perjantai 31. toukokuuta 2013 | 15.07

Kesäkesäkesäkesä!

Aaaah, huomenna kääntyy kalenteri jo kesäkuuhun! Huomenna on tasan 2 viikkoa, kun pääsen Lontooseen pikku pyrähdykselle! Huomenna loppuu lapsilta koulut! Huomenna paistaa aurinko!

Aurinkoa on riittänyt ensimmäisten chilienkin kypsymiselle! OMNOM!
Meidän viikonloppuun kuuluukin kevätjuhlia, 1-vuotissynttäreitä, kirpparitavaroiden järkkäilyä ja grillausta. Odotan kyllä ilolla viikonloppua!


Ihanaa viikonvaihdetta myös sinne ruudun toiselle puolelle!


Rakkaudella,
Elisa

torstai 30. toukokuuta 2013 | 14.39

Pienen pieni prinsessa

Miehen hurmaava siskontyttö täyttää tänään 3 vuotta. Tyttö, joka rakastaa kissoja niin paljon, että monesti aamun ensimmäinen lause on: "voidaanko tänään mennä katsomaan Elasin kissoja?"

Ihanaa syntymäpäivää pieni prinsessa!!!




keskiviikko 29. toukokuuta 2013 | 13.25

Fatkini

Kesä tulee ja bikinikausi lähestyy. Meille monille plussakoon tytöille (tai ainakin minulle) se on vähän pelottava ajatus - miten sitä taas kehtaa raahata valkoisen valaan mallisen itsensä rannalle. Kaikki talven dieetit ovat kosahtaneet alkutekijöihinsä, ja viime vuoden kesäkilot ovat jämähtäneet joulu- ja pääsiäiskilojen alle.

Rantakuntoon on siis lähes mahdoton enää ehtiä, ja törmäsin tuossa hetki sitten Iltalehdessä videoartikkeliin Fatkinista. Tällaset mulle!




Kuvat *täältä* ja *täältä*

Aika södet, eiks jeh?


Rakkaudella,
Elisa ...joka jo mielessään matkaa bikinikaupoille...

maanantai 27. toukokuuta 2013 | 11.09

Kun kaupunkilaiset muuttavat maalle

Vähän otsikolla ajattelin hämätä teitä, ei me oikeesti olla maalle muuttamassa. Ei ainakaan siis pitkäksi aikaa..

Arvoin pitkään, että mitä haluaisin (-mme) tehdä kesälomalla. Minä ja miehen tytär haluttiin ehdottomasti lähteä johonkin etelään, mutta mieheni vilautteli ajatusta mökkilomasta. Ja kun sitä sitten tarpeeksi pohdin (-mme), mökkiloma vei voiton. Etelässä ollaan käyty jo monesti, mutta yhteistä mökkilomaa ei olla vietetty koskaan. Paitsi satunnaisia viikonloppuja ollaan kyläilty kavereiden ja sukulaisten mökeillä:

Meidän perheellä ei ole koskaan ollut omaa kesämökkiä. Niinpä lapsuudessani mökkeily hoidettiin vuokramökillä Petäjävedellä, jossa on isän kaukaisten sukulaisten pyörittämä mökkikylä ja maatila. Ja niinpä vuokramökkiä etsiessäni otin yhteyttä pikkupikkuserkkuuni, ja onnistuin saamaan meille sen saman mökin, jossa olen lapsuuden kesiäni viettänyt. Aika hauskaa!

Pienenpieni Mansikka -mökki, jossa olen lapsuuden kesiä viettänyt :)
Mökki on aika alkeellinen, sähköt sieltä löytyy, mutta vedet kannetaan järvestä ja kaivosta. Nukkumatilaa siellä on vähän, ja järven rantaa on ihan kivasti. Sinne siis suuntaa meidän pesue kesällä 2 viikoksi. Ajatuksissa on grillailla, uida, saunoa, lukea kirjoja, pelailla, soudella ja irtautua ihan kokonaan cityelämästä. Saas nähdä miten meidän kaupunkilaisten käy. Meneekö 2 viikkoa silmän räpäyksessä, vai ollaanko valmiina lähtemään jo muutaman päivän jälkeen...

Onneksi Petäjävedellä ja siinä lähellä Keuruulla on jonkinverran muutakin tekemistä, niin ei tarvitse ihan kokonaan landeutua:

Petäjäveden kirkko kuuluu Unescon perintökohteisiin, taitaa olla yksi maailman vanhimmista hirrestä tehdyistä puukirkoista. **Kuva**
Päiväristeily Elias Lönnrotilla Keuruulla *kuva*
Höyryveturipuisto, jossa lavatansseja ja sikajuhlia
veturimuseon lisäksi *kuva*
Melontaa järvimaisemissa *kuva
Eniten tässä hommassa jännittää meidän citykissat. Miten ne raukat sopeutuvat villiin luontoon? Toinen on vielä sellainen sisäkissa, että se pelkää ulkona olemista... Saatika, mitä sitten, jos ne karkaavat ja eivät enää löydä takaisin..?

Varokeinoja on mietitty:


  • Feromonisuihketta kissan stressiä lievittämään
  • Köysi/ kaapeli sidottavaksi jollekin välimatkalle ==> johon voi sitten kissojen talutusflexit ujuttaa
  • Kissoille kaulapannat, joihin minun puhelinnumeroni (siru löytyy toiselta, mutta kaulapanta on varmaan tollaisessa mökkiympäristössä käytännöllisempi)
  • Valjaat ja flexit
  • Kyypakkaus
  • Mitä vielä?

Ihanaa, kun tulee kesä!!!


Rakkaudella, 
Elisa

perjantai 24. toukokuuta 2013 | 8.30

Toukokuun LivBox!

Toinen voittamistani LivBoxeista kotiutui minulle tämän viikon alussa. Tällä kertaa boxi oli kauniisti pakattu punaiseen sävyyn:


Sisältö oli tällä kertaa vähän pettymys, vaikka käyttökelpoisia tuotteita olikin ihan mukavasti. Tässä vielä sisältökuvaukset erikseen, omasta mielestäni paremmuusjärjestyksessä (vähän innostuin leikkimään Picmonkeyn kuvaeditorilla, sorry ;)):

Nämä tulee taatusti juhlameikeissä hyötykäyttöön! Ehdoton plussa on kolme eri pituutta.

Aina on käsirasva hukassa, kun sitä tarvitsee. Sen takia onkin hyvä olla käsirasva joka laukussa!

Tää vois olla ideaali talvikäyttöön, mutta voip olla että testailen jo nyt :)

Kiva kynsilakka, mutta sininen ei vaan ole mun väri.. Tämä löytää onneksi omistajansa taloudestamme (miehen 10v tytär tykkää) :D

Tämä menee mun mielestä samaan kastiin kun se viime boxin sikakallis vesisuihke. "Tämä on meikkitaiteilijoiden salaisuus" ==> HUUTONAURUA!! Entisenä meikkitaiteilijana voin sanoa, että ei hyvä meikkitaiteilija, jolla on hyvät siveltimet ja työkalut tuollaisia tarvitse. Tai ainakaan silloin, kun minä noita hommia tein tuollaisia ollut käytössä. Minun silmiini, jos osuisi meikkitaiteilija, joka tuollaisia lappuja käyttäisi, antaisi minulle assosiaation meikkiamatööristä. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minä tuskin tuhlaisin tällaiseen kuutta euroa.

Lisäksi paketissa mainostettiin, että siellä olisi ollut tämä, mutta eipä ollutkaan..:

Arvon tässä, että kandeekohan reklamoida....

Tuleeko sulle LivBox? Oliko joku näistä sun suosikki?


Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Rakkaudella, 
Elisa

torstai 23. toukokuuta 2013 | 10.45

Sata

Sadas postaus, hui!

Pitkään mietin, että mikä olisi sadannen postauksen arvoinen aihe, ja mikäs sen parempaa kun unelmointi. Tällä kertaa unelmointi LOMASTA.

Olen viime päivät miettinyt pääni puhki, mitä tekisimme syyskuussa, kun ensimmäinen hääpäivämme koittaa. Haaveena olisi lähteä johonkin vaikka vaan pitkäksi viikonlopuksi. Miehelle varmaan riittäisi hyvä illallinen jossain ravintelissa, mutta rouva täällä on saanut päähänsä, että reissuun on PÄÄSTÄVÄ! :D

Tässä jotain ajatuksia (eli niitä haaveita..)..

Kuvat googletettu
Minähän matkustaisin aina, jos vaan olisi rahaa. Nytkin meidän hääpäiväreissua rajaa tuo rahoituspuoli. Minähän lähtisin vaikka vaan viikonlopuksi Italiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Budjetti on pieni, joten katsotaan mihin päädytään...

Vaihtoehtoja tällä hetkellä:

  1. Pidennetty viikonloppu eteläisessä Euroopassa, jossakin maaseudulla
  2. Rantaloma
  3. Kaupunkiloma eteläisessä Euroopassa
  4. Romanttinen viikonloppu Lapin orastavan ruskan keskellä
  5. Luksusristeily Itämerellä
  6. Kaupunkiloma naapurimaassa

Jos teillä on jotain ihania vinkkejä halvan budjetin lomailuun, niitä otetaan vastaan ilomielin!


Rakkaudella,
Elisa

maanantai 20. toukokuuta 2013 | 12.43

Se toinen konkari, suurin Suomessa syntynyt koratvauva


Koska Soturi sai oman postauksen, pitäähän se Jadenkin saada omansa!

Mä tiesin jo pitkään, että kun asetun takaisin kotiin ulkomailla olon jäljiltä, niin hankin kissan. "Projekti" eteni sitten odotettua nopeammin, kun kuulin, että ystävättäreni kissa on saamassa pentuja. Ja  menin sitten sanomaan, että jos sieltä jää vapaa pentu, niin se on sitten minun!

Maaliskuussa kissan synnytyksen aika sitten tuli. Kaksi pennuista oli jo varattu toiseen perheeseen, ja minä jännäsin, että tulisiko sieltä kolme, jotta minäkin saisin oman vauvani... Olin mukana synnytyksen alun, kunnes piti lähteä töihin. Illalla kuulin, että synnytys oli siirretty eläinlääkäriin, ja keisarinleikkauksella syntyi pieni Jade. Tai no, ei niin kovin pieni: painoa tällä mötkylällä oli syntyessään 137g. Keskimäärin korat -vauvat painavat n. 70-100g syntyessään. Koska vauva oli ollut niin iso, se ei vaan mahtunut synnytyskanavaan, ja sen takia keisarinleikkaus.

Jade 3 viikkoisena **Kuvat**
Me kaikki luultiin, että siellä mahassa olisi ollut useampia kissoja, mutta eihän siellä ollut kuin tämä yksi jätti. Ja toinen perhe sitten vetäytyi, kun he halusivat ehdottomasti sisarukset. Ja yksinäinen Jade-jätti jäi minulle. Tapasin tämän pienen hevi-kissan ("moshasi" irokeesi pystyssä) n 7 tunnin ikäisenä. Ja siitä meidän tarina sitten alkoi.

Kuten Soturillakin, oli Jadella nimen kanssa vääntöä, aluksi kun luulimme, että kissa on poika. Niinpä kissaa kutsuttiin Jimiksi ensimmäiset pari viikkoa, ennenkun piti alkaa vähän tyttömäisempää nimeä keksiä. Nimi Jade tuli sitten lopulta kissarodulle ominaisista vihreistä silmistä.

Jade 5 viikkoisena **Kuvat**
Jadella oli vähän rankka lapsuus. Jaden äiti ei oikeen koskaan hoksannut, että mikä tämä möykky on. Kyllä se sitä imetti ja hoiti jonkin verran, mutta lieneekö keisarinleikkauksesta johtuva juttu, että he eivät koskaan oikeen "bondanneet". Joskus kissoja hoitaessani löysin pienen Jaden yksin värjöttelemässä, ja emo sekä "varaäiti" olivat nauttimassa saunan lämmöstä.

Jade on mukavuuden haluinen ja kovin riippuvainen minusta. Makoilu mahdollisimman lämpimässä paikassa, ja kaikkein mieluiten minun sylissäni ovat niitä Jaden lempijuttuja. Jade on ihanteellinen sylivauvakissa minulle ja miehelleni, mutta jostain syystä muista ihmisistä hän ei välitä. Välillä tuntuu, että Jade vihaa miehiä ja lapsia (paitsi tosiaan mieheni, jonka se on hitaasti, mutta varmasti hyväksynyt).

Jaden lemppariharrastuksia on nukkumisen lisäksi syöminen ja harjaaminen. Nykyään harjausharrastus on mennyt niin pitkälle, että aina, kun minä harjaan hiuksiani, tämä neiti pistää ihan järkkyraivarit päälle, että hänet pitää myös harjata. Niinpä me joka aamu harjataan molempien karvat ojoon. Meidän molempien ehdoton lemppari on keväällä aikaisemmin ostamani Tangle Teezer.

Jadepade lähettää kaikille hyrinää, siellä se koisaa onnellisesti lattialämmityksen päällä kylppärissä. Mitä lämpimämpää, sitä parempaa!

Kissamaisin terveisin,
Elisa

perjantai 17. toukokuuta 2013 | 15.56

Miten Jinasta tuli Soturi

Aaah, taas on kulunut ikuisuus viimeisestä päivityksestä. Jotenkin tämä aika näin kevään puhjetessa kukkaan rientää niin lujaa, ettei ehdi tulla tänne teitä moikkaamaan. Pohdiskelin tässä jotain kivaa postausaihetta näin viikonlopun alun kunniaksi, ja päätinpä jakaa teille pitkästä aikaa kissakuulumisia.

Meillähän on kaksi tällaista saman merkkistä kissaa, Jade ja Soturi, korateja molemmat. Vaikka molemmat ovat saman ikäisiä (7 vuotiaita) ja saman näköisiä, niillä on ihan täysin erilaiset luonteet. Tämä toinen, Soturi, on näistä kissoista rohkeampi, aktiivisempi, lapsiystävällisempi ja äänekkäämpi.

En tiedä, kiinnostaako ketään, mutta ajattelin kirjoittaa teille Soturin tarinan.

Soturilla on ihan "oikeakin" nimi, sitä kutsuttiin edellisessä perheessä Jinaksi. Edellisessä perheessä Jina asui puolisen vuotta, jona aikana se turhautui ja siitä tuli levoton. En tiedä mitä siellä kodissa tapahtui, mutta ennen sylissä viihtynyt maailman seurallisin kissa muuttui: se ei enää viihtynyt sylissä, pureskeli kaikki johdot poikki ja teki pahuuksiaan. Teki pahuuksiaan niin paljon, että edellinen perhe halusi siitä eroon.

Tässä välissä minuun otettiin yhteyttä, ja minulta kysyttiin, ottaisinko tämän pienen, reilu vuoden vanhan tyttökissan omani (Jaden) kaveriksi. Muussa tapauksessa "Jina" joutuisi piikille. Kuulosti niin kamalalle kohtalolle, että päätin ottaa kissan hoiviini.


Nykyään tämä pieni perheenjäsen nauttii täyttä kissan elämää. Kyllä se vielä satunnaisesti pureskelee kännylaturin johtoja ja rimpuilee, jos joutuu väkisin syliin. Mutta kaikenkaikkiaan tämä pieni prinsessa on valloittanut koko perheen sydämen.

Soturi sai uuden nimensä vähän vahingossa. Vietimme "kissan ristiäisiä" paikallisessa samoihin aikoihin kun kissa oli meille kotiutunut. Ja mietin ääneen, että onpa hankalaa lausua "Jade ja Jina", pitää kai keksiä kissalle joku toinen nimi. Ja kavereilta sitten kysyin, että mikä nimi sopisi Jaden kanssa. Joku siinä sitten heitti ihan vitsillä, et eiks Soturi sopis hyvin (leffa JadeSoturi tais olla sillon vielä suht tuore juttu). Ja siitä vitsistä se sit lähti, Jinasta tuli hitaasti, mutta niin varmasti Soturi...

Soturi on kyllä ihan totaalisesti lunastanut oman nimensä arvon. Se on niin touhukas ja kekseliäs, että se kyllä taistelee itsensä ihan jokaisesta asiasta ulos. Oli se sitten kaappi tai joku "kepponen", tai vaikka se kuolemantuomio, jolta minä sen pelastin, niin häntä pystyssä se kaikesta selviää.

Soturi rakastaa pieniä pehmoleluja, joita se hoivaa ihan joka päivä. Se kantaa vauvojaan syömään ja vessaan, ja on joku lelu joskus löytynyt vessan pöntöstäkin. Tuossa isossa kuvassa yksi vauvoista saa juurikin sitä hellyyttä, mitä Soturi niille osoittaa. Soturista olisi kyllä tullut hyvä äiti <3

Lisäksi Soturi tykkää nukkua hassuissa paikoissa:




Nämä kuvat ovat jo esiintyneet aikaisemminkin blogissani, mutta ne on
jotenkin niin kuvaavia, että oli pakko laittaa ne uudelleen :)
Ihanaa viikonloppua kaikille, nauttikaahan lämmöstä!!

Rakkaudella,
Elisa

tiistai 14. toukokuuta 2013 | 12.33

Chilipäivitys II

Aurinkoista tiistaita - kevät tulee ja chilit kasvaa!

Ikkunalaudalla on siis toden teolla innostuttu auringon valosta, chiliä pukkaa nyt jo mukavanlaisesti. Paprikat ovat vielä raakileita, mutta kasvuvauhdin perusteella voisin kuvitella, että kaupan chilejä ei enää parin viikon kuluttua tarvitse ostaa.

Nämä hedelmää tekevät chilit ovat useamman vuoden vanhoja, tänä keväänä istutetut vielä keräävät voimia ja kasvattavat vartta (kuva vas. yläkulmassa). Niistä odotan hedelmää vasta loppukesästä.


En tiedä, mitä chiliä ammatikseen kasvattavat tekevät, mutta minä olen huomannut, että kukkien pölyttäminen säännöllisesti edistää hedelmän tuotantoa. Sen voi tehdä monella tavalla: puskia ravistamalla, siveltimellä sutimalla tai kuten minä teen: pumpulipuikolla kukkia tökkien. Minä "tökin" kukkia useamman kerran viikossa pumpulipuikolla kukasta kukkaan -menetelmällä.

Meillä siis odotellaan jo kovaa vauhtia ensimmäisiä maistiaisia.

Kasvaako teillä jotain hyötykasveja näin kevään tullen? Meillä kasvaa chilien lisäksi salaatteja, basilikaa ja tomaattia.

...satoa odotellessa...


keskiviikko 8. toukokuuta 2013 | 8.30

Uusi ilme parvekkeelle

Sisustusviettini levisi myös parvekkeelle. Haaveena oli saada partsille uusi ihana löhökulmasohva, mutta koska lompakon pohjalta ei enää ylimääräistä sellaiselle sijoitukselle löytynyt, tyydyimme siivoamaan, ja laittamaan lattian uusiksi.

Siinä siivoamistohinassa unohdin ottaa before -kuvat, joten joudutte tyytymään huonolaatuiseen (kännykällä otettuun) after -kuvaan:


Lattia löytyi -mistäs muualtakaan kuin- Ikeasta. Kyseessä on Ikea Platta -lattiat, jota ei ainakaan tällä hetkellä Suomen Ikean nettisivuilta löydy. Lunttasin lattian linkin jenkkisivuilta **tähän**. Väri ja ulkonäkö miellytti meidän molempien silmiä, joten se lähti mukaan. Lattia oli tosi helppo "asentaa", vähän kun olisi maailman helpointa palapeliä tehnyt. Vähänhän ne kiinnitysosat oli muovisia, mutta minusta hintansa väärti. Saas nähdä, kuinka kauan lattia pysyy kasassa...

Nyt on partsilla taas kiva viettää aikaa kun se on siisti ja kotoisa. Lattiahankinta: 10+, eli kannatti!


tiistai 7. toukokuuta 2013 | 8.30

Kaaos olohuoneessa..

Kerroin muutama viikko sitten, että olohuone on menossa uusiksi, kun ostin meille uuden tv -tason/ senkin Maskusta. No olkkarinmuutokseen saatiinkin vauhtia, kun sain yhteydenoton Itellan kuljetuspalvelusta viikko sitten. Toimitus uudelle kalusteelle sovittiin torstai-illaksi. Minähän olin siellä kokkikoulussa, joten mies oli vastaanottamassa sitä kotona. Tulin myöhään illalla kotiin, ja en sen enempää kiinnittänyt huomiota paketteihin.... Perjantaina hankkiuduimme ensitöiksemme eroon vanhasta kirjahyllystä, ennenkuin kasaustalkoiden piti alkaa.

Kun vanhasta hyllystä oli päästy eroon, avasimme kasausmotivaatioviinipullon, ja kävimme laatikoiden kimppuun. Ikäviksemme tajusimme, että se tärkein paketti oli unohtunut matkasta...

Lähtötilannehan kaikessa kauheudessaan, läävägeenin maustamana oli tämä:


Tavoitetila oli tämän suuntainen:
**KUVA**

Ja tämä oli se, mitä viikonlopuksi saatiin:

Emmerdalet menossa..
Arvatkaas oliko tämä rouva riemuissaan, kun huomasi tv -tason rungon puuttuvan?! Soitin pikapikaa Maskuun, ja tyly vastaus oli, että soitellaan maanantaina tehtaaseen ja kuljetuspalveluun, että missä on vika. Yritin siihen sitten vähän valitella, että eihän tämän nyt näin pitäisi mennä, ja että eikö mitään ole tehtävissa. Vastaus siihen oli:

"Luuletko sä, että me tämä tahallaan tehtiin?!"

Noh, nyt sitten odottelen, että ilmoittavat Maskusta toimitusaikaa sille rungolle, saas nähdä koska se tulee... Paree olis olla viikonlopuksi, tai muuten menee äitienpäivälounaat sun muut ihan plörinäksi. En mä voi tohon johtosekamelskaan ketään vieraita kutsua, p*&%€!!! (Plus että kaikki kaappiin kuuluvat tavarat ovat nyt nätisti valloittaneet meidän ruokapöydän.

Mitä tästä opimme?


Pidättäydy vaan Ikean tuotteissa, jos jotain puuttuu, niin tuotteiden keräilijä ja kuljettaja löytyy peilistä. Ja Ikea on auki joka päivä, puuttuvan osan voi hakea milloin vain.


maanantai 6. toukokuuta 2013 | 8.42

Ei se ihan perinteisin hernekeitto

"Yleisön pyynnöstä", tässä resepti viime viikolla mainostamaani hernekeittoon,

Créme Ninon, olkaa hyvät:


Resepti neljälle:

400g pakasteherneitä
1rkl voita
1 pieni, hienoksi leikattu sipuli
Pieni pala porkkanaa
Timjamia
6dl vihanneslientä (kasvisliemikuutiota)
1rkl soijaa
1dl + 2rkl sherryä (kuivaa)
2tl sitruunamehua
1,5dl kermaa, kevyesti vatkattuna
2,5dl kuohuviiniä


Keiton voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ennen tarjoilua: kohdat 1-3

1. Sulata voi kattilassa, kuullota pieneksi pilkottu sipuli ja lisää herneet, reiluiksi paloiksi pilkottu porkkana ja timjami. Kaada vettä kattilaan niin, että herneet peittyvät, ja anna kiehua 20 minuuttia.

2. Herneiden kiehuessa, kiehauta vihannes/kasvisliemi ja lisää soija ja 1dl sherryä. (Liemen voi jättää jäähtymään, kun se on valmis)

3. Valuta vesi herneistä, poista porkkanat. Kaada vihannes/kasvisliemi (kohta 2) herneisiin, ja hienonna keitto blenderissä tai sauvasekoittimella.

4. Muutama minuutti ennen tarjoilua, vispaa kerma löysäksi vaahdoksi ja lämmitä tarjoilukupit. Tarjoiluun sopii loistavasti kauniit kahvi- tai teekupit, isoa keittokulhoa en tälle laittaisi, on aika tuhti, ja voimakkaan makuinen keitto. Upean makuinen, mutta kohtuullisissa määrin.

5. Mausta keitto sitruunamehulla ja sherryllä.

6. Kiehauta keitto. HUOM! Keitto palaa todella herkästi pohjaan, joten keitä varovasti ja koko ajan hämmentäen pohjan kautta.

7. Kaada keitto tarjoiluastiaan, lisää päälle cappuchinon omaisesti pari rkl kermavaahtoa ja pieni loraus kuohuviiniä.

Maukasta soppahetkeä, suosittelen lämpimästi tätä alkukeitoksi tai väliruoaksi, kuten me tämän nautimme. Uskoisin, että tämä simppeli ja nopea keitto löytää ruokapöytäämme myös äitienpäivänä. Nam nam!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)

perjantai 3. toukokuuta 2013 | 10.38

Kokkikoulussa

Aina silloin tällöin päästään duuniporukan kanssa tekemään jotain kivaa, useimmin ollaan oltu porukalla syömässä. Eilen oli taas yksi tiimi-ilta, ja tällä kertaa päästiin kokkikouluun! Sain suosituksen Team Kitchenistä joltakin kollegaltani, ja varasimme ranskalaisen keittiön menun itsellemme valmistettavaksi. Kivaa tehdä ruokaa porukalla, kun kattamisesta, tiskaamisesta ja siivoamisesta ei tarvitse huolehtia!

Ruokalistalla meillä oli:


Parsaa ja hollandaise kastiketta
Creme Ninon, sherryllä maustettu hernesosekeitto
Karitsan ulkofilettä yrtti-pinjansiemen kuorrutuksella ja maa-artisokka-selleri gratiinia
Suklaamousse ja mansikoita


Oli muuten aikastas hyvät ruoat, vaikka itse kokattiinkin! Minä olin tuossa "hernekeittoryhmässä", ja tehtiin myös lampaan timjamipunaviinikastike. Saatiin tooosi hyviä reseptejä tulevaa äitienpäivääkin silmälläpitäen.

Myös tuo konsepti oli tosi kiva, opittiin jokainen jotain uutta, päästiin viettämään yhdessä aikaa muutenkin kun ruoan ääressä. Tämä olisi varmasti kiva juttu esim polttariohjelmaksi!! Tai miksei ihan muuten vaan kavereidenkin kesken! Suosittelen erittäin lämpimästi!

Haluaisitteko, että jaan jonkun noista illan resepteistä? Minkä?


Kivaa kun on taas viikonloppu!! Nauttikaahan auringosta ihanaiset!



Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä