perjantai 29. elokuuta 2014 | 15.05

Against all odds.

Olen kirjoittanut tämän tekstin jo monta päivää sitten. Oikeastaan jo pari viikkoa sitten. Olen muokannut sitä, ollut lähellä painaa delete -nappulaa, päättänyt julkaista sen ja taas perunut päätökseni. 

Joku ikävä kommentti on saanut minut ajattelemaan, mitä oikeasti haluan täällä blogissa jakaa. Muuttaakko blogi kokonaan pinnalliseksi kivojen arkiasioiden jakamiseksi, vai jatkanko omia tekstejäni fiilispohjalta ihan sinne elämäni tärkeimpiin asioihin? Kestänkö kuulla ikävyyksiä asioista, jotka ovat minulle niin tärkeitä tai niin vaikeita? Eivätkö koulukiusatun haavat ole vieläkään kunnolla parantuneet, kun yksi poikkisana saa minut tuntemaan itseni jälleen 11 -vuotiaaksi ylipainoiseksi hissukaksi, joka sai kuulla haukkuja ja törkeyksiä ja supinaa selän takana monta vuotta? Epävarmuus kaikkeen nostaa päätään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kannattiko laittaa oma naamansa blogiin? Kannattiko kirjoittaa iloista ja suruista, joista jotkut anonyymit saavat kivaa aihetta sanoa pahasti?

Päätin rohkaistua. Yrittää unohtaa ikävät kommentit. Yrittää pysyä positiivisena. 

Jossei sinulla ole muuta asiaa ja tekemistä kuin yrittää pahoittaa toisen mieltä, painu jonnekin muualle. Täällä sinua ei kaivata.

***

Palataan taaksepäin kesämme mahtavimpaan reissuun, Kreikkaan, jossa saarihyppelimme pari viikkoa heinäkuussa. Postailinkin lomasta ahkerasti, yltiöpositiiviseen sävyyn. Peitin faktan, että lomalla sattui jälleen uusi romahdus, uusi suru, uusi keskenmeno. Vaikken ollut positiivista testiä tehnytkään, niin oireet siihen todella vahvasti viittasivat. Olin siitä aivan varma; tihutteluvuoto, rintojen arkuus, lisää tihuttelua, ja sitten "hulahdus".

Olimme supermarketissa, kun tunsin sen valtavan hulahduksen ja lämmön housuissani. Onneksi oli mustat "keskenmenohousut". Kysyin kaupasta, olisiko heillä vessaa, ja minut ohjattiin alakertaan siisteihin wc -tiloihin. Ja siellä sitten itkien putsasin ja kokosin itseni, ennen kuin palasin ylös kertomaan miehelle uutiset. Palasimme huoneeseen, jossa itkien pesin nyrkkipyykillä vaatteeni ja jossa yritin kuroa itseni kasaan.

** Kuva **

Jatkoimme lomaa normaalisti ja yritimme ottaa kaiken ilon irti. Ja annoimme viinin huoleti virrata.

Lomaltapaluun jälkeen soitin Jorviin, josko jälkitutkimuksille olisi tarvetta. Ei ollut. Parasta olisi jatkaa elämää normaalisti.

Ja niin me jatkoimme. En puhunut keskenmenosta juuri kenellekään, se ei ollut yhtä suuri shokki ja järkytys kuin edellinen oli ollut. Tämä oli tullut luonnollisesti ulos ennen kuin olimme edes saaneet varmuutta raskaudesta. Ennen kuin olimme edes ehtineet riemuita aiheesta.

Yritin unohtaa asian.

***

Kunnes muutama viikko sitten testasin ovulaatiota. Testiin ilmestyi kontrolliviivaa nopeammin todella tumma viiva. Naurahdin, että nyt taitaa olla otollinen ajankohta, en ollut koskaan aikaisemmin saanut niin tummaa viivaa ovulaatiotestiin. En sitten edes lähelle.

Asia jäi painamaan mieltä, ja seuraavana päivänä googlettelin aiheesta lisää. Ja monilla keskustelupalstoilla toistui samat kommentit: ovulaatiotesti oli reagoinut raskaushormoniin, ovulaatiotesti oli näyttänyt raskauden.

Niinpä löysin itseni työpäivän jälkeen apteekissa jonottamassa digitestin kanssa, ja ampaisin kotiin testaamaan.


Laskin ja ynnäsin päivämääriä heinäkuiseen verenvuotoon, ja tuo 3+ ei vaan millään stemmannut päivämäärien kanssa. Ei sitten ollenkaan.

En osannut iloita asiasta, vaan lähinnä jäätävän sekaisin ajatuksin pyörittelin asiaa mielessäni. Ainoa järkevä syy oli se, että kohtuuni olisi jäänyt heinäkuisesta keskenmenosta jotain raskausmateriaalia, joka pitäisi hormoonia yllä.

Soitin neuvolaan ja kysyin neuvoa. En saanut muuta neuvoa, kuin että "varataan sinulle syyskuulle neuvola-aika". Yritin jakaa epäilykseni puhelimessa olevalle naiselle, mutta hän vaan tsemppasi ja toivotti tervetulleeksi syyskuussa.

Muutamia päiviä vielä pyörittelin asiaa mielessäni, kunnes en enää kestänyt - olin menettää järkeni jännityksestä, kauhusta ja salaa pilkottavasta onnen tunteesta. Varasin ajan vielä samalle iltapäivälle varhaisraskauden ultraan. Halusin tietää missä mennään, halusin saada mielenrauhan.

Ja kun Diacorissa ultraava gynegologi sanoi sanat "en minä tiedä, mikä se verenvuoto on ollut, mutta kyllä täällä on ihan elävä sikiö", en tiennyt miten päin olisin ollut. Kysyin "sykkiikö sen sydän?". En siinä hämmennyksessä näköjään osannut yhdistää yksi + yksi, että "elävä sikiö" = sykkivä sydän.

Gyne käänsi ruudun minulle, ja näin ruudusta jotain täysin ihmeellistä: pienen pieni ihmisen muotoinen olento, joka heilui ja liikkui niin pirusti. Sehän näytti jo ihan ihmiseltä!




Ja kun gyne sanoi mitan olevan jo yli viisi senttimetriä, ja että listojen mukaan ollaan jo noin 12. viikon tietämillä, meinasin pudota penkiltä.

Menikö ensimmäinen kolmannes ohi aivan tietämättämme?

Tästä alkoikin vauhdikas rumba: sain vielä samalle viikolle ensimmäisen neuvolakäynnin ja nt ultrakin tehtiin jo seuraavana päivänä.

Vaikka olemme tienneet asiasta jo useamman tovin, olen edelleen täysin pökerryksissä ajatuksesta.

Jos kaikki menee hyvin, niin meille tulee helmikuussa vauva <3 <3 <3


keskiviikko 20. elokuuta 2014 | 9.34

"It's time to get excited about your trip to Cork!"

Matkakuumetta on jälleen ilmassa: ylihuomenna meinaan ampaista suoraan töistä lentsikkakentälle ja lennähtää Irlantiin! Irlanti on vaan niin ihana ja kaunis paikka, jossa ihmiset ovat pääosin mitä mahtavimpaa sakkia. Olen käynyt Irkuissa muistaakseni 4 kertaa, edellisestä visiitistä on vierähtänyt jo reilut 10 vuotta. Miehelle tämä reissu on ensimmäinen, joten matkasta pitää yrittää ottaa kaikki irti.


Tällä(kin) kertaa matkamme vie Corkiin, pieneen suloiseen kaupunkiin Irlannin eteläosissa. Tämä on kolmas kerta samaisessa kaupungissa, jossa asustaa vanha työtoverini ajoilta, jolloin asuin vielä Skotlannissa. Rakas, ihana ystävättäreni, jonka kanssa yhteydenpito on jäänyt viime vuosina liian vähälle välimatkojen ja varmaankin laiskuuden takia, on menossa naimisiin. Enkä voisi olla onnellisempi ja nöyrempi siitä, että hän halusi kutsua meidät mukaan todistamaan suurta päiväänsä.



Lennämme Dubliniin perjantai-iltana suorilla lennoilla, ja tarkoituksemme on vuokrata auto koko viikonlopuksi. Ajelemme suoraan Corkiin, jossa majoitumme ensimmäisen yön perinteisessä B&B:ssä pubin yläkerrassa!

Ajatelkaas mikä 'Emmerdale' -fiilis jo nyt! :D

Lauantaina vaihdamme majoutuspaikkaa hotelliin, jossa häät vietetään - ja asumme siellä loput kaksi yötä. Ihanaa pientä luksusta päästä asumaan hienoon hotelliin, jossa myös itse hääjuhla pidetään! <3

Häitä tanssitaan lauantaina, vihkiminen on ensin katolilaisessa kappelissa, josta siirrytään sitten hotellille juhlimaan. En malta odottaa pääsyä juhliin, jossa on taatusti yltiöpositiivinen ja iloinen irlantilainen meno! Olen tavannut morsiammen perheen jo pariin kertaan, joten tiedän jo varmuudella, että pääsy osaksi tuota iloisen, musikaalisen ja rakastavan perheen juhlaa tulee olemaan ikimuistoinen!

Sunnuntai ja maanantai pyhitetäänkin sitten Irlannin maisemiin tutustumiselle ja kiertelylle. Pitää yrittää nähdä nyt mahdollisimman paljon, kun emme taas tiedä, koska seuraavan kerran sinne pääsemme..

Vähän kyllä jännittää tuo autolla ajaminen...

** Kuva **
Ja koska olen lupautunut kuskiksi, veikkaan, että Harria jännittää vielä enemmän...



tiistai 19. elokuuta 2014 | 14.31

Mahtava viikonloppu Tampereella: Chilifest 2014 ja Särkänniemi

Tampereella järjestettiin jo viidettä kertaa peräkkäin Suomen tulisin festivaali Chilifest Finland. Me lähdimme tänä vuonna kolmen aikuisen ja kahden varhaisteinin kokoisella kokoonpanolla. Majoituimme Sokos Hotel Ilveksessä, ja nautimme kyllä viikonlopusta täysin siemauksin!

Vaikka Sokos Hotel Ilves on vanha hotelli, olemme mieheni kanssa tykästyneet siihen kovasti. Jopa standard -tason huone on todella siisti ja tilava (tällä kertaa varasin meille standard -huoneen lisävuoteella), sängyt ovat hyvät, ja maisemat ja hotellin sijainti mitä parhaat. Lisäksi aamiainen on hyvä ja monipuolinen ja viime vuonna uusittu spa -alue oli tosi hieno! Lapset viihtyivät oikein tosissaan altaalla.
Tämä ei ole muuten maksettu mainos, vaan ihan vapaaehtoisesti hotellia kehun. Hinta-laatusuhde ovat mielestäni varsin passelisti tässä hotellissa kohdillaan.



Hotelliin kirjauduttuamme lähdimme tarpomaan kohti Tampereen keskustoria, johon oli jälleen kerran koottu loistava tarjonta erilaisia chiliin ja grillaukseen erikoistuneiden yritysten kojuja.


Mitään sen kummoisempia suunnitelmia meillä ei ollut, maistelimme chilituotteita ja testailimme eri vahvuisia hedelmiä kilpaa. Jopa meidän varhaisteinit innostuivat testaamaan chilimaistiaisia chilijäätelöstä chilisipseihin. Itse maistelin kuvassa näkyvää, todella hyvän makuista, mutta niin pirun kovan jälkipolton antavaa "Scotch Bonnet" -chiliä, joka oli vahvuusasteella 10 (asteikolla 1-10+++). Voin sanoa, että siinä oli Elisa seuraavan varttitunnin aika liekeissä. Sain saaliiksi vähän kyseisen chilin siemeniä, katsotaan, jos saisin ne ensi keväänä purkkiin ja kasvamaan!


Seurasimme myös siipiensyöntikilpailua, jossa viime vuoden voittaja ahmi tällä kertaa muistaakseni 67 siipeä. Ihan teki pahaa katsoa kun väki ahmi siipiä ihan hullun lailla. Ei olisi ollut minusta siihen, ei.

Kuljimme oman aikamme festivaalialueella, kunnes lähdimme Gringos Locos -ravintolaan syömään. Menimme sinne ihan vain yhdestä syystä: Harri halusi saada kyseisen ravintolan t-paidan, jonka saa ainoastaan syömällä killeriannoksen määräajan puitteissa.




Killeriannos oli aika jäätävä, vähän maistoin possun päällä olevaa tulista kastiketta ja syöksin sen jälkeen hyvän tovin liekkejä suustani. Annoksessa oli siis valtava läskipossukylki tulisoosilla, jättiläismäinen uuniperuna ja papumuhennosta vielä. Ei olisi minusta ollut senkään syöjäksi.

Mutta koska mies oli päättänyt, että hän sen t-paitansa saa, hän vetää annoksen vaikka väkisin. Tulisuutta hän ei niinkään valitellut, vaan pääasiassa sitä, että annos oli pahaa. On meitä kaikenlaisia hulluja - syödä nyt pahaa ja kivuliasta ruokaa aivan valtavan annoksen - yhden teepaidan takia.

Noh, aherrus palkittiin, ja mies sai paitansa. Ja kovan vatsakivun. Ja muistutuksen siitä, että ihan kaikkiin typeryyksiin ei kannata lähteä.


Dinnerin jälkeen palasimme hotellille, menimme katsomaan kun varhaisteinit molskuttelivat kylpyläosastolla, juoruilimme ja lopulta vetäydyimme huoneisiimme katselemaan telkkaria ja nukkumaan.

Maisema huoneesta oli illallakin varsin mainio!


Sunnuntaiaamuna aamiaisen jälkeen menin minäkin toviksi lillumaan kylpylän porealtaaseen. Olipas ihanan rentouttava aamu! Ja hotellista uloskirjauduttuamme mietimme mitä tekisimme.

Koska meillä oli tosi kaunis päivä tuloillaan, päätimme, että chilifestit oli tältä erää nähty ja suunnistimme Särkänniemeen. Varhaisteinit saivat rannekkeet ja me aikuiset tyydyimme pariin laitelippuun. On muuten Särkkis vähän kalliimpi kuin kotoisampi Linnanmäki; yksi laiteajelu aikuiselta maksoi 10€, ja esim visiitti Koiramäkeen olisi maksanut 15€?! Onneksi olivat kuitenkin tältä kesältä poistaneet sisäänpääsymaksut kokonaan!


 

Me aikuiset viihdyimme kyllä hyvin ilman laiteajelujakin, höpisimme ja katselimme kun lapset juoksivat laitteista toiseen. Itse piipahdin kastelemassa itseni Tukkijoessa, ja Harri kävi tytön kanssa Tornadossa. On se Särkänniemi ihan kiva paikka, mutta kyllä me olimme kaikki sitä mieltä, että Lintsi on kyllä paaaaaljon parempi!

Ihana kesäinen viikonloppu, katsotaan, jaksammeko taivaltaa Tampereelle myös ensi vuonna..


lauantai 16. elokuuta 2014 | 8.44

Viides kerta jo - Chilifest 2014!

Heipparallaa pitkästä aikaa!

Kaoottisen viikon jälkeen on kiva hypätä laina-auton rattiin ja lähteä suhaamaan kohti Mansea, jossa käynnistyi eilen jo lajissaan viidennet Chilifestit. Ja koska me ollaan tällaisia "chilipäitä", niin olemme mekin perinteitä kunnioittaen matkaamassa samaan paikkaan jo viidettä kertaa. Viime vuoden fiiliksiä voi käydä kurkkaamassa täältä.



Tänä vuonna lähdemme reissuun jälleen hieman eri kokoonpanolla: matkaan lähtee nyt ensimmäistä kertalaisena miehen (kohta) 12 -vuotias tytär sekä hyvä ystävättäreni poikansa kera. Yövymme Tampesterissa hotelli Ilveksessä, joten tiedossa on koko viikonloppu tulista kivaa. Katsotaan, jos sunnuntaina piipahtaisimme lasten iloksi vielä vaikkapa Särkänniemellä!

Vaikka tiedän, ettei festeillä enää taida olla meille mitään uutta annettavaa, on siellä kuitenkin mahdottoman hauska käydä katsomassa kilpailuja, maistelemassa toinen toistaan tulisempia juttuja ja ihmettelemässä mitä kummempia chilikombinaatioita. Mieleen on viime vuosista jäänyt erilaiset chilijäätelöt, chili-mustamakkara ja miehelle tuskaa tuottanut Ultimate Death Burger.

Kuva lainattu täältä
Tänä vuonna mies ei varmaankaan toivottavasti lähde pelleilemään näillä liian tulisilla haasteilla, vaan pysytään sopivan tulisissa jutuissa. Varsinkin, kun esim yllämainitun burgerin jälkipyykki ei välttämättä ollut lapsille soveltuvaa nähtävää.. Huh.

Kivaa viikonloppua kaikille, mä lähden nyt pakkaamaan autoa!


keskiviikko 6. elokuuta 2014 | 14.12

Miksi kukaan hankkii lapsia?

Varsin monet lukijoistani tietävät pitkäaikaset lapsihaaveemme.. Ja koska mitään uutta raportoitavaa sillä saralla ei vieläkään ole, en jaksa siitä sen enempää vouhottaa.

Aihe ja ajatus tästä nousi kuitenkin pintaan, kun törmäsin hetki sitten Helsingin Sanomissa tällaiseen kolumniin:

Miksi kukaan hankkii lapsia?


Niin se vaan on, että ainakin tämä lukija liikuttui kyyneliin aiheesta, joka päivittäin kummittelee mielessä.. Suosittelen lyhyen tekstin lukemista, vastauksia otsikon kysymykseen löytyy tekstin lopusta. Sieltä löytyy monta syytä siitä, miksi mekin pientä perheen lisää kovasti kaipaamme.

<3 <3 <3

maanantai 4. elokuuta 2014 | 14.30

Lämmin lauantaipäivä Porvoossa

Loppuviikosta mietin pääni puhki, mitä tekisimme koko perheen voimin tulevana viikonloppuna. Olisin toivonut pääseväni johonkin mökkeilemään, kun kerrankin oli hienolla kelillä varustettu täysin vapaa viikonloppu edessä. Koska mökkikutsuja ei sitten kuulunut, ja halvin löytämäni vuokramökkikin olisi maksanut reilusti yli 300€, oli mietittävä jotain muuta puuhaa.

Kun telttailuvaihtoehdotkin oli käyty läpi, päädyimme ideaan tehdä retki johonkin lähikaupunkiin. Ja lopulta päädyimme junailemaan kuvankauniiseen Porvooseen.

Jotta retkipäiväämme tulisi ripaus eksotiikkaa, valitsimme menopeliksemme vanhan museojuna Lättähatun. Lättähatut ovat olleet 60 -luvulla rautateiden tähtiä, mutta nykyisin sellaisen kyytiin pääseminen on harvinaista herkkua. Lättähattu on kulkenut tänä kesänä kesälauantaisin Helsingin ja Porvoon väliä. Jos tällainen matka kiinnostaa, niin vielä on parina lauantaina mahdollisuus päästä Lättähatun kyytiin (ks yo linkki)!




Jokaisessa vaunussa oli oma diesel -moottori, joka toi junamatkaan oman taustametelin ja -tuoksun :) Tunnelmallista reissun teko oli silti!

Avattavan ikkunan kahva oli hauska!

Konduktööri oli pukeutunut ja asennoitunut asiaan kuuluvalla tavalla:
"ONKO PORVOOSEEN MENIJÖITÄ" -kuului reippaaseen ääneen.

Liputkin poikkesivat nykyisistä: konnarilla oli kunnon vanhanaikaiset lipun rei'ityslaitteet!
Hintaa junamatkalle Helsingistä Porvooseen kertyi 25€/ hlö, ja 10€ lapselta. Olisimme voineet valita meno-paluulipun, mutta päätimme palata omine aikoinemme bussilla sitten kun siltä tuntui. Meno-paluulippu olisi maksanut 32€/ aikuinen.


Juna pysähtyi matkan varrella viidellä asemalla, ja loppumatkasta se olikin ihan täynnä. Meitä istui kuuden hengen penkkiryhmässä 8 henkeä, joten tiivistä oli. Mutta reissumieli oli kaikilla korkealla, fiilis oli mitä paras hikisistä oltavista huolimatta!

Parituntisen junamatkan jälkeen saavuimme Porvooseen yhden maissa. Tallailimme pitkin kauniita katuja, ja päätimme etsiä itsellemme kivan lounaspaikan.




Lounaspaikaksi valikoitui ravintola Fryysarinranta, joka sijaitsee kauniilla sisäpihalla Porvoonjoen varressa. Tyttö söi päivällä tarjottavan saaristolaislounasbuffetin, joka sisälsi hyvää lohikeittoa ja erilaisia kaloja. Miehen kanssa valitsimme varsin maukkaat, oman maun mukaan kypsennetyt angus -härästä tehdyt hampurilaiset. Nam nam!

Ravintolan terassi on kesäaikaan todella suosittu, meillä kävi tuuri, kun saimme ulkopöydän ilman sen pitempää odottelua. Ruoka oli todella hyvää, ja annokset olivat kauniita. Hintaa annoksilla oli hieman enemmän, mutta jo miljöö itsessään oli sen arvoinen!



Loppupäivän vietimmekin käppäillen joenrantaa, välillä pysähtyen jätskille ja välillä juomaan jotakin. Kävimme myös vähän kurkkaamassa Porvoon kirkossa vastavihittyä hääparia, kun satuttiin siinä kirkon kulmilla olemaan..





On se Porvoo vaan kyllä todella kaunis pieni kesäkaupunki! Joskus olisi kivaa piipahtaa siellä vähän pitemmän kaavan kautta ja olla vaikkapa yötä jossain ihanassa romanttisessa pikku hotellissa.

Tykkäsin kovasti - meillä oli tosi ihana päivä!

Ps. kaikki kuvat jälleen kännykkäkuvia, kunnon kuvat ovat edelleen kameran uumenissa..

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä