ja sitten se alkaa, kauan odotettu hiihtoloma! :) Joskaan en meinaa hiihtää, enkä (toivottavasti) edes nähdä lunta.. 

Lomafiilistä kirvoittavat mun pinkit kynsilakat, uudet räpsyt ja kohta koittava kampaaja. Nostaa kivasti lomatunnelmia, kun vähän laittautuu.

Instagram -kuva

Instagram kuva
Ripset hyvin, kynnet hyvin, kohta hiukset hyvin - loma voi alkaa!

Ixia ja Kreikkaherkut, täältä tullaan!



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014 | 10.55

Kotikenttäetu?

Pääsin eilen ensimmäistä kertaa sitten kouluaikojen kokeilemaan suunnistusta. Koulusuunnistus oli ankeaa, kuten kaikki muukin koululiikunta. Lieviä angsteja nostaa edelleen meidän liikunnanopettaja, joka onnistui pilaamaan liikunnan ilon aika monelta oppilaaltaan.. Häntä miettiessä sen naisen typerän pillin ääni porautuu mieleen kuin pahempikin tinnitus.

Kotoa lähtiessä mies sanoi, että ota nyt puhelin mukaan jos eksytte ja pitää tulla hakemaan. Hän taisi aliarvioida tämän suunistajan taidot...

Valittiin vajaan 4km mittainen reitti ja lähdettiin "metsään". Mukana tietysti kompassi ja iloinen mieli ihanassa kevätauringossa. Vanhat angstit pyyhittiin muistista.


Vaikka eipä me ihan metsään menty, kyseessä oli kaupunkisuunnistusta ihan kotinurkilla. Eikä karttaakaan (saatika kompassia) kauheasti tarvinnut, kun osasi heti nimetä kartasta suurimman osan rasteista:

  • Tebiksen nurkka
  • Fillarimonttu
  • Yläasteen röökikaltsit
  • Kaverin iskän kiska...
9. rasti kompassin alla sijaitsi yläasteen röökikaltseilla :P
Rasteja oli piiloteltu ojiin, portaisiin, leikkitelineisiin ja puihin. Kaikki löytyi ilman sen suurempaa etsimistä.


Maalissa on hyvä hymyillä - taisi olla kevyt kotikenttäetu tällä suunnistajalla! 



Vedettiin reitti ympäri hyvinkin rauhalliseen vauhtiin vähän reittivalintoja muokaten kivemmiksi. Miksi oikoa talojen väleistä, kun rantaraittia pitkin pääsee niin paljon mukavammissa maisemissa perille? Kokonaiskävelymatkaa meille tuli vähän reilut 5km. Oli älyttömän hauska samoilla tutuissa maisemissa vähän eri motivaatiolla!

Parin viikon päästä mennään uudestaan, naapurilähiöön tällä kertaa. Sen verran hauskaa hommaa oli, että vapise vaan Minna Kauppi - täältä tullaan! (hehe)

Rakkaudella,
Elisa

Ps. Kiitos "K" kun pyysit mukaan - oli tosi hauskaa!

Kolahdus

Miksi asioiden pitää välillä kolahtaa kovaa? Juuri, kun on hetkeksi unohtanut kevään murheet?

Tänään kolahti kollegan uutinen, hän jää äitiyslomalle syyskuussa, laskettu aika lokakuussa.




It could have been me..

Rakkaudella, 
Elisa

Ps. ONNEKSI enää 4 yötä lomaan <3

tiistai 8. huhtikuuta 2014 | 7.30

DYI: lavasohva parvekkeelle

Olen vähän ajasta ja muodista myöhässä. Lavasohvat taitavat jo olla aika out sisustustrendeissä, mutta mitäpä siitä.. Sain vihdoin kasattua meidän parvekkeelle sohvan lavoista, josta haaveilin jo viime syksynä. Syksyllä saamani innostus lavoista aikaansai sen, että sain yhdeltä FB kirpparilta huhuiltua itselleni 4kpl melko huonokuntoisia lavoja ihan ilmaiseksi. Samalta kirpparilta huhuilin myös patjoja, jotka sain haettua suklaalevyn hinnalla pois kuljeksimasta. Ainoa, mihin meni rahaa oli Ikeasta ja Kodin 1:stä santsaamani tyynyt.

Ja siihen se innostus sitten lopahti. Syksy puski päälle, ja into parvekkeen laitosta jämähti. Lavat jäivät kellarin nurkkaan, ja muut tykötarpeet kelarikomeroon odottamaan parempia aikoja.

Perjantain ihanassa kevätsäässä se into sitten jälleen pilkahti. Parvekkeella näytti aivan järkyttävältä talven jälkeen. Kesäisin parveke on meidän jokaisen ajanviettopaikka, mutta talvella se toimii "roska/ pullovarastona ja "tupakkakoppina" miehelle. Ja siltä se myös näyttää ja haisee. Yök.

ENNEN.. (ai mitenniin uteliaita kissoja?)

Vanha sohva on äidiltäni joskus muutamia vuosia sitten peritty rottinkinen sohva, joka on talven aikana homehtunut, kulunut ja repsahtanut. Ihan täydellistä kaatopaikkatavaraa siis.

Projekti aloitettiin vanhan sohvan paloittelulla, roskien raivauksella, ikkunoiden pesulla ja lattian kuurauksella. Lattialle viime vuonna hankitut Ikean Platta puulaatat olisi voinut öljytä, mutta ei ollut öljyä eikä kärsivällisyyttä tällä rouvalla. Onneksi ne olivat vielä ihan hyvässä kunnossa. Pitää kesällä yrittää ottaa siitä projekti.

Niin, ja poistettiin me vihdoin jouluvalot talvivalot ikkunoista (kröhöm!!).

Sitten haettiin kellarista lavat pihalle, ja hiottiin, kevennettiin ja putsattiin ne.



Hiomisen ja siistimisen jälkeen roudattiin (mies roudasi, minä katsoin ;)) lavat meille kolmanteen kerrokseen. Pienellä tuunauksella saatiin rottinkiromunn tilalle aika kivan näköinen ja huikeen mukava sohva! Toistaiseksi sohvapatjan päällisen roolia ajaa käyttämättömänä lojunut räsymatto, katsotaan, jos siihen joskus keksitään joku toinen ratkaisu.
...JÄLKEEN!
Siinä kelpasi sitten nauttia ilta-auringosta:


Niin minun, kuin kissojenkin..

Jadella tuossa vasemmalla on aikalailla mainiota kesäfiilistä kuvaava ilme, kun aurinko paistaa ja lämmittää <3

Osaa se Soturikin nauttia :) (Taustalla näkyy parvekkeen toinen nurkka, jolle pitäisi vielä keksiä jotakin...)
Ihan hauska lähes ilmainen sohva - eikös!? (Vaikka onkin jo vissiin hiipumassa pois muodista..)

Nyt vaan sitä aurinkoa ja lämpöä odotellaan..

Rakkaudella,
Elisa

maanantai 7. huhtikuuta 2014 | 8.40

10 kuvaa kesään: huhtikuu

Voitteko kuvitella, ollaan jo huhtikuussa!

Ensimmäiset leskenlehdet ja krookukset on bongattu ja ruohikko alkaa vihertää. Pajunkissat ovat pompsahtaneet pajujen oksille jo aikaa sitten - kyllä se kesä sieltä tulee! Lauantaina oli jo ihanan keväinen kelikin, auringossa vietetty iltapäivä pamautti jälleen ensimmäiset pisamat poskille.

Ah ihana kevät <3

10 kuvaa kesään -haaste on edennyt loppusuoralle, tämän jälkeen on enää KAKSI kuvaa kesään! JEE!

Kuva otettu 7.4. kl 6.39 aamulla, mikä ihana valo!
Sateisen yön jäljiltä maa on märkä ja ilma on kirpakka. Auringon nousu selän takaa heijastuu haalean vaaleanpunaisesti taivaanrannassa lekotteleviin pilviin. On niin ihanaa herätä siihen, että aurinko jo sarastaa ja linnutkin laulelee..

Tässä vertailuna kaikki seitsemän edellistä kuvaa. Talvi on nyt voitettu!!



Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille :)

Rakkaudella,
Elisa

lauantai 5. huhtikuuta 2014 | 20.34

20 vuotta

20 vuotta sitten ehkä nuoruuteni suurin idoli päätti päivänsä. 13-vuotias Elisa vuodatti krokotiilinkyyneliä, kun suru-uutinen kulkeutui myös tänne Suomeen - parin päivän viiveellä muistaakseni. Ei ollut silloin vielä somea, jonka kautta uutiset leviävät sekunneissa ja minuuteissa.

13-vuotiaan elämässä tunteet olivat aika isoja. Ja musiikki, joka iski tajuntaan ja mullisti maailman, oli suhteellisen iso juttu. Minulle se isoin juttu oli lyhyen NKOTB "fanituksen" jälkeen Nirvana. Ei ollut muuta musiikkia. Katsoin kuinka kaunis mies Kurt oli ja unelmoin pääseväni joskus näkemään hänet ja Nirvanan livenä. Kunnes tuolloin huhtikuussa tuli uutinen, että ei tarvitse enää haaveilla.


Levyt sieltä 90-luvun puolivälistä ovat edelleen hyllyssäni. Niitä on soitettu satoja tunteja, ja soivat vastaisuudessakin. Ei enää päivittäin tai viikoittain, ei enää edes kuukausittain. Ehkä pari kertaa vuodessa. Mutta siellä ne ovat, valmiina levysoittimeen, kun siltä tuntuu.

Näin iän myötä en luonnollisesti suhtaudu bändiin ja sen keulakuvaan yhtä intohimoisesti, mutta voi veljet mitä muistoja nämä tuovat tullessaan.. Voi sitä teini-iän angstia!! Muistan, että melkein sytytin huoneeni palamaan, kun kyhäsin jonkun alttarinkaltaisen rakennelman huoneeseeni kun Kurtin kuolemasta oli kulunut vuosi. Päätin, että kynttilää pitää polttaa koko päivä hänen kunniakseen. Onneksi isä löysi kynttilän, joka oli kuulemma iskenyt 15 -senttistä lieskaa..

Sain sapiskaa, ehkä ihan aiheesta. Mutta ihan hyvä syy minulla silloin mielestäni oli.

Pitäisi varmaan kaivaa kellarista se nippu leikekirjoja joita kyseisestä bändistä kasasin.. Sinne kopioitiin äidin työpaikalla lehtileikkeitä, leikeltiin salaa kirjaston kirjasta kuvia (!) ja piirreltiin erivärisin tussein sydämiä. :D :D :D

Kuva/ maalaus: Lora Zombie
Kaikesta huolimatta maailma menetti 20 vuotta sitten poikkeuksellisen lahjakkaan muusikon. Muusikon, joka onnistui luomaan täysin oman soundinsa ja mylläsi musiikkimaailmaa.

Tuntuu ihan käsittämättömältä, että siitä on kulunut jo 20 vuotta. Kaikki ne muistot ja tunteet ovat edelleen niin kirkkaina mielessäni. 20 vuotta - huhhuh.

Grunge oli minun nuoruuteni kuumin musagenre. Ja Nirvana oli minun nuoruuteni suurin bändi. Ja Kurt oli minun suurin idolini.

Rest in Peace Kurt.

Rakkaudella,
Elisa

torstai 3. huhtikuuta 2014 | 9.54

Chilinkasvatus on äijien hommaa?

Kuulin taannoin jonkun sanovan, että chilin kasvatus on äijien hommaa. Ja yksi "chilimiehen" puoliso huomautti, että taidan olla aikamoinen vähemmistö chilinkasvattajissa. Hoomoilasena asiaa sitten mietin, että miksi näin on? Eikö chilit sitten kiinnosta naisia? Kyllähän naiset kasvattaa vaikka mitä kasveja, ja kyllä vissiin useimmiten naiset on ne, jotka yhdistetään kukkapenkkejä kaivamaan, eikö niin?

Johtuuko tämän harrastuksen "äijämäisyys" chilien tulisuudesta? Vai johtuuko se siitä, että näillä kasveilla voi hifistellä ja päteä ihan rajattomasti? Voi rakennella mitä erilaisempia vesikastelujärjestelmiä, mittailla eri ravinteiden ja multien vaikutuksia, kasvattaa bonsai-puun mallisia chilikasveja... Mikä tekee hommasta niin miehistä?


Nojoo, pakko sanoa, että olen törmännyt tässä useamman vuoden chilinkasvatusharrastukseni aikana pääasiassa mieskasvattajiin. Enemmän tai vähemmän aktiivisiin sellaisiin. Hyvin harvaan naiseen.

Liityin vuosi sitten Chiliyhdistykseen (kannatusjäsenenä), ja eilen paukahti postista yhdistyksen uusin jäsenlehti, jota lueskeltiin kissan kanssa töiden jälkeen. Lehden lopussa oli artikkeli chilivaimon tilityksestä, ja kuinka chiliharrastus valtaa heidän kotinsa jo joulukuussa. Kiva ja positiivinen artikkeli se oli, mutta taas jotenkin tuli sellainen olo, että miksei tämä voisi muka olla naistenkin harrastus? Häh?


No oli tai ei, niin minun harrastukseni se on ollut jo pitkään. Ja tulee olemaankin! En tosin ole mikään hifistelijä näiden kanssa, vaan aika vähällä hoidolla ne ovat selvinneet. Mutta aina se vaan on yhtä ihanaa huomata kun kukasta alkaa kasvaa raakile, ja siitä kypsyä hedelmä. On niin ihanaa nähdä, kun satoa alkaa tulla, ja alkaa miettiä mitä siitä tekisi..

Joskus kasvit kuitenkin unohtuvat oman onnensa nojaan, ja meinaa tulla vahinkoja. Onneksi pieni tippa vettä korjaa tilanteen :)
Se siitä tilityksestä, nyt asiaan!

Meillä on taas chilikausi alkanut. Maaliskuun alussa saadut taimet ovat saaneet isommat elintilat (ylläolevassa kuvassa se on vielä taimiastiassa), ja myös muut talven yli selvinneet chilit ovat saaneet tuoretta multaa juurtensa ympärille. Aika hyvä saldo, kaikista talvehtineista chileistä vain yksi ei jaksanut talven yli!

Kaikki kasvit kukoistavat jo, ihania eri sävyn vihreitä lehtiä puskee joka kasvista. Ja suurin osa kukkiikin jo! Oi hyvä chilin valtias, anna meille tänäkin vuonna hyvä sato! 

Kännykkäkuva
Kännykkäkuva
Hyvästä sadosta enteilee se, että ensimmäiset chilit ovat jo alkaneet tehdä tuloaan. Aika ylläri oli huomata, että ensimmäinen hedelmä on tekeytymässä jo maaliskuun lopulla - jes!

Vuoden ensimmäinen! 
Tulisia ruokahetkiä odotellessa...

Rakkaudella,
Elisa


keskiviikko 2. huhtikuuta 2014 | 9.15

Jaa mikä Ferrari?

Mulla on mopo. Mopo, jonka ostin pilkkahintaan huuto.netistä muutama vuosi sitten, itselleni 30 -vuotissynttärilahjaksi. Ikinä en ollut mopolla ajanut, mutta päätin, että se olisi kiva.

Ja niinpä minä sitten kolmekymppisenä surrasin mun pikku mopollani pitkin lähiön katuja hiukset hulmuten. Piskuinen kiinamopo sai nimekseen Ferrari, oli se sen verran hienon punainen! <3


Kuten jo viikonlopun postauksessa kerroin, Ferrari alkaa olla aika väsynyt. Starttimoottori (?) on rikki, joku imukaula on puhki, akku on kaput, pakoputki lähes puhkiruostunut jne. Mutta vielä se potkii, serkkupoika käytti liimaa ja jesaria. Tai jotain. En tiedä miten se on mahdollista, mutta vielä se kulkee - ja meinaan iloita siitä jokikisen kilometrin, jonka se vielä jaksaa. Niitä ei välttämättä ole montaa jäljellä, mutta jokaisesta otetaan taatusti ilo ja vauhti irti.


Surrur ja mopokesä odottaa! Niin kauan kun pikku Ferrari vaan jaksaa puskea.
<3

Rakkaudella,
Elisa

tiistai 1. huhtikuuta 2014 | 8.30

Aprillia, aprillia!

Huvituksen ja höynäytyksen päivä. Mielessä sekavat tunteet. Iloa ja surua. Kuten jo monen monta viikkoa. Onneksi nykyään jo enemmän iloa. Kevät on alkanut ja lomakin lähestyy - jes enää 11 yötä meidän reissuun!

Tänään kl 8.30 piti olla se päivä, kun kuulemme pienokaisemme sykkeet ensimmäisen kerran. Nauroimme, että ultraava sairaanhoitaja/ lääkäri voi vitsailla mitä vaan, sanoa että siellä on kaksoset tai jotain. Ja huutaa perään "aprillia!".

Mutta ei. Elämä huusi meille aprillia jo muutama viikko sitten. Vaikka ajatukset ovatkin jo pitkälti yli tuon kamalan kaksviikkoisen, niin nämä tällaiset päivät muistuttavat siitä, mitä meillä olisi voinut olla. Onneksi seuraavaan "tällaiseen päivään" on useampi kuukausi. Ja kesä välissä. Tiedän, että lokakuun kymmenes päivä on jo nyt painunut elämäämme ikuisesti päiväksi, jolloin piti olla se h-hetki. Se laskettu aika.

*Kuva*
Tänä aprillipäivänä voisin juoda kuravettä ja syödä silliä, jos saisin sillä fysiikan lait muutettua. Mutta koska se taitaa olla mahdotonta, päädyn miettimään jotai metkoja aprillipiloja, joita voisin toteuttaa.

Onko sinua huijattu kunnolla? Mikä on kaikkein mieleenpainuvin aprillipilasi? Oletko onnistunut höynäyttämään jonkun ihan kunnolla?

Älkäähän tulko höynäytetyiksi!

Rakkaudella,
Elisa

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä