torstai 29. elokuuta 2013 | 8.06

Resepti: munakoisofetaviipaleet vaikkapa alkupalaksi

Rakas lapsuudenystäväni oli meillä istumassa iltaa viime perjantaina. Naurettiin vedet silmissä vanhoille lapsuudenkuville ja muisteltiin menneitä. Ja tietysti syötiin hyvin (MUTTA KEVYESTI) ;)

Tarjoiluja miettiessä tuli mieleeni jossakin blogissa (aaah en muista just nyt missä) näkemäni munakoisofetaviipaleet, jotka näyttivät niin kivoilta ja helpoilta, että päätin tarjota niitä alkuruoaksi. Alkuperäinen resepti löytyi googlettamalla **täältä**. Luonnollisesti vähän jouduin tätä improvisoimaan, käytin lisäksi kaapista löytyneen kesäkurpitsan, sopi oikein hyvin joukkoon ja toi vähän lisäväriä!


Tarvitset:


  • Munakoison
  • Kesäkurpitsan
  • 2-3 tomaattia
  • Fetajuustoa
  • Tuoreita yrttejä (minä käytin basilikaa ja rosmariinia)
  • Suolaa ja pippuria
  • Hyvää oliiviöljyä aavistuksen
  • Tannisen chilistä tyrnisalaattikastiketta tai jotain muuta kivaa koristeeksi

Ohje:


Jos haluat, voit esivalmistella nämä jo hyvissä ajoin tekemällä kohdat 1-3. Kohdan 4 voit toteuttaa sitten n. 10 minuuttia ennen ruokailun aloittamista, niin ne saa näppärästi tarjoiltua kuumina ja tuoreina suoraan uunista!

  1. Viipaloi kesäkurpitsa ja munakoiso n. 1cm siivuiksi (joko poikittain tai pystyittäin, minä tein pyöreitä siivuja, kun olivat niin kivan näköisiä. Vrt. Pirkan ohje ylläolevasta linkistä).
  2. Sivele siivut kevyesti oliiviöljyllä ja paista uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia
  3. Viipaloi tomaatit, hienonna feta ja asettele ne munakoiso- ja kesäkurpitsasiivujen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja ripottele rosmariinia päälle.
  4. Paista valmiiksikasattuja "plättyjä" vielä uunissa (225°c) n. 10 minuuttia, jotta tomaatit hieman kypsyvät ja feta saa kivan värin pintaan. Tarjoile joko tarjoiluvadilta tai yksittäinasetelluilta lautasilta joko itsekseen tai kera jonkun kivan kastikkeen. Meillä kastikkeena toimi Tannisen chilinen tyrnikastike, joka kotiutui meille Chilifestareilta.


Oli oikein maukasta ja kivan kevyttä alkuruokaa, lämpimästi voin suositella kaikille! Enjoy!

Rakkaudella,
Elisa

keskiviikko 28. elokuuta 2013 | 8.00

Eloa sotkun keskellä

Muistatteko keväällä, kun iloitsin ostaneeni uuden tv -tason/ lipaston olohuoneeseen? Ja kuinka toimitus vähän venähti? Noh se "vähän venähti" olikin sitten vähänenemmänvenähti.

Nimittäin ei ole VIELÄKÄÄN kuulunut lipastosta pihahdustakaan. Tässä koottuja selityksiä, mitä kesän aikana asiaan liittyen olen kuullut, kun olen ystävällisesti yrittänyt soitella huonekaluni perään...:

Selitys nr. 1, toukokuu:
"Tilausta tehdessä myyjä oli unohtanut merkata rungon värin. Sen vuoksi lipasto viivästyy. Se laitetaan tehtaalla tuotantolinjalle niin pian kuin mahdollista. Arviolta toimitus venyy 6-8 viikkoa. Pahoittelut tästä."

Selitys nr. 2, kesä-heinäkuun vaihde:
"Tilaamanne hyllyn ei olisi vielä pitänyt olla myynnissä, koska se ei ole läpäissyt turvallisuus- ja kestävyystestejä. Mutta tilauksenne on työn alla, ja heti kun se läpäisee tarpeelliset testit, niin ilmoitamme teille toimitusajan. Valitettavasti tämä venyy elokuulle."

Selitys nr. 3, elokuun alku:
"Pahoittelut että tämä on viipynyt. Olin ihan varma, että tämä oli jo tullut tehtaalta varastoon, mutta kesälomat ovat näköjään tehtaalla sotkeneet tuotantolinjat. Uskoisin, että lipasto tulee tänne ihan parin viikon kuluessa".

"Selitys" nr. 4, elokuun puoliväli:
"MINÄHÄN SANOIN TEILLE, ETTÄ LIPASTO TOIMITETAAN TÄLLÄ VIIKOLLA, TAI VIIMEISTÄÄN SEURAAVAN VIIKON ALUSSA."

**Kuva**
Noh, nyt on sitten jo tuo "seuraavan viikon alku", ja eipä ole kuulunut pihahdustakaan. Tuo viimeinen puhelu oli jo niin töykeä, että meinasi mennä maku ihan kokonaan. Onko se nyt ihan väärin, että kyselee huonekalun perään, jota on jo joutunut odottelemaan kohta 20 viikkoa?!!?

Olen ihan lopen kyllästynyt asioimaan kyseisen huonekaluliikkeen kanssa, alkaa pikku hiljaa palaa hermot kamalan kaaoksen keskellä asumiseen. Roudasin lopulta meidän makkarista kirjahyllynä toimivan Expedit -hyllykön sijaistamaan tv -tasoa, jottei kaikki dvd:t sun muut olisi lattioilla kasassa. Ja sen ansiosta makuuhuoneessa onkin sitten kivoja pölyyntyviä kirjakasoja.


Arvatkaas tekisikö jo mieli päästä järkkäämään tavaroita ja laittamaan paikkoja kuntoon. Aika puuduttavaa on...

Edelleen tulen kannattamaan Ikean huonekaluja, ne saa ainakin heti mukaansa, vaikkakin sitten joutuu itse vähän roudailemaan...

Rakkaudella,
Elisa

tiistai 27. elokuuta 2013 | 8.02

Tyynyjä, tyynyjä, tyynyjä

Vähän kevyempi postaus parin itsekurimuksen jälkeen. Nimittäin sorruin shoppailemaan viime viikolla. Pohdiskelinkin jo aikaisemmin parvekkeen tuunausta, ja sinne sohvan hankintaa.. Taisiis sohvan tuunausta parvekkeelle. Taimitensenytolikaan. Miestä olen tästä huippuideasta yrittänyt vakuuttaa jo siitä lähtien, mutta ihan satavarmaa hyväksyntää tää mun loistoidea ei vieläkään ole saanut...

Noh, koska olen kaikkimullehetinyt -tyypin nainen, aloin jo vähän ennakoimaan tätä uutta sohvaprojektia, ja homma lähti sitten jo vähän käsistä.. HUPS!! Innostuin nimittäin jo hamstraamaan tyynyjä tuota sohvaa varten, jota ei ihan vielä ole edes päätetty hankkia... Taisiis minä olen päättänyt, mutta kaikki eivät vielä ole ihan messissä....


Tyynyjä tarttui mukaan Kodin ykkösestä ja Ikeasta, ja niitä onkin nyt sitten kertynyt (kellariin piiloon) pieni kohtalaisen kokoinen kasa odottamaan mun uutta sohvaa. Voihan niitä sitten käyttää vaikka kotisohvalla, jossen mä nyt jostain syystä saakkaan sitä sohvaa sinne partsille....

Koristetyynyistä tulee AINA mieleen MBB -jakso, jossa Gary&Tony keskustelee asumisesta naisen kanssa. Ja kuinka nainen täyttää kodin tyynyillä muuttaessaan miehen luo.. Jakson voit kurkata **täältä** jos on tekemisen puutetta! :D
**Kuva**
Toinen "HUPS!" mulla on lakanat ja petivaatteet. Mutta niistä sitten joku toinen kerta...

Rakkaudella,
Elisa

maanantai 26. elokuuta 2013 | 10.17

Hyppy menneisyyteen

Kiitos kaikille vielä edellisen postauksen tsempeistä! Vähän ankeissa tunnelmissa tuon kirjoitin, nyt jo onneksi paremmilla mielin. :)

Aihetta viikonlopun yli "mutustellessa" päädyin siihen tulokseen, että juuri tuollaisen kylmän suihkun tarvitsinkin elämääni. Vähän kun on tupannut olemaan ilmassa sellaista "joojoo" -fiilistä. Kunnon potku persuksille ja isku tajuntaan tuli tarpeeseen. Enemmän kuin tarpeeseen.

Olen miettinyt ja läpikäynyt mielessäni edellisiä painonpudotuksiani, ja sitä, mikä on aina mennyt pieleen. Sitä, miksi kaikki laihdutetut kilot ovat tulleet takaisin korkojen kera. Olen laihtunut elämäni aikana varmaan yli 50 kiloa (!?!), ja aina vaan kärsin ylipainosta. Mieli on heikko ja keinot ovat selkeästi olleet väärät. Ja ihan selkeästi jokaisella kerralla toistuu sama syy, jokaisella kerralla se suurin syy vanhaan palaamisella on ollut runsas alkoholin käyttö ja sen myötä kaikki känni- ja krapulasyöminen. Nyt se on paras loppua. Tai ainakin vähentyä rajusti.

***

Tässä muutama otos omasta jojoiluhistoriastani, aika karseaa katseltavaahan nämä ovat. Mutta laitan ne silti esille, myönnän tappioni ja yritän ottaa näistä opikseni.

Olen ihan pienestä pitäen kärsinyt paino-ongelmista, lapsena minua kiusattiin välillä kovastikin siitä, että olin painavampi ja isompi kuin muut.
Minä joskus n. 10 -vuotiaana.
Ihana permis eiks jeh!!!
Ensimmäisen kerran elämässäni laihdutin "tosissani" Painonvartioissa ollessani 20 -vuotias. Pisteitä laskemalla ja ruokarytmin säännöstelyllä painoa putosi muutamassa kuukaudessa huikeat 17kg. Olin pirteä, terve ja en koskaan kärsinyt nälästä. Opin syömään tasapainoisesti, enkä joutunut juurikaan kieltäytymään mistään, otin herkkuja vaan paljon harvemmin ja vähemmän.

En oikein löytänyt hyvää kuvaa tuolta ajalta, mutta tämä kuvannee hyvin
Skotlannin aikojen menoa.. Tämä taitaa olla vuodelta 2002.
Ps. on muuten hieno peruukki, eikös! :D
Tuo Painonvartijoissa opittu elämäntapa on ollut kaikista kokemuksistani se paras ja potentiaalisesti kestävin ja pätevin tapa pitää paino poissa. Ja niin se pysyikin hienosti poissa, kunnes päätin jättää arkiset rutiinit ja lähteä Skotlantiin opiskelemaan. Opiskelijaelämä Skoteissa toi mukanaan jokailtaiset bileet, ihan älyttömät määrät alkoholia ja sen myötä roskaruokaa. Ja kuten Brittikulttuuriin kuuluu, rasvaiset uppopaistetut ruoat ja opiskelijaelämään kuuluvat mikroateriat tekivät lopulta tehtävänsä.. Painonvartijoissa pudotetut kilot tulivat muutamassa vuodessa takaisin.

Neljän vuoden rilluttelut toi takaisin kaikki
menetetyt kilot... Kuva vuodelta 2005.
Skotlannista palattuani yritin kovasti palata takaisin ruotuun, mutta työt laivoilla ja ravintola-alalla tekivät sen, että bilemoodi jäi päälle. Töiden jälkeen muutamat oluset ja laivalla jatkuva biletys eivät painolle kovin hyvää tehneet..

Poseerausta ja biletystä työkaverien kanssa laivalla,
jossa olin töissä hetken aikaa
Skotlannistapaluun jälkeen. Kuva vuodelta 2006.
Ravintoloissa tein töitä reilun vuoden päivät, kunnes sain siistimmän päivätyön. Silloin alkoi myös uusi kierros Painonvartijoissa, painoa oli saatava alas. Ja lähti niitä kiloja taas vajaat kymmenen, mutta vuosien aikana opitut elämäntavat (=biletys ja hummailu) tekivät sen, että tuo laihis kuihtui kasaan nopeammin kuin alkoikaan..

Leventymistä ilmassa, vuodelta 2008.
 Vuonna 2009 alkoikin sitten elämäni kolmas ja samalla rajuin dieetti. Aloitin marraskuussa 2008 Xtravaganza -VLCD (very low calorie diet) dieetin. Päivässä syötävät kalorit laskettiin niinkin alas kuin 500 kaloriin - ja ne koostuivat kolmesta veteen sekoitetusta pussikeitosta. Pussien avulla paino putosi ihan huikeaa vauhtia, helmikuussa 2009 kiloja oli tippunut jo yli 20. Puolen vuoden kuuriin kuului intensiivijakso, jossa painoa pudotettiin rajusti, ja kun päästiin tiettyyn painoon, aloiteltiin hiljalleen ruoan lisäämistä ruokavalioon. Lisäksi ohjelmassa tuettiin liikkumista ja NLP ajattelua.

Tulokset olivat huikeita, tältä minä näytin tuon puolen vuoden rupeaman jälkeen:

Tämä mekko on edelleen kaapissa, ja edelleen meinaan siihen joku päivä mahtua.
Kuva vuodelta 2009.
Tämän dieetin rajuus kohdistui myös hiuksiin, joita lähti tuona keväänä reilusti päästä. Eihän se ihme ole, että hiuksetkin putoavat, kun ravinnon määrä karsitaan minimiin ja kroppa vetää säästöliekillä. Lopputulokset eivät jääneet pysyviksi, pikkuhiljaa ne vanhat rutiinit ja tavat tulivat takaisin. Isoin miinus tälle rupeamalle olikin se, että ryhmän vertaistuki ja ohjaus päättyi tuohon maaliviivalle.

Huomaankin, että vaikka tuki oli todella tärkeää laihduttamisen aikana, niin vielä tärkeämpää se olisi ollut siinä vaiheessa, kun alettiin taas "opetella" normaalia elämää. Kaikki tuki ja "turva" loppui tuossa vaiheessa kuin seinään, ja sitten sitä oltiin omillaan. Mitä tietysti olisi pitänyt tehdä, voi miettiä uudestaan ja uudestaan, mutta kuten varmasti moni painon kanssa kamppaileva tietää, se ei vaan ole niin helposti sanottu kuin tehty. Minulle tässä tapauksessa tuli "kesä ja kärpäset", säännöllinen liikunta unohtui ja se pirun biletysvietti tuli takaisin..

Nämä laihdutetut kilot tulivat enemmän tai vähemmän salakavalasti takaisin ihan superlyhyessä ajassa. Kolmekymppisiä juhliessa paria vuotta myöhemmin paino oli taas palautunut lähes entisiin lukemiin..

Vuosi 2010
Ja jottei laihdutuskertomukset tähän pääty, niin aloitin Xtravaganzat uudelleen vuonna 2011. Silloin parissa kuukaudessa kiloja lähti 10, ennenkuin taas motivaatio lopahti.

Kuva keväältä 2011.
Ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Painoa on enemmän kuin koskaan ja nyt olen saanut ensimmäiset merkit siitä, että jossei jotain tapahdu, niin näillä elämäntavoilla saattaa olla terveydelle vaarallisia vaikutuksia. Ja ei tuo kymmenien kilojen kanssa jojoilukaan hyvää tee, siitä on myös tultava loppu.

Tässä reseptini tuleville kuukausille:

  • Enemmän liikuntaa
  • Enemmän proteiineja ja terveellisiä ruokia
  • Vähemmän rasvaa, hiilareita ja turhia sokereita
  • Vähemmän alkoholia. Nollatoleranssikaan ei olisi pahitteeksi.

Väliaikatavoitteeni -5kg ennen ensimmäistä hääpäivää on jo melkein saavutettu, tämän aamun mittarin mukaan kiloja on lähtenyt jo 4,4! Kohta onkin aika jo miettiä seuraavaa tavoitetta!

Tähän loppuun vielä tämänhetkinen totuus, tässä teille kuva minusta tänään, 26.8. Katsotaan miten profiili syksyn aikana muuttuu.

Minä elokuussa 2013.
Tulipas pitkä postaus. Joskus näitäkin, kiva jos jaksoit lukea loppuu asti. Tästä on hyvä jatkaa, aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Rakkaudella,
Elisa

Ps. Vasta jälkeenpäinkatsottuna huomasin, että melkeen jokaisessa kuvassa on lasi tai juoma kädessä tai nenän edessä. Se kertonee jo jotakin... Hohhoijaa...

perjantai 23. elokuuta 2013 | 15.25

Joskus kylmä suihku herättää..

..noinniinkun vertauskuvallisesti.

Olen pari kertaa maininnut haaveistamme saada oma nyytti, pienokainen. Ja ajattelin käydä tsekkauttamassa, ettei minulla ole mitään pahempia fyysisiä esteitä lapsen saantiin. Kyllähän minä tiesin, että ylipainoni on todennäköisin este lapsen saannille ja sille, että vielä ei ole tärpännyt. Olihan se ilmiselvää, kun on paljon (merkittävästi) ylipainoa, että se vaikuttaa.



Mutta miksei sitä kuitenkaan ole sillä tavalla OIKEASTI tiedostanut? Sitä katsoo peiliin ja tietää miten asiat on, mutta ei kuitenkaan ymmärrä. 


Noh, eilinen lääkärikäynti avasi silmäni kuin jääkylmä suihku aamulla. Lääkäri, joka oli aivan ihana ja tiesi asioista, sanoi suoraan, että tällaisella painoindeksillä ei kyllä ole juurikaan toivoa. Ja sitten mittailtiin verenpaineet, jotka olivat nekin hälyyttävästi koholla. kyyneleet kihosivat silmiin siinä vaiheessa, kun lääkäri sanoi, että "sinulla voi olla verenpainetauti"… Se oli kyllä kuin nyrkin isku vatsaan: enhän minä nyt juma***ta voi alkaa syömään verenpainelääkkeitä 32 -vuotiaana?!!?

Veti hiljaiseksi. 

Oletteko katsoneet koskaan Suurinta Pudottajaa? Ja sellaista jaksoa, jossa lääkäri kertoo kilpailijoille heidän terveydentilastaan ja siitä mitä saattaa tapahtua, jos paino ei putoa. Ja sitten siinä jaksossa jokainen alkaa vuorollaan teatraalisesti itkemään. Niin showta, niin showta - aina ajattelin... Noh, eilen minä vedin tuon saman shown.

Minut määrättiin ihan kaikenlaisiin testeihin (myös varmaan sitä lapsettomuutta ajatellen), verikokeita, virtsakokeita, sydänfilmiä... 

Ei auta enää tällaiset tekosyyt..
**kuva**
Muutama viikko sitten kirjoittelinkin alkavasta kevennysprojektista. Se on mennyt arkien osalta oikein mainiosti, mutta viikonloput ovat sitten vähän pilanneet hyvin mennyttä kevennystä. Kiloja on tähän mennessä pudonnut vajaat neljä. Hitaasti, mutta varmasti. 

Tuo eilinen lääkärikäynti muutti motivaation ja fiiliksen ihan täysin. NYT ON IHAN PAKKO tehdä elämälleen jotain. Ei auta enää rillutella ja elää miten sattuu ja laihduttaa vaan silloin kun huvittaa. Nyt alkaa olla tosi ja terveys kyseessä.

Pelottavia juttuja, ja masentavaa myös. Lääkäri pyysi ajattelemaan asiaa positiivisesti eikä stressaamaan liikaa... Ja tämän asian positiiviseksi kääntäminen ei ole helppoa. Paitsi sillä, että tästä kuopasta ei ole enää muuta tietä kuin ylöspäin. Tai siis painolla tietä alaspäin. 

Hieman apeissa, itseäänpiiskaavissa tunnelmissa lähden viikonlopun viettoon. Tänään saan onneksi lapsuudenystäväni meille kylään, niin ei sitten ehdi rypeä näissä mietteissä. Ruoaksi tarjoamme hyvää kananfilettä ja salaattia. Ja kivennäisvettä. Eiköhän se ilta siitä iloksi muutu! 

Ja huomenna ja sunnuntaina sitten lenkille ja salille mars-mars!!

Rakkaudella,
Elisa

keskiviikko 21. elokuuta 2013 | 8.24

Chilifest 2013

Olipa mukava viikonloppu, sateesta huolimatta. Oltiin siis Tampereella viettämässä kihlajaisvuosipäivää ja perinteistä Chilifest -viikonloppua.

Ensimmäinen yö vietettiin kaveripariskunnan mökillä noin 30min ajomatkan päässä Tampereelta. Perille päästiin vasta illalla, joten päästiin suoraan ruokapöytään ja syömään. Syötiin hyvää pihviä ja salaattia ja vähän maisteltiin punaviiniä ruoan kanssa (heippa taas hyvin mennyt dieettiviikko). Ja sitten saunottiin muutama tunti ja painuttiin pehkuihin. Nyt on sitten varmaan kesän viimeiset pulahdukset järveen tehty (haikee fiilis, kesä alkaa olla lopuillaan...).

Aamulla syötiin taas, ja käynnistettiin autot kohti Tamperetta. Me oltiin miehen kanssa varattu Tampereelta hotelli, kaveripariskunta jatkoi illalla matkaa takaisin mökille. Hotellina meillä oli tällä kertaa Hotelli Ilves siinä ihan ytimessä. Ja voin sanoa, että vaikka hotelli on vanha, niin kyllä se vaan on kuitenkin kaikin puolin suositeltava yöpymispaikka!

Me otettiin siitä lennosta pieni upgrade meidän hotellihuoneeseen standardista superioriin. Ja olipa aika kiva huone 14. kerroksessa, josta näköalat kantoivat pitkälle koskelle ja Tampereen yli. Ei mun taaskaan tullut otettua yhtään kuvia huoneesta (en tainnut olla bloggarimoodissa), mutta kyseessä oli siisti huone isoilla sängyillä ja pienellä sohvalla. Ja kylpyhuoneessa oli kylpytakit, tohvelit ja kaikki pesuaineet. Ja mikä ehkä huvittavinta, kylpyammeen reunalla koreili iloinen KYLPYANKKA!!!

Tässä pieni kuvakavalkaadi viikonlopusta:


Juotiin siinä huoneessa vähän skumppaa, ja sitten siirryttiin festarialueelle. Syötiin paikallisia chiliherkkuja, kuten chilillä maustettua mörköpötköä, chicken wingsejä ja ribsejä. Ja tietty maisteltiin chilituotteita laidasta laitaan, eksoottista oli mm. Chilimojito -drinkki. Taidan jatkossa tyytyä kuitenkin ihan normimojitoon, jos sellaista tilaan! :D Iltapäivällä käytiin puistolavalla myös siipiensyönnin SM -skabat, aikamoista porsastelua se oli... Voittaja sai syötyä 12 minuutissa 70 siipeä!?!


Kaverit lähetettiin kotiin, ja me jatkettiin hölmöilyä paikanpäällä. Vettä satoi kaatamalla lähes koko päivän, tuossa Fire Ladyn esityksen aikana vähäksi aikaa tyyntyi, jotta saatiin nauttia melkoisen kivasta tulishowsta! Sitten jatkettiin Chilifestin viralliseen jatkopaikkaan Kustaa III:een kuuntelemaan bändejä ja lämmittelemään.


Hotellille painuttiin takaisin puolen yön jälkeen - ei jaksa vanha enää juhlia.. Ja aamulla nukuttiin pitkään, syötiin isosti hotelliaamiaista, kylvetettiin KYLPYANKKAA ja pyörähdettiin vielä tuliaisostoksilla.

Olipa meillä taas kerran mukava viikonloppu, ensi vuonna uudestaan!

Rakkaudella,
Elisa

perjantai 16. elokuuta 2013 | 13.03

Uudet räpsyt

Kävinpä taas kesän jälkeen laittamassa ripset kuntoon! Sellainen herttainen virolaisnainen näitä pidennyksiä tekee kivan edukkaasti kotonaan Espoon Kirstinmäessä, ja sinne olen itsekin "jämähtänyt". On se vaan kiva kun saa vähän volaa katseeseen ilman, että tarvitsee ees peiliin katsoa :P

Vähän eri valaistus, mutta idean tuosta saa. Ja saa kauhistella noita silmänalusia tossa ylemmässä kuvassa kans :D
Tässä vielä kuvat ylhäältä päin.


Ja sit oliski enää pari tuntia töitä ja nokka kohti Tamperetta!! Jeejee!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Rakkaudella,
Elisa

torstai 15. elokuuta 2013 | 12.57

Chilifest 2013!

Tänä viikonloppuna järjestetään Tampereella Chilifestarit. *Chilifest* on jo viimeiset neljä vuotta kuulunut mun ja mun miehen jokavuotiseen kesäperinteeseen. Ensimmäisenä vuonna oltiin ihan vaan päiväreissulla, seuraavana vuonna jo jäätiin Tampereelle yöksi. Pikkasen olen tilaisuudesta kertonut jo parin vuoden takaisessa kihlajaismatkapostauksessani hääblogin puolella **täällä**.

Nyt on vuorossa siis neljäs kerta, kun lähdemme viettämään viikonloppua Chilifesteille. Pe-la yön olemme ystäväni mökillä n 30 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta, ja sitten lauantaina pamautamme "ytimeen". Lauantaista sunnuntaihin yövymme Sokos Hotel Ilveksessä, ja kotiin ajellaan sitten sunnuntaina.

Tässä vähän tunnelmia viime vuoden festeiltä:


Festarit ovat kasvaneet tämän meidänkin nelivuotisen vierailuhistorian aikana, ensimmäisenä vuonna kahden päivän mittaiset festarit järjestettiin Jack the Roosterin edessä olevalla parkkipaikalla, ja nyt ne ovat levinneet 3 -päiväiseksi tapahtumaksi Tampereen keskustorille ja uuden kirjaston puistoon. Iltaohjelmaan on lisätty Chilirock, jonka tapahtumia on sitten ilta-aikaan Kustaa III:ssa ja YO-talolla.

Ohjelmassa on luvassa kaikenlaista chiliasiaa, maistiaisia (mm. maailman tulisin jäätelö), syöntikilpailuja ym. Lähinnähän Chilifest on sellainen hyvähenkinen ja lämmintunnelmainen chilipäiden tapahtuma. Ja mehän aletaan miehen kanssa kuulua tuohon kastiin ihan hyvin! :D

Ihan fiiliksissä ollaan taas lähdössä minilomalle - ainoa pieni harmitus on tämä Forecan sivuilta nappaamani masennuskuva:

DISLIKE!
Nooh, sadeasua vaan mukaan - ja eihän sitä tiedä vaikka tuo tuosta vielä muuttuisi....

Rakkaudella nimimerkki "Toiveikas"

**

EDIT 16.8.: PAREMMALTA NÄYTTÄÄ JO! Ehkäpä se vielä muuttuu paremmaksi :D :D


keskiviikko 14. elokuuta 2013 | 10.20

Sukkakausi alkoi, byebye sandaalit ja vapaat varpaat!

Kyllä vähän ehkä harmitti aamusella katsoa ikkunasta ulos, syksy on tullut: harmaata, märkää, koleaa..

Sukat jouduin ensimmäistä kertaa vetämään jalkaan koko kesänä, tähän asti varpaat ovat saaneet nauttia sandaaleista ja kesäilman tuulahduksista :D

Jotain hyvää tässäkin, sain nimittäin ensimmäistä kertaa jalkaan mun rakkaat, jotka tarttuivat maanantaina mun matkaan kun olivat tarjouksessa paikallisessa kenkäkaupassa. Näistä mä oon haaveillut niiiiiiiiin kauan...







































Me like! Me happy!

Rakkaudella,
Elisa

tiistai 13. elokuuta 2013 | 8.13

Onko liian myöhäistä tuunata parveketta?

Toukokuun alussa haaveilin löhökulmasohvasta parvekkeelle. Ja haaveilen edelleen. Sellaiset polyrottinkikalusteet oli jo melkein Hobby Hallin ostoskorissa ennen kuin totesin, että ehkä meillä ei nyt ole varaa. Maksoi kuinka osamaksulla tahansa..

Noh, pari päivää sitten törmäsin More Memories blogissa *tähän* postaukseen. Ja siitä se ankara googletus sitten lähti:

**Kuva**
**Kuva**
**Kuva**
**Kuva**
**Kuva**
**Kuva**
**Kuva**
**Kuva**
Ja tässä vielä yks simppeli ohje, jos haluaa selkänojan laittaa..

**Kuva**
Onko nyt jo liian myöhäistä tuunata parveketta? Kovasti jo silmät kiiluu ajatuksesta, ja himottaisi lähteä etsimään noita lavoja...

Mitäs tykkäätte?

Rakkaudella,
Elisa

maanantai 12. elokuuta 2013 | 12.35

Plörinäks meni..

..taas.. 

Blogin aihe hyppää hetkeksi epäasialliseen, nimittäin rouva oli vähän rilluttelemassa:

Lähdin perjantaina vähän ulkoilemaan, miehellä oli keskustassa keikka. Ja "menenkuuntelemaankeikanjatulensittenkiltistibussillakotiin" -ajatus muuttui puolivahingossa "juodaansiideriäjaviiniäpuistossaennenkeikkaajasittenkeikanjälkeentaksillapaikalliseenjapitsapaikankauttakotiin".



Tässä huikeeta kuvamateriaalia loppuillalta. Mitäköhän näissä on yritetty kuvata?


..Välillä näinkin.. Ei muuten oo enää kolmekymppisenä bilekunto sama kuin ennen, musta tuntuu, että perjantaina hankittu paha olo ei ole vieläkään ihan täysin helpottanu. Huhhuh sanon minä... Ja mitäs muutakaan se huonovointisuus tuo tullessaan kun kauhean pohjattoman nälän. Niinpä tässä on taas viikonloppu mässäilty, ja hyvin alkanut kevennys pilattu.

Tänään ruokalistalla rahkaa, marjoja, salaattia ja lisää rahkaa. Ja hirvittävä määrä vettä jotta saa suolarasvaturvotuksen laskemaan.

Oliko sulla rauhallisempi viikonloppu?

Rakkaudella,
Elisa

torstai 8. elokuuta 2013 | 13.57

Kesäloma kuvina

Kesälomapostaukset tuli kaikki tehtyä iPadilla, joten kuvitukset oli vähän mitä oli. Oli meillä kameratkin mukana, joten näitä "vähän" parempia otoksia on useita satoja. Tässä teille piiiiitkä kuvakollaasikavalkaadi siitä, mitä meidän kesä/ mökkiloma piti sisällään. Nämä olisi tietty voinut jakaa erillisiin postauksiin, mutta jottei koko loppusyksy mene mökkikuvia katsellessa, niin räväytetään kaikki tähän samaan läjään. Enjoy!

Meidän mökki:

Vuokramökkimme a.k.a. Mansikkamökki sijaitsee Petäjävedellä, Jyväskylästä n. 35km Keuruulle. Mökkikylää ja luomutilaa pyörittää kaukaiset sukulaiseni - täällä ollaan vietetty lapsuudessani muutamia kesiä. Ja olipa ihana näin aikuisiällä tuoda oma perhe tänne lapsuuden maisemiin!! <3 Mökissä on 1 makuuhuone, takkahuone, olohuone/ tupakeittiö, sauna ja erillinen puucee. Helposti siellä nukkuu 4 henkeä (makkarissa 2 ja takkahuoneessa 2), mutta sohvalla majoittuu tarpeen tullen vielä 1 hlö. Ihana pieni mökki, sellainen ei-niin-vimpan-päälle, kotoisa talo. Mökissä on sähköt, mutta ei muita mukavuuksia. Vesi kannetaan järvestä, ja juomavedet muutaman sadan metrin päästä, johon tulee kunnan vesijohto.

Mökkimaisemat:

Uskokaa tai älkää: yhtään näistä kuvista ei ole photoshopattu. Aika veikeet maisemat, eikös? Lähtisin heti sinne takas, jos nyt olis mahdollisuus... Soturikin näytti nauttivan! :)

Mitä mökillä tehtiin:

Mökillä uitiin, saunottiin, grillattiin, kalasteltiin, pelattiin ja soudeltiin. Eipä sitä muuta kai tarvitsekaan tehdä!!
....Joskin mökkiloma on hieman muuttunut sitten 80 -luvun:
Jaa mitenniin on vimpeliä ja vitkutinta..???

Mitä mökillä syötiin

NO GRILLIRUOKAA TIETTY!!! DAH! (satoi tai paistoi...)

Kulttuuria

Kylmät päivät vietettiin retkeillessä ja kierrellessä paikallisia nähtävyyksiä. Käytiin Petäjäveden vanhassa kirkossa, Keski-Suomen Tieliikennemuseossa ja Haapamäen Höyryveturipuistossa. Oli muuten aika isoja noi höyryveturit!!!

Hupia

Meidän hupimenoon sisältyi risteily siipirataslaiva Elias Lönnrotilla, sikakomeet festarit Huttulassa (huutonaurua) ja tietty loman huikein keikka Petäjäveden paikallisessa Kanttari-baarissa, nimittäin Mikko Alatalon keikka (huutonaurua x 100)!! Onpa muuten kivan näkönen toi läikkä tossa mun mekossa tossa MA -kuvassa... Hohhoijaa. Myönnetään, oli tullut tossa vaiheessa jo "pari" sidukkaa kumottua... 

Kissojen kesäloma

Mitäs muuta ne kissamissat tekisi, kuin ihmettelisivät kaikkea ympärillä olevaa ja nukkuisivat mahdollisimman lämpimissä paikoissa (kuten saunassa ja takan päällä)... Mulle tuli tunne, että tää oli kissojen elämän paras juttu, niin paljon ne tuntuivat maaseudusta nauttivan!! Turhaan pelkäsin.. :) Toki, olihan meillä jännitystäkin elämässä, kun Jadea pisti kieleen joku otus (amppari?). Alimmissa kuvissa meidän potilas on ihan kanttu-vei. Onneksi nyt neiti on jo ihan oma itsensä <3 <3 <3 

Loppuun vielä pakolliset varvaskuvat:

I <3 KESÄ
Huh, tulipas paljon kuvia!! Noh, näitä on sit ihana kattella talven tuivertaessa!!

Rakkaudella,
Elisa

128 palaa..

..vielä joku 50 jäljellä...



Mun mummoruutupeitossa on aika kova duuni. Taas mä vähän aliarvioin sen työn määrän. Mutta voiton puolella ollaan jo. Reilut 2/3 ruuduista on jo tehty, kohta voi alkaa mallailemaan mikä pala menee mihin.

Mutta ennen sitä on vielä tehtävä se ihan kaikkein ankein homma, nimittäin lankojen päättely. Se on ihan mega-ankeeta, en tiedä käsitöissä oikeastaan mitään tylsempää kuin päättely. Onneksi hoksasin tossa jossakin välissä (n. 20 palan jälkeen) tavan, jolla voin virkata nuo värinvaihtolangat kerrosten sisälle. Eli valtaosassa tilkuista mulla on ainoastaan 1-2 lankaa pääteltävänä. ONNEKSI! ;)

Ei muutakun koukku käteen ja viimenen rutistus. Ehkäpä se valmistuu ennen syksyn viileneviä iltoja...

Rakkaudella,
Elisa

Ps. Se eilinen hattu oli päänympäriltä hyvä, mutta aika paljon liian pitkä. Noh, se näyttää sellaiselta veturimieshatulta. Kuvaa en sit saanu otettua, vaikka tarkoitus oli..

keskiviikko 7. elokuuta 2013 | 10.48

Virkattu lippis vauvalle + ohjeentynkää

Menen tänään tapaamaan ystävääni, jota en ole piiiitkään aikaan nähnyt. Hän on tässä välissä pyöräyttänyt pienen poikavauvan, ja ihan pikapikaa päätin virkata pojalle lätsän. Ohjeen löysin hetken googleteltuani **täältä**. Ohje oli tehty Novitan Isoveli -langalla ja nr 6 puikolla. Koska minulla oli käytössä Novitan Miami (juu, se sama, jolla *peittoprojektia* teen) ja nr 3 puikko, jouduin vähän improvisoimaan. Periaatteessa siis tuplasin ainakin suunnilleen nuo silmukkamäärät ja kavennusten kanssa kaventelin 2 rivin välein yhden sijasta.

Piposta piti tulla tällainen:

Ja minun tuotoksestani tällainen:

Lippiksen väreinä Novita Miami musta + harmaa

Malliksi päätyi tällä kertaa pieni, 35 vuotias silmätön apina, jolle tuo hattu oli luonnollisesti "vähän" iso. Pelkään, että tuo on liian iso myös lahjan saajalle, mutta onneksi se pää kasvaa aika vauhdilla..

Toivottavasti saan kuvan kotsasta sitten ihan oikeessa käytössä, ei tuo apina taida ihan paras malli olla...


Hattu virkattiin pääosin kiinteillä silmukoilla, ja tuo hieman ristimäinen kuvio saatiin niin, että joka toinen ks virkataan silmukan taaempaan lankaan, ja joka toinen edessä olevaan. Vähän aikaa jouduin pohtimaan että mitähäh, ennenkuin hoksasin.. Tässä ohjeet kuvien kera:



Rakkaudella,
Elisa

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä