maanantai 8. joulukuuta 2014 | 16.26

Vauva sai (juna)sukat

Mikä onkaan parempi tapa viettää löysää sadesunnuntaita, kun neuloa jotain ihanaa tulevalle pienokaiselle ja katsella hömppää telkkarista..

Eilen valmistui vauvan ensimmäiset omatekemät sukat ihanasta Dropsin untuvanpehmeästä Baby Merino langasta. Mallin bongasin jo vuosia sitten jostakin, Juna-sukan nimellä nämä yleisimmin kulkevat.

Juna-sukalla on myös liikuttava tarina:

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.
Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria. 
Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 

Malli: Junasukat
Lanka: Drops Baby Merino
Sukkapuikot 2,5mm
Vaikka itse sanonkin, niin näistä tuli niin syötävän söpöt, että ihailin niitä koko illan. <3 Lankaa jäi kerästä sen verran vielä yli, että aloitin myös tumppujen teon samalla tyylillä. Niistä sitten kuva kunhan saan valmiiksi :)

Kivaa alkanutta viikkoa!


perjantai 5. joulukuuta 2014 | 11.26

Tyttö vai poika - osa 2

Lokakuisen rakenneultran jälkeen odotin tätä joulukuun alkua kuin kuuta nousevaa: pääsisin jälleen kurkkimaan pienokaistamme, ja mahdollisesti kysäisemään kumpi meille olisi tulossa.

Poika vai tyttö?

Syyskuussa diagnosoidun raskausajan diabeteksen vuoksi joudun pääsen ainakin kahteen ylimääräiseen ultraäänitutkimukseen, jossa seurataan vauvan kokoa tarkemmin. Yksi "radin" riskeistähän on, että vauvasta kasvaa liian iso "sokerilapsi", jos äidin sokerit ovat koholla.

Keskiviikkopäivä tuntui matelevan, kun pelonsekaisin tuntein odotin, että kello lyö 14 ja pääsisin kuulemaan, miten pikkuisemme voi. Jostain syystä pelkäsin kovasti, että vatsassani kasvaisi jättiläismäinen sokerihirviö (hyvin onnistui diabeteshoitaja minua pelottelemaan syyskuussa..). Sain kuitenkin kehuja siitä, että painoa ei ole tullut yhtään raskauden aikana, ja että sokeritkin ovat pysyneet kurissa. Jo pelkästään siitä tuli tosi hyvä mieli.

Ja vielä parempi mieli tuli, kun näin pienokaisemme heiluvan vatsassani pienen ampiaisen lailla. Ihan kun hän olisi meille jo vilkuttanut! "Kauniit kasvot" -meille sanottiin, kun pikkuinen heilutti käsiään päänsä vieressä.



Kaikki mitat olivat keskikäyrällä, joten pelkoni olivat osoittautuneet turhiksi. Kaikki oli pikkuisella niin hyvin kuin vaan voi olla! Mikä ihana helpotus, jälleen kerran kivi vierähti sydämeltä <3

RV 28+0
vauvan paino n. 1300g
Proteiinit/ sokerit normaalit
Raivotarjonnassa (pää alaspäin)
Lapsivesi normaali
Syke +
Liikkeet +

Kysyessäni varovaisesti vauvan sukupuolta, tällä kertaa ihana, hyväntuulinen lääkäri lupasi katsoa. Ja niinhän siinä kävi, että jälleen kerran meidän pikkuinen oli tiukasti jalat ristissä. Vähän kun siinä heiluteltiin ultra-anturia, niin taisi pikkuinen sen verran raottaa, että jotain osviittaa saatiin.

"En näe täällä pojan vehkeitä, mutta en voi olla ihan täysin varma. Kyllä minä tätä tytöksi veikkaisin. Katsotaan sitten uudelleen vielä seuraavassa ultrassa."

Eli saimme varovaisen prinsessalupauksen! <3 Vielä en ole uskaltautunut vaatekauppaan rimpsumekko-ostoksille, katsotaan jos malttaisin odottaa vielä uudenvuoden aattoon, jolloin seuraava visiitti on.

Kuitenkin salaa hihkun mielessäni ajatuksesta, että meille olisi tulossa pieni tyttö! <3 <3 <3

*Kuva*

torstai 4. joulukuuta 2014 | 12.15

Pikkujoulutunnelmaa Itävallassa

Meillä on nyt kahtena vuonna peräkkäin vietetty työpaikan "vuosikokousta" ja pikkujoulujuhlaa Itävallan Bad Gasteinissa. Tänä vuonna tuo reissu ajoittui kuun vaihteeseen, kotiuduimme reissusta tiistai-iltana. Varsin mukavaa päästä vähän reissaamaan, nauttimaan Alppien upeista maisemista ja pienestä luksuksesta.


Lähdimme matkaan sunnuntaina, ja kuten ihan joka kerta laukkua pakatessani, ainakin yksi kateista osallistuu pakkaamiseen ahkerasti. Jaden anova ilme näyttää siltä, kuin se tietäisi, että taas "äiskä" lähtee..

Majoituimme Bad Gasteinissa hienossa 4* hotelli Salzburger Hofissa. Hotelli on upea, vähän vanhanaikainen suuri hotelli ihan kylän keskustassa juna-aseman laitamilla. Tällaisessa luksushuoneessa olisi kiva viettää aikaa puoliskonkin kanssa, ehkäpä joku päivä pääsemme tuonne yhdessä.





Sunnuntaina saavuttuamme hotellille, kävimme pikalounaalla, jonka jälkeen ilta menikin kokoustaessa. Illalliselle pääsimme vasta puoli yhdeksän maissa, ja aivan huippu-upea jouluillallinen seisovasta pöydästä meni vähän ahmimiseksi. Tarjolla oli niin paljon kaikkea hyvää, ja melko vähän aikaa syödä - keittiö kun sulkeutui jo 21.30. Illallisen jälkeen käväisimme vielä yhdellä ennen kuin minä päätin painua unten maille. Vaikka eihän siitä nukkumisesta mitään tullut, maha oli niin täynnä..
Mitä muuta voikaan odottaa lounaaksi Itävallassa..?
 Maanantaiaamu valkeni todella sumuisena ja sateisena. Suurin osa työkavereista lähti Kaprunin jäätikölle hiihtämään ja laskettelemaan.




Ihan pilvessä


Minä päädyin viime vuotiseen tapaan Salzburgin joulumarkkinoita ihmettelemään. Hieman sateinen ja harmaa keli kyllä latistivat tehokkaasti joulufiilistä, mutta kaunis pikku kaupunkihan tuo on. Tällä kertaa en ostanut yhtään mitään, vaan vietin ne muutaman hassua tuntia vaan tallustellen ja paikkoja ihmetellen. Jos vielä lähdemme samaan paikkaan, niin taidanpa viettää päiväni mieluummin kylpylässä lelluen. Kyllä tuo Salzburg on nyt nähty.








Kaiken kaikkiaan meillä oli ihan mukava reissu. Ja tämä taisikin jäädä viimeiseksi ennen pikkuisen tuloa. Saas nähdä koska seuraavan kerran reissataan, ja minne. Ja millaisella kokoonpanolla... :)


keskiviikko 26. marraskuuta 2014 | 15.11

27+0: neuvolalääkäri ja maha

Tänään raskauskalenteri ilmoitti 27 viikkoa tulleen täyteen. Näin ollen mennään jo 28. viikolla, ihan hurjaa! Enää noin 10-15 viikkoa siihen, että nyytti on sylissäni jos kaikki menee hyvin. Ja vain 29 työpäivää jäljellä ennen äippälomaa (enhän minä päiviä laske, mitenniin..?).

Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkärikäynti. Lääkäri oli oikein mukava, ja hän teki perus tutkimukset ja jutskailtiin mun voinnista. Vauvan sykkeet hakkasivat edelleen tasaisen voimakkaasti (pulssi 150-155), ja kohdun kaula ym paikat olivat kunnossa. Eli vielä kaikki näyttäisi olevan varsin hyvin.

Vauvan kokoa lääkäri tunnusteli vatsan päältä. Hänen mukaansa vauvan koko on normaaleissa mitoissa, hieman keskikäyrän yläpuolella. Tarkemmat mitat saamme ensi viikolla, kun käyn raskausajan diabeteksen vuoksi äitiyspolilla kontrollikäynnillä.

Viikon päästä saamme vihdoin (toivottavasti) tietää kumpi meille on tulossa.. <3 Meillehän asiaa ei siis rakenneultrassa kerrottu, vaikka olisin halunnut tietää. Vieläkin mietityttää johtuuko se tämän beiben siveellisyydestä vai vaan ultraajan nuiviudesta..

Raskausvatsani alkaa vasta nyt hieman erottua normaalista. Kun näitä fyllinkejä on tarpeeksi, niin vauveli on saanut kasvaa ihan rauhassa ilman, että kukaan välttämättä huomaisi, jos ei asiasta tietäisi.


Paino on edelleen pysynyt ruodussa, taas oli neuvolapunnarilla kilo vähemmän kuin kuukausi sitten! Eli tosi tyytyväinen olen siihen, että raskauskiloja ei ole päässyt syntymään. Melkein yhtä paksu ja pötkö olen siis edelleen kuin kesällä, mutta painopiste alkaa muuttaa tuohon etumukselle.

Ihanaa, että rakkaalla on kaikki hyvin <3

tiistai 25. marraskuuta 2014 | 10.57

10 kuvaa kesään: marraskuu

Vähän myöhäiseen jäi tämän kuun kuvahaaste, mutta sainpas räpsästyä kuvan. Pari päivää Espoossakin lumi oli maassa, nyt sataa jälleen vettä ja on pimeää. Marraskuu on kyllä yksi vuoden ankeimmista kuukausista. Vaikka tänä vuonna tämä kuukausi onkin kulunut kuin siivellä.

Kuva otettu 23.11.2014 kl 13
Tässä vertailuksi syys- ja lokakuun kuvat. Vaikea kuvitella, että tuo vehreä kuva on otettu 2kk sitten...


Enää 7 kuvaa kesään <3



maanantai 24. marraskuuta 2014 | 9.40

Molla Millsia tapaamassa + virkattu läppäripussi

Yksi ehdottomista lempikäsityökirjoistani on Virkkuri -kirja, jonka on kirjoittanut Molla Mills (Mari Leppälä). Tuon kirjan avulla olen oppinut valtavasti uusia juttuja virkkauksesta, ja olen selannut kirjan ehkä sata kertaa läpi. Mainitsinkin kirjasta jo reilu vuosi sitten kissakori -postauksessani.

Kaikkein mieluisimpana työnä ko kirjasta virkkasin itselleni (tai siis MacBook Airilleni) suojapussin. Olen käyttänyt sitä ahkerasti, mutta näköjään unohtanut jakaa siitä kuvaa täällä blogissa. Ohje oli alunperin tehty käsilaukulle, mutta koska käytin paksumpaa lankaa, siitä muodostui täydellinen kaveri kannettavalleni.


Ohje: Virkkuri / Molla Mills (sovellettu)
Lanka: Novita Miami
En tiedä miten tämän lempikäsityökirjani kirjoittaja olikaan sitten eksynyt meidän pikkulähiömme kirjastoon kirjailijavieraaksi, mutta tietysti päätin olla paikalla! Oli kiva kuulla kirjan synnystä ja kirjoittajan ajatuksista virkkauksesta. Hän myös toi mukanaan joitakin virkkaamiaan malleja, ja hieman jopa kateellisena niitä tuijotin - niin siistiä ja kaunista jälkeä! Sormet alkoivat välittömästi syyhytä: olisi tehnyt mieli ampaista ostamaan Molla -kalalankaa, josta hän on lähes kaikki mallituotteensa virkannut.


Seuraava ostos ei varmaan kuitenkaan ole kalalanka, vaan Mollan 2. kirja, Virkkuri 2. Toivoin sitä jo kovasti synttärilahjaksi, mutta eipä tuo miehenköriläs ollut sitä löytänyt - vaikka oli ihan tosissaan yrittänyt. Katsotaan, jospa se löytyisi pukin kontista!

Hainpa vielä tapaamisen lopuksi itselleni vanhanaikaisesti "ommarit" kirjaani:


Taidan olla vähän hölmö, mutta olin tästäkin ihan pöhelön innoissani.

...hormoonit..?

perjantai 21. marraskuuta 2014 | 9.17

Äitiyspakkaus!

Niin tuli sekin päivä, josta en viime kevään keskenmenon jälkeen edes halunnut haaveilla. Nimittäin raskauden puolivälin jälkeen saatu raskaustodistus ja äitiysavustus. Olen nyt siis (ollut jo useamman viikon) myös "virallisesti" odottava äiti.



Minulle oli jo alun perin itsestään selvää, että haluan äitiyspakkauksen. Halusin kokea tämän meille suomalaisille etuoikeutetun lahjan, ja päästä hipelöimään kaikkea tavaraa mitä pakkauksesta löytyy. Mies ei pistänyt hanttiin, näki kai kasvoiltani kuinka tärkeä tämä pakkaus minulle oli :)

Päätöksen tultua odotin kuumeisesti sitä pakettikorttia, joka ilmoittaisi pakkauksen saapumisesta. Ja tulihan se sieltä, jopa vähän nopeammin kuin olin uskaltanut odottaa. Viikko päätöksen jälkeen tuo pakettikortti oli kilahtanut postilaatikosta. Voi sitä riemua! Oli kuin joulu olisi tullut ennakkoon!

Aika jännä juttu muuten, kuinka kaikki asiat tuntuvat 100 x isommilta nykyään. Niin hyvässä kuin pahassakin..


Pitihän pakkaus käydä kotiuttamassa samana iltana. Ja kyllä siinä menikin aikaa ihaillessa kaikkea, mitä boksista löytyi. Vaikka olinkin Kelan sivuilta ja lukuisista blogeista tavaroita jo ihaillut, niin kyllä se penkominen oli edelleen livenä jännittävää!


En tiedä johtuuko siitä, etten ole niin hirmuisen tarkka vaatetuksista, mutta lähes yllätyin, ettei pakkauksesta löytynyt yhtään inhokkia. Sellaista, josta olisi välittömästi tullut "en taatusti pue vauvalle" -fiilis. Uskoisin, että kaikki vaatteet ja tarvikkeet tulee käytettyä ennemmin tai myöhemmin.

Ihmettelin kovasti kaikkien vaatteiden valtavan suuria kokoja. Vastasyntyneelle ei paketista juurikaan löytynyt mitään - ihan pari hassua vaatetta. Noh, ovatpahan sitten keväämmällä tarpeellisempia. Toivottavasti jättisuuret haalarit menevät vauvalle sitten ensi talvena, tälle helmikuulle nuo ovat auttamattomasti liian isoja..

Nyt kutkuttaisi päästä kangaskauppaan miettimään laatikolle fyllinkejä, ajattelin tuunata siitä jonkun ihanan sängyn pienelle ensipediksi <3

Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014 | 15.15

Videoterkut Pieneltä Metsästäjältä!

Meidän keittiömme ikkunan edessä kasvaa iso vaahtera. Ja varsinkin syksyn tullen vaahterassa viihtyy jos jonkinlaista siipiveikkoa. Ja siitäkös kissimirrit ovat iloissaan!

Tällaisen pienen videotervehdyksen teille on jättänyt Soturi:



Hirmuisesti asiaa, hirmuisesti ajatuksia - niin kovin vähän aikaa kirjoittaa. Palaan taas järkevämpien postausten kera pian!

Ps. Onpas likaiset ikkunat...

perjantai 14. marraskuuta 2014 | 15.30

Rakastaa, ei rakasta..

Olen seurannut (ja osallistunut) sosiaalisessa mediassa muutamia vauvaryhmiä, lähinnä sellaisia, jossa on raskaana olevia, samoihin aikoihin lastaan odottavia äitejä. On esikoistaan odottavia, ja kokeneempia konkareita, joilla on jo useampia lapsia.

Kyseisistä ryhmistä olen saanut hurjasti lisätietoa ja myös tukea omille fiiliksilleni. Kun itse on odottanut tätä aikaa pitkään (yritystä pari vuotta), niin arvatkaa kuinka pahasti kajahtaa korvaan muiden tulevien äitien valitukset siitä kuinka he VIHAAVAT raskaanaoloa..? Onko se oikeasti niin inhottavaa, että maha on isompi ja että se on tiellä? Että paikkoihin sattuu? Että joku vieras tulee koskettamaan mahaa?

On minullakin raskausoireita ja asioita, joista en ole kovin ihastuksissani, mutta kyllä tämä odotus pääasiassa vaan on niin ihana asia. Olen näitä pohtinut jo pienen tovin, ja tein ihan oman "rakastaa, ei rakasta" -listan:

Rakastan..


...Jokaista pientä muljahdusta mahassa
...Pientä jumputusta, joka kuuluu mahan läpi
...Erilaiseksi muotoutuvaa vatsaa, joka pikku hiljaa pyöristyy
...Sitä tunnetta, että minusta on vihdoin tulossa äiti
...Kaikkia ihania tavaroita, joita olen saanut jo hankittua vauvalle
...Sitä pientä jännitystä, joka odotuksessa on koko ajan läsnä
...Jokaista neuvola- ja lääkärikäyntiä, jossa puhumme vauvasta ja sen kehityksestä
...Kännykässä olevan vauva-appsin joka-aamuisia vinkkejä ja ajatuksia, mitä raskauteen liittyy
...Raskausdiabeteksen myötä muutettua ruokavaliota ja sen myötä tullutta painon putoamista


En rakasta..


...Kovaa närästystä, joka on tullut säännölliseksi seuralaisekseni
...Jatkuvaa vessassa ravaamista
...Sokerimittaria, jolla joudun mittailla verensokereja monta kertaa viikossa
...Melankolisuutta, joka on viime päivinä iskenyt päälle, minua itkettää koko ajan
...Hurjia tunnekohuja, joita tuntuu olla mahdoton hallita
...Nivelkipuja, jotka ovat iskeneet niveliin viime päivinä
...Sitä, että XL-XXL kokoisia äitiysvaatteita on lähes mahdotonta löytää
...Väsymystä, joka haittaa ihan kaikkea arkirutiinia. Sitä, kun ei jaksa tehdä yhtään mitään työpäivän jälkeen
...Päänsärkyä, joka on säännöllinen tuttavuuteni nykyään

Aika tasainen lista, mutta kyllä tämä kaikki vaan on näistä "vaivoista" huolimatta ihmeellistä ja ihan varmasti kaiken arvoista!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

keskiviikko 12. marraskuuta 2014 | 15.24

Beibelle pehmeää ja lämmintä

Tänään alkoi jo 26. raskausviikko, uskomatonta, että mennään jo näin pitkällä! Vauva molskii ja polskii jo mukavasti, enää ei tarvitse niinkään usein turvautua kotidoppleriin tsekatakseen, että onko vauva vielä siellä. Tämä epäluuloisuus ja epäuskoisuus on kyllä kamalaa, koko ajan ollut takaraivossa ajatus, että mitä jos sille sattuukin jotain.. Nyt toki helpottaa jo se tieto, että jos vauva syntyisi nyt, sillä olisi jo jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä <3

Vauvahankinnat on (täälläkin) aloitettu. Yhdistelmävaunut on hankittu, kavereilta on hamstrattu vauvan vaatteita ja kirpparilta bongasin jo sitterinkin! Viimeisin ihanuus, jonka hankin, on tämä kevättalven pakkasiin täydellinen lampaantaljainen Nordlys lämpöpussi.


Tilasin sen jonkun blogin innoittamana jollyroom.fi -sivulta. Vaihtoehtoja pusseihin oli useampia: oli pientä ja isompaa, pussia pitkällä ja lyhyellä karvalla, ja väreissäkin oli valinnanvaraa. Itse valitsin isomman pussin, jossa oli pitkä valkoinen karva. Ja voi juku kuinka ihanan pehmoinen pussi onkaan! (saisinko mennä itse sinne nukkumaan?)

Vaunuihin pussi mahtuu melko naftisti, mutta eiköhän pieni vastasyntynyt siellä viihdy ensimmäiset viikkonsa varsin mainiosti. Varmaan maaliskuun jälkeen noin lämmintä pussia ei enää tarvitsekaan.


Pussissa on takana pieniä "aukkoja", jolla sen saa tulevaisuudessa hyvin kiinnitettyä esim rattaisiin tai vaikkapa turvakaukaloon. Omaan kaukaloomme tämä pussi on vähän turhan iso, mutta rattaissa bebe viihtynee tämän kanssa vielä ensi talvenkin!

Ja mikä tässä todella laadukkaan oloisessa pussissa on parasta, se aukeaa ihan normaaliksi taljaksi! Eli kun taljaa ei tarvitse vaunuissa tai rattaissa, se voi hyvin toimia köllöttelyalustana tai sängyssä pehmukkeena!


Vähän kallis, mutta tosi kiva, ja toivottavasti hyödyllinen ostos - tykkään tosi paljon!

Niin, ja tämä siis EI ole maksettu mainos, vaan ihan oman ihastuksen innoittama postaus! :)


keskiviikko 5. marraskuuta 2014 | 9.53

Putkiremonttipainajainen

Meillä alkaa keväällä putkiremontti. Kun pari vuotta sitten saimme kuulla että remppa on tulossa lähivuosina, yritimme myydä asuntoamme ja päästä pois rempan alta. Viiden kuukauden siivous-näyttö-pettymys -rumban jälkeen päätimme kuitenkin jäädä aloillemme; rakastimmehan kotiamme ja tilaakin oli varsin riittävästi. Nyt remppa alkaa pikkuhiljaa tulla ajankohtaisemmaksi, ja sen aloitus osuu tietysti just samoille ajoille kun beben pitäisi syntyä. Vaikka odotan jo innolla remontin valmistumista ja uutta kylpyhuonetta (+vessaa), niin takaraivossa kylpee pieni kauhunjyvä:

Meille on tulossa vauva ja putkiremontti samaan aikaan!

"Ihania" eri vaaleansinisiä sävyjä vessassa. Eniten odotan sitä, että pääsen näistä kammotuksista eroon..

Olen jo ajat sitten asennoitunut siihen, että joudumme vauvan ja kissojen kanssa muuttamaan evakkoon noiden 10-12 viikon ajaksi, kun remontti kestää omassa rapussamme. Mutta vasta hiljattain havahduin siihen, että remonttimeluhan tulee kuulumaan meille tuplasti ja triplasti tuon ajan, asummehan kolmirappuisen talon keskimmäisessä porraskäytävässä... 

Vaikka remppa toteutetaan linja kerrallaan (=rappu kerrallaan), niin remonttimelulta ei taatusti tulla säästymään. Jokainen on varmaan kuullut, kuinka "ihanalta" kuulostaa poraus ja piikkaus, vaikka sitä tehtäisiinkin naapurirapussa. Eihän se haittaisi, jos olisi päivät töissä. Mutta yritäpä elää sitten niitä ääniä kuunnellen pienen, muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa. Joka päivä. Pahimmillaan 10h/ päivä. APUA!!!

Sama ällösininen jatkuu kylppärissä...

MITÄ ME TEHDÄÄN??

Tässä vaiheessa en vaan näe, että asuntoa saadaan enää myytyä - ainakaan niin, että saisimme omamme takaisin. Kannattaako tässä markkinaraossa edes yrittää? En usko, että meillä edes riittää tässä vaiheessa energiaa myynnin aloittamiseen.

Kaikki tuntuu päässä kaaokselta.

Mihin me muutetaan remontin ajaksi?
Miten meillä on varaa maksaa kahta asuntoa yhtaikaa?
Varsinkin, kun omat tulot romahtavat äitiysloman vuoksi?

Asioilla on tapana järjestyä, mutta mitenköhän tämän kanssa on. Koska se todellisuus iskee, että me ollaan kusessa?

tiistai 4. marraskuuta 2014 | 7.39

Kun olin 33..

Niin vaihtui jälleen numeropari tämän tulevan äidin vuosiympyröissä. Keski-ikä lähestyy kovaa vauhtia, ja melkein naurattaa, kuinka vanhalta 34 -vuotias joskus kuulostikaan. Todellisuudessa oloni ei ole vanha, vaan tunnen eläväni nyt elämäni parasta aikaa. Se on aika kiva tunne se!

Tänä vuonna synttäreitä ei sen kummemmin ole juhlittu. Kävimme synttäribrunssilla Espoon Saunalahdessa Villa Bastvikissa, ja päivällisellä äitini luona. Olen ollut viime viikot kovin väsynyt tämän pimeyden ja harmauden vuoksi (raskaus saattaa myös vaikuttaa asiaan), ettei juhliminen ole sen enempää huvittanut.

Kuva Saunalahdesta 1.11.2014
Mennyt vuosi on pitänyt sisällään iloja ja suruja, reissaamista, ja paljon ihan sitä tavallista arkea. Aika ihana juttu <3

Yritin kasata muistoja viimeisen vuoden ajalta, mutta niitä on niin paljon. Tässä on joitakin mieleenpainuneimpia juttuja:

Kun olin 33, ...


...Matkustelin ympäri Eurooppaa: kävin Itävallassa, Virossa, Kreikassa (2 eri kertaa) ja Irlannissa.
...Olin laihdutuskuurilla ehkä sadannen ja sadannen ensimmäisen kerran.
...Aloitin velanlyhennysprojektin. Joka kesällä sai pahan kolauksen, mutta nyt syksymmällä olemme taas päässeet kiinni rytmiin.
...Nyrjäytin nilkkani varmaankin 4 kertaa
...Matkustin ensimmäistä kertaa elämässäni höyryjunalla
...Vietin toista hääpäiväämme
...Iloitsin kaksi kertaa positiivisesta raskaustestistä
...Surin suuresti keskenmenoa
...Koin elämäni suurimman yllätyksen kuullessani pienestä sikiöstä, joka oli kasvamassa täysissä voimissaan kohdussani
...Kuulin lapseni sykkeet kohdussani ensimmäistä kertaa elämässäni
...Tunsin ehkä maailman ihanimmat muljahtelut vatsassani
...Rakastin, surin, iloitsin ja nautin.


Harmaudesta viis, ihanaa ja nautinnollista alkuviikkoa kaikille!


perjantai 24. lokakuuta 2014 | 13.00

Toinen hääpäivä

Vietimme syyskuussa (siis jo melkein 2kk sitten) toista hääpäiväämme. Ensimmäinen hääpäivä vietettiin Naantalin ja Turun suunnalla. Tänä vuonna mieli teki jälleen lähteä reissulle, mutta budjettisyistä kaikki reissuhaaveet jäivät haaveiksi. No, olihan meillä takana ikimuistoinen lomamatka Kreikassa ja olimme juuri palanneet ihanasta Irlannista.

Ihan kotona emme kuitenkaan halunneet hääpäiväämme viettää, jotain spesiaalia oli pakko keksiä. Aluksi ajatuksena oli käydä vaan jossain syömässä, mutta lopulta päätös dinneristä ja hotelliyöpymisestä kruunasi suunnitelmat! Pääsisimme sittenkin pienelle matkalle, vaikkakin vain parinkymmenen kilometrin päähän kodistamme! Miniloma, mikä miniloma!

Kun päätös minilomasta oli tehty, varasin meille Finskin pisteillä huoneen Klaus K:sta 6.-7.9. Saimme vielä melko edullisen upgraden, johon päätin tarttua. Pientä luksusta siis tähänkin reissuun! Melkein nauratti, että niin me vaan persaukiset asustellaan hienoissa hotellihuoneissa monia kertoja kuussa (vs. Irlannin hotellihuoneemme)..





Päivämme alkoi visiitillä Linnanmäelle. Olemme ihan ensitapaamisestamme alkaen käyneet joka vuosi yhdessä Linnanmäellä ajamassa Vuoristoradan ympäri. Se on sellainen meidän perinnejuttu. Tällä kertaa kyyti tosin tuntui vatsanpohjassa vähän enemmän, lienee johtuneen pienestä kyytiläisestä.. En tiedä olisinko enää periaatteessa saanut edes mennä koko Vuoristorataan, mutta meninpä kuitenkin.






Lintsin jälkeen tallailimme hissukseen kohti keskustaa ja pysähdyimme Sandron terassille drinksuille. Mies halusi kaljaa ja minä nautiskelin yhden Virgin Maryn (NAM!).


Kuten varmaan pitkäaikaisimmat lukijat tietävätkin, me olemme miehen kanssa suuria meksikolaisen ruoan ystäviä. Niinpä ehdotukseni mennä illalliselle "moderniin" meksikolaisravintola Patroonaan sai heti vihreää valoa. Olin varannut meille pöydän seitsemäksi, joten pieni tovi saatiin tappaa aikaa myös hotellilla ennen illallista.


Patrona on kyllä mahtava ravintola, ruoat ovat maukkaita, ja 5 ruokalajin tasting menu oli ehdottomasti suosittelemisen arvoinen! Tuona iltana saimmekin jostain syystä maistaa 6 eri ruokalajia, emmekä olleet siitä ollenkaan pahoillamme! Ravintolaan kannattaa muuten aina tehdä etukäteisvaraus, sen verran pieni ja suosittu se on. Monta porukkaa käännytettiin ovelta juurikin siitä syystä.

Tässä joitain makupaloja illan menusta:




Illallisen jälkeen teimme vielä pienen kävelylenkin Punavuoressa ja pysähdyimme drinksuilla Kokomo Tikibaarissa. Sielläkin oli kyllä kiva saada drinkkilistalta oman valinnan mukainen drinksu kohtuuhintaan alkoholittomana!








Miehellä olisi varmaan ollut tässä vaiheessa meno päällä, mutta selvin päin olevan vaimon silmäluomet alkoivat painaa sen verran vahvasti, että lähdimme hotelliin huilimaan.

Oli kaikin puolin ihana miniloma, tällaisia pitäisi kyllä muistaa järjestää myös tulevaisuudessa.. Viimeistään sitten seuraavana hääpäivänä <3


Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä