tiistai 31. joulukuuta 2013 | 10.46

Vuoden viimeinen päivä

Se on sitten enää tämä päivä jäljellä vuotta 2013.

Mietin mielessäni, mitä tämä vuosi on pitänyt sisällään, ja suuria kohokohtia ei jostain syystä tule mieleen. Ehkäpä päällimmäisenä mielessä on lievä suru ja pettymys siitä, että suuret haaveet eivät tänä(kään) vuonna toteutuneet. Ja se, että epäonnistuin jälleen tavoitteessani keventyä ja opetella terveempiä elämäntapoja.

Kelatessani vuotta taaksepäin hieman enemmän, on pakko myöntää, että asiat ovat kuitenkin hyvin. Ja mennyt vuosi on pitänyt sisällään niin paljon hyvää, josta voi olla kiitollinen: pieni perheemme voi hyvin, liittomme on vahvistunut ja lähipiiri on pysynyt terveenä.

Tässä pieni muistelo siitä, mistä pitää ja saa olla kiitollinen:


Olen saanut matkustaa (joskin pääasiallisesti kotimaassa), 

Itävalta, marraskuu 2013

Turku ja Naantali, syyskuu 2013

Lontoo, kesäkuu 2013

olen oppinut uusia asioita, 



saanut sisustaa kotiani hieman uuteen uskoon ja 



nauttinut ihan täysillä menneestä kesästä. 



Sain uuden innon käsitöihin, ja vuoden aikana työ jos toinenkin valmistui. 




Innostuimme mieheni kanssa kokkailemaan erilaisia uusia juttuja ja 


keräsimme mahtavan chilisadon. 


Pidimme kiinni omista pienistä perinteistämme: kävimme ajamassa Lintsillä Vuoristorataa ja hengattiin Tampereen Chilifesteillä.





Pieniä suuria asioita, joista pitää olla kiitollinen.

Tämän vuoden viimeisen päivän vietän kotona hölläillen ja tämän vuoden viimeisen päivän illan rakkaiden ystävien seurassa skumppaa ja hyvää ruokaa nauttien.


Tuokoon uusi vuosi kaikille ihania asioita ja paljon iloa ja rakkautta!

Rakkaudella,
Elisa

lauantai 28. joulukuuta 2013 | 14.17

Joulustressi ja valmis koukkuamistyö

Jes, joulu on ohi! Sori vaan jouluiloilijat, minä en taida olla oikein sellainen perinteinen jouluihminen..

Kuulostaako hassulta, että onnistuin saamaan itselleni ihan järjettömän joulustressin näin joulun jälkeen? Tai noh, ei sitä kai voi stressiksi kutsua, mutta totaaliuupuminen vähemmän rennon joulun jäljiltä on iskenyt päälle.

Vaikka joulun pitäisi olla rentoutumisen aikaa, niin enpä onnistunut rentoutumaan kunnolla minään päivänä. Jouluaattoa vietettiin miehen siskon luona, ja joulupäivää sitten kavereiden kanssa tuolla paikallisvilskeessä. Ja rättiväsyneenä raahauduimme minun perheeni luo Tapaninpäivänä.

Totaaliuupumus tarkoitti kohdallani sitä, että minulle nousi kuume ja jouduin/ päätin perua kaikki viikonloppusuunnitelmat ja olla ihan hissukseen vaan. Jospa sitä jo ensi viikko tuntuisi sitten vähän rennommalta. 

Onneksi on vielä lomaa melkein viikko jäljellä! <3

**Kuva**

Loma on kulunut myös koukutessa äidin joululahjaa. Lupasin tehdä hänelle sellaisen tuubihuivin, jonka tekeminen olikin lopulta työläämpää kuin olin ajatellut. Vielä hetkeä ennen kun piti olla jo lahjoja jakamassa koukku ja päättelyneula sauhusivat tehokkaasti.

Sain kuin sainkin huivin valmiiksi, mutta vähän kosteana jouduin sen sitten lahjoittamaan...

Koska päivänvaloa on niin vähän joulukuussa, ja työn viimeistely jäi ihan viime tippaan, jouduin ottamaan kuvat valmiista työstä äitini makkarissa iltasella. Valmiin työn kuvat ovat siis ihan järkyttävän väriset ja niistä ei saa yhtään kuvaa siitä, miltä huivi ihan oikeasti näyttää.

Jotta saisitte edes jonkunlaisen idean, miltä huivi näyttää päivänvalossa, tässä käyttämistäni langoista ottamani kuva:

Langat: Garnstudio DROPS Alpaca (alempi) ja Lana Grossa Cinque alto
Lähikuvaa koukutusta tuubihuivista:

Kuva omalta Ravelry -sivultani

Ja tässä valmis tuubikauluri:



Tässä pikaohje:

Luo ketjusilmukoita n. 150cm edestä sillä langalla, jolla haluat ns "pystysilmukoiden" näkyvän. Minä käytin Drops Alpaca lankaa.

Yhdistä ketju piilosilmukalla - yritä poistaa kaikki kierteet, jottei mene huivi mutkalle.

Poimi silmukoita koukulle samalla langalla ja päättele ne toisella langalla. Koukkuamistekniikkaa pääsee treenaamaan vaikkapa tästä:


Koukkua huivia niin kauan, kunnes se on n. 35cm korkea.

Minulla huivi lähti kiertymään aika vahvasti, en tiedä miksi. Mutta virkkasin lopulta huivin molempiin reunoihin sellaiset n 2cm taitteet, jotta sain kiertymisen kuriin.

Päättele langat, kostuta huivi ja laita se lappeelleen johonkin kuivumaan. Ja voilá, se on valmis!

**

Nyt keräilen tässä kaikkia muita keskeneräisiä töitäni, ja mietin minkä tekisin loppuun seuraavaksi. Työn alla ovat yhdet sukat, virkattu iPad/läppärisuojapussi ja muutama muu pikkujuttu.

Onneksi tässä on hyvin aikaa näitä toteuttaa!

Rakkaudella,
Elisa

maanantai 23. joulukuuta 2013 | 19.56

Ihanaa joulua!

Olen lomalla. Teen käsitöitä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, rentoudun ja olla möllötän. Ehkä piipahdan blogimaailmassakin. Jos ehdin.

Jos en ehdi, niin toivotan teille kaikille tänne blogiin piipahtaville oikein ihanaa joulua!! <3 <3 <3


Rakkaudella,
Elisa


perjantai 20. joulukuuta 2013 | 10.06

Joulukortit 2013

Aina kaikki jää viime tippaan.

Niin myös tämän vuoden joulukortit, jotka tiputettiin paikallisen postitoimiston laatikkoon kl 16.57 eilen, kun viimeinen mahdollinen aika saada kortit perille ennen joulua oli samaisena iltana kl 17.00.

Noh, ehdittiin kuitenkin!

Tässä vähän kuvamatskua tämänvuotisista korteista:

Vaikka paperiaskartelu on ihanaa, niin tällainen yötämyöten paniikissa vääntäminen on kyllä ihan syvältä. Ensi vuonna lupaan aloittaa projektin aikaisemmin. Tai sitten suunnittelen simppelin mallin ja lähetän kaikille samanlaiset kortit.

Onneksi siihen on melkein vuosi aikaa!

Rakkaudella,
Elisa

torstai 19. joulukuuta 2013 | 14.55

Brunssilla Trattoria Sognossa

Viime lauantaina olin kahden ystävättäreni kanssa brunssilla Trattoria Sognossa Töölössä. Kyseessä ei siis ollut meidän perinteinen Brunssipiiri, jonka kanssa olemme testailleet kaupungin brunsseja (mm. Mille Mozzarelle, Sandro, Flada13).

Trattoria Sogno yllätti varsin positiivisesti miljööllään, ravintola oli kaunis, kodikas ja rauhallinen. Ilmapiiri oli rento ja hyväntuulinen kylmänä pakkaslauantaina.


Innostuin kovasti eteen tuodusta ruokalistasta, kaikki näytti todella herkulliselta! Brunssimenussa oli kaksi vaihtoehtoa: liha ja kala. Sen lisäksi sai valita pienempiä annoksia "side orders" menun lisäksi. Minä ja toinen ystäväni valittiin liha-annokset, ja kolmas meistä kalan.

Menu kuulostaa hyvältä ja runsaalta, eikös?

Lisäksi brunssi sisälsi tuoremehun (appelsiini tai omena) sekä kupin erikoiskahvia, tavallista kahvia tai teetä.

Ruoka tarjoiltiin pöytään vain n. 10 minuuttia tilaamisen jälkeen hauskalla puutarjottimella (taisi kyllä olla vaneria, mutta näytti hauskalta). Ruoan tulo kesti n. 10 minuuttia, joten hitaudestakaan ei voi ravintolaa syyttää.

Alku vaikutti lupaavalta, mutta vähän kyllä petyimme kun kävimme lautastemme kimppuun..



Kuten kuvasta näkyy, kaikki listan tuotteet olivat aika tiiviisti tuupattu lautaselle. Tuntui, että kaikki oli kasattu vähän hujan hajan ja sikin sokin. Ja ei tuo asettelu ainakaan minun mielestäni ole sieltä kauneimmasta päästä.

Lihat ja makkarat olivat hyviä, mutta tuosta olisi kyllä hyvin voinut karsia osan pois. 



Brunssin kanssa tarjottiin myös mansikkajogurttia ja mysliä, sekä pannacotta-jälkkäri. Jota me kaikki luulimme ensin munakokkeliksi. 

NAM?



Kaikkien mielipide oli yhteinen: tämä oli sellainen "ihan kiva" brunssi. Paikasta annamme 10 pistettä ja papukaijamerkin, mutta ruoka ainakin brunssilla oli vähän blah.

Tässä vielä faktat, plussat ja miinukset:


Brunssin hinta: Kalamenu 16€ / Lihamenu 18€
Brunssi tarjoillaan lauantaisin kl 11-14
Pöytävaraus lienee hyvä tehdä, mutta ainakin viime lauantaina sinne olisi mahtunut hyvin ilman varaustakin.

Plussaa:
Miljöö oli ihana
Kiva tunnelma
Rauhallinen paikka, pöytiintarjoilu

Miinusta:
Annos oli pettymys: liikaa tungettu samalle lautaselle, maut vähän pliisuja
Santsikuppi teetä maksoi 3,50€!?!?
Jälkkäristä iso miinus, maku oli ok, mutta ulkonäkö munakokkelimainen :D



Mihinköhän kannattaisi mennä seuraavaksi? Vähän joku vilautti ajatusta Midhillistä, ehkäpä tammikuussa siis sinne :)

Missä on sinun lempparibrunssisi?

Rakkaudella,
Elisa

maanantai 16. joulukuuta 2013 | 19.30

Juhlat. Ja juhlien jälkeen.

Juhlia on ihana laittaa. On ihanaa saada koti siistiksi, sytyttää kynttilät ja kattaa pöytä kauniiksi. On ihanaa miettiä tarjoiluja ja valmistautua ystävien visiitille.


Bruschetta pestolla, parman kinkulla ja cannelope -meloonilla. Rustiikkinen patonki ostettu valmiina ja päälle raastettu aavistus parmesan -juustoa.
Maa-artisokka bruschetta, jossa aurinkokuivatuista tomaateista tehty "pesto", rucolaa ja granaattiomenaa.
Perinteinen bruschetta tomaatista, valkosipulista ja basilikasta.
Juhliminen on ihanaa hyvässä seurassa. Nauru raikuu ja keskustelu käy kiivaana. Glögi, viini ja olut virtaavat huomaamatta.

Ainoa ikävyys juhlissa on se, että ne loppuvat jossain vaiheessa. Juhla muuttuu väsymykeksi, huonoksi oloksi ja ihan järkyttäväksi sotkuksi ja lasikaaokseksi.

Meillä oli ihan huikeen hauska lauantai-ilta kahden kaveripariskunnan kera. Se näkyy ja tuntuu vielä näin maanantainakin.

Kuka tulisi siivoamaan viikonlopun hauskuuden merkit pois?



Rakkaudella,
Elisa

Anna hyvän kiertää

Viikko sitten Lidlin jonossa tapahtunutta... 

Jono oli pitkä, ja ihmiset tuskaisia syystä tai toisesta ihmispaljouden keskellä.

Edessäni oleva kahden pienen lapsen äiti pakkasi ostoksiaan, yritti rauhoitella lapsiaan ja maksaa ostoksiaan yhtaikaisesti. Jostain syystä hänen korttinsa ei toiminut, ja nainen alkoi hätääntyä.

"Kyllä täällä pitäisi olla rahaa, olen varma siitä."

Jonossa alkoi kuulua huokailua ja kiroilua, kun jono vaan kasvoi ja kasvoi. Joku huutaa jonosta, että hänelläkään ei Aktian kortti käynyt aikaisemmin, eikä sillä voinut nostaa rahaakaan.

"Mitä minä sitten teen, jos en saa rahaa nostettua?"

Tässä vaiheessa kaivelin lompakkoani, ja katsoin, että siellä oli poikkeuksellisesti 20€ seteli (en melkein koskaan kanna käteistä mukanani). Tarjosin setelin naiselle, joka katsoi minua epäuskoisesti. Sanoin, että ota tästä, maksat sitten mun tilille, kun ehdit.

Nainen kyynelsilmin hyppäsi kaulaani ja halasi ja kiitti.

Tuli todella hyvä fiilis, vaikka pessimistinä ajattelinkin, että noinkohan näen kaksikymppistäni enää koskaan..

Kunnes sitten pari päivää myöhemmin katsoin tiliotettani:


Hitsi että tuli kiva fiilis! Vielä siis voi uskoa ihmisten rehellisyyteen!

Ja olipahan minulla viikonloppuna pirun hyvä syy käydä ostamassa itselleni kukkia, eiks niin! :)


Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!

Rakkaudella,
Elisa

keskiviikko 11. joulukuuta 2013 | 8.30

Meidän perheen joulukalenteri

Päätimme jo viime vuonna, että tänä vuonna tehdään joulukalenteri itse.

Luonnollisesti homma jäi viime tippaan, ja joulukalenteri valmistui vasta itsenäisyyspäivälle.

Suklaat ostin Itävallasta Salzburgista pienestä suklaapuodista. Tilasin 24 erilaista alkoholitonta suklaapalaa, valinnanvaraa oli huimasti.


Jouluaatolle piti valita vähän erikoisempi suklaa, saas nähdä miltä tämä vadelmaunelma maistuu...


Sitten kaivoin varastoista paperipusseja ja rasioita, joita koristelin leimoin ja kimalleliimoin.


Ja sitten heitin pussit pieneen koriin. Ja vähän yritin sitäkin koristella nopsaan.


Ei mikään maailman kaunein kalenteri, mutta ehdottomasti maukkain, mitä meidän perheessä on nähty!!! Nam nam!

Rakkaudella,
Elisa

Ps. Ulriikka: onko tutunnäköisiä kullanvärisiä pusseja? Niille löytyi vihdoin käyttöä! :D

tiistai 10. joulukuuta 2013 | 8.06

Kelpaa talven tulla.

Säästötalkoot etenevät, laskuja on maksettu ja turhuuksien ostelua vältetty. Enpä ole ostanut ainuttakaan joululahjaakaan vielä. Tein juuri laskutoimituksia, ja nyt näyttäisi siltä, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan velkataakka on pienentymässä kasvun sijaan.

Jee!

Yhden ostoksen kuitenkin marraskuussa tein, nimittäin hankin itselleni talvikengät. Hakusessa oli kengät, jotka

  • ...sopivat käyttöön hameen ja housujen kanssa
  • ...eivät pilaannu loskassa ja kurassa
  • ...pitävät varpaat lämpiminä myös kovemmissa pakkasissa
  • ...eivät omaa korkeita korkoja


Mieleeni muistui jostain viime talvelta Mrs L:n blogista bongaamani talvipopot, jotka saattaisivat olla vastaukseni. Niissä on nimittäin kaikki toivomani ominaisuudet ja enemmän:

  • vettähylkivät
  • materiaali kumia, mokkaa ja nahkaa
  • Irroitettava sisävuori, jonka reuna tekoturkista. Sisävuoren voi pestä erikseen
  • Ulkopohja pitävää kumia
  • Materiaali kestää kylmiä olosuhteita -32 asteeseen saakka

Sitten vaan mallia valitsemaan.. 

Kaikki kuvat kaapattu **täältä**

Hurmaavan kauniithan nämä ei ole, mutta lämpimät ja kuivat jalat menevät ainakin minulla Suomen talviolojen takia etusijalle.

Tilauskoriin klikkasin Spartoo.fi -sivulta Joan of Arctic -saappaat kokoa 38,5.

Hinnat saappaissa vaihtelevat n. 130€ - 220€ välillä, eli ihan ilmaiseksi näitä ei saa. Ja tällaisen kulutushullun, joka yrittää päästä veloistaan on tietysti hieman hankala perustella 180€:n saappaita. Löysin onnekseni alennuskoodisivulta itselleni 20% alennuksen, joten kengille jäi hintaa vajaat 145€. Aikas näppäriä muuten tollaset alekoodit! (Ps. Tämä ei ole maksettu mainos).

Saappaat toimitettiin vajaa 2 viikkoa myöhemmin lähimpään Valintataloon, josta kävin ne hetimiten noutamassa. Harmi vaan, koko 38,5 oli minulle aivan valtavan suuri. Teki mieleni hakea airo ja lähteä soutelemaan.. 

Nämä kokoasiat ovat niitä nettikauppojen ehdottomia miinuspuolia.

Onneksi palautus onnistui helposti: täytin nettilomakkeen, jossa pyysin tilalle koon 38 saappaat, paketoin vääränkokoiset saappaat ja palautin Valintataloon. Noin 2 viikkoa myöhemmin sain sitten uudet tossut kokeiluun.

Koko 38 tuntui olevan aivan älyttömän paljon pienempi kuin koko 38,5 - en aluksi saanut saapasta jalkaani ollenkaan. Irroitin sitten sisävuoren ja tallailin niillä hetken aikaa, jotta villa vähän venyisi. Ja kun se vähän oli pehmennyt, niin sujahti kenkäkin (onneksi) jalkaan.

Nyt on hyvät tossut! 


Ja sisätossukin on aika söpö:



Rakkaudella,
Elisa

maanantai 9. joulukuuta 2013 | 11.22

10 kuvaa kesään: joulukuu

Joulukuu. Ulkona on pimeää kun lähden töihin ja vielä pimeämpää kun palaan kotiin. 

Se tekee myös 10 kuvaa kesään -haasteen kuvaamisen oikeana päivänä (kuun ensimmäinen maanantai) hankalaksi.

Tällä kertaa sainkin kuvan näpsäistyä muutaman päivän myöhässä, 6.12.2013. Hirmuisesti ei ole maisema muuttunut marraskuisesta harmaudesta, vain hentoinen lumivaippa on laskeutunut keskelle pihaa...

Kuva otettu 6.12.2013 kl 9.55

Kyllä vähän haikeudella katson noita alkusyksyn värejä ja aurinkoa..


Onneksi on enää 6 kuvaa kesään!

Rakkaudella,
Elisa

torstai 5. joulukuuta 2013 | 15.21

Reissulla Itävallan Bad Gasteinissa

Tässä vähän reissukertomusta Itävallasta, jossa olimme viime viikonlopun pikkujoulumatkalla.

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ryöpytän teitä kuvakavalkaadilla!

Reissulle lähdettiin perjantaiaamuna, lensimme Müncheniin, josta oli vielä 3,5h ajomatka kohteeseemme Bad Gasteiniin Itävaltaan. Minulle Itävalta oli ihan uusi kokemus, ja tuli hirmuinen hinku päästä sinne takaisin. Olisipa ihanaa nähdä nuo upeat vuoristomaisemat myös esim kesäkaudella!!

Hotelli Salzburger Hof täytti kaikki odotukset ja enemmän, ruoat olivat huikean hyviä ja huoneet kotoisia. Ja sijainti ja maisemat hotellilta enemmän kuin huikeat!

Miksei kameran kautta saa koskaan ihan kunnolla ikuistettua,
kuinka mahtavia maisemat ovatkaan? Tuossa oikealla meidän hotelli.

Hotellihuone oli tuollainen perinteisen oloinen, mutta omalla tavallaan tosi kaunis. 

Maisema toiselta parvekkeelta (KYLLÄ, meillä oli 2 parveketta huoneessamme!!)

Näkymä toiselta partsilta!
Perjantai-iltana kokoustamisen jälkeen meillä oli vuorossa pikkujouluillallinen. Illallinen oli katettu hotellin ravintolaan, jossa oli ehkä mahtavin buffetillallinen ikinä! Joskin tarjolla oli ehkä liikaakin kaikkea ihanaa, minä jouduin jättämään lämpimän ruoan väliin, kun nautiskelin täysin siemauksin alkuruokapöydän antimista...


Lauantaiaamuna lähdimme joulumarkkinoille Salzburgiin. Siellä juotiin glühweiniä ja ihmeteltiin ihmisvilinää..

Näkymä Salzburgin linnasta
Maisemaa Salzburgin linnalta
Salzburgin linna

Joulumarkkinatunnelmaa Salzburgissa
Kauniita esillepanoja ja paljon joulukrääsää
Paljon oli noita "kiehkuroita"...
Hetkeksi pysähdyin oluselle ja lukemaan kirjaa
Salzburgin linnaa alhaalta katsottuna

Markkinoilta palattuamme oli taas ruokaa (jotka unohdin kuvata), ja sitten biletettiinkin aamun tunneille. Sesonki ei ollut vielä oikein alkanut Bad Gasteinissa, joten paikallisissa baareissa oli pääasiassa opaskoulutettavia ja muita 'teinejä'. Mutta oli meillä kuitenkin ihan hauskaa omalla porukallakin!

Sunnuntaina kävin ihmettelemässä Bad Gasteinin maisemia ihanassa auringonpaisteessa...






Olipahan ihana paikka ja ihana reissu! Sen näkee jo tästä urpåhymystäkin:



Ehkä tuonne vielä joku päivä lähdetään, mutta ehdottomasti oman perheen kanssa :)

Rakkaudella,
Elisa

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä