torstai 31. tammikuuta 2013 | 20.30

No se valokuvauskurssi. Periaatteessa.

Kirjoittelinkin tuossa taannoin, että ilmoittauduin parille työväenopiston valokuvauskurssille. Eilen oli toinen tapaaminen "digikuvauksen peruskurssilla". Olen aikalailla pettynyt tähän alkuun, ja sen takia vähän tällainen tuohtuneempi rustaus aiheesta...

Kurssin esittelyteksti menee näin:


Kurssi on tarkoitettu vasta-alkajille. Käsiteltäviä aiheita ovat digi- ja valokuvauksen perusteet, valokuvaajan laitteisto, maisema-, lähi- ja henkilökuvaus. Lisäksi syvennetään tietoja kuvausharjoituksia ja -tehtäviä tekemällä sekä otettuja kuvia katsomalla ja analysoimalla. Kurssi EI sovellu täysautomatiikkaa käyttäville kompaktikameran omistajille
Kerrotaan mitä laitteita valokuvaaja tarvitsee, opetetaan digikuvauksen- ja valokuvauksen perusteita (ISO-herkkyys, aukko, valotusaika jne.) sekä kerrotaan miten eri kuvauskohteita kuvaten on mahdollista saada parempia valokuvia


Minä olen tällainen vasta-alkaja. Minun osaamiseni järjestelmäkamerassa rajoittuu aika pitkälti automatiikan käyttöön, enhän minä ymmärrä mitään mistään aukoista ja valotuksista. Siksipä innostuin tästä kurssista kovasti - jos vaikka oppisin käyttämään kameraa kunnolla!

Meillähän on tällainen aloittelijalle sopiva basic -kamera, joka nyt riittää tällaisille harrastelijaräpsijöille. (Kuva **täältä**)

Ekalla tunnilla oli niin korkealentoista tavaraa, että ei aukot oikeen auennu tällaselle aloittelijalle. Opettajamme alkoi vaan puhumaan aukoista ja peileistä, ja siitä kuinka nämä on vaan pakko oppia. Ja miten sitä nyt voi oikeesti oppia, jos opettaja ei osaa yhtään asiaa kertoa "maallikon" esimerkeillä. Sanoi vaan, että tämähän on helppoa: "pienempi aukko, isompi syvyystarkkuus" tai jotain. Hohhoijaa. "Ja se peili pitää muistaa aina nostaa" ja IKINÄ ei saa käyttää sitä ja tätä. Hohhoijaa x 2.

En tästä lannistunut, ja optimistisesti lähdin eilen toiselle tunnille. No arvatkaas, mitä siellä käsiteltiin?! No sitä, mitä kannattaa ottaa huomioon kameraa hankittaessa. HALOOOOO!?!? Kaikki kurssilla istuu monttu auki digijärjestelmäkamera kourassa. Myöhästä se nyt on meille kertoa, mitkä nappulat PITÄÄ EHDOTTOMASTI olla kamerassa, jotta se kannattaa ostaa.

Ja sitten puhuttiin lisää niistä aukoista ja syvyyksistä. Niin ja valotuksesta. Jos histagrammissa on arvot ihan toisessa laidassa, jolloin kuva on yli- tai alivalottunut, niin sitten ne pitää siirtää keskelle. Joo, ihan selvä juttu. Mutta kun kysyin, että miten se sit siirretään, niin vastaukseksi tuli, että "tää on niin hankala juttu, että käsitellään sitä sit kurssin edetessä". Hohhoijaa x 3.

**kuva**
Vielä loppuhuipennukseksi: opettaja sanoi sanan "periaatteessa" kuluneen 1,5h aikana 158 kertaa! (ai mulla oli vähän tylsää vai..?). Viimeinen lause hänellä oli eilen:

Ottakaa ensi kerralla omat kamerat mukaan. Periaatteessa.

Mites käytännössä sit?

Olisko teillä vinkkejä jostain hyvistä valokuvauksen alkeiskursseista (jotka on amatööreillekin ihan selkokielisiä juttuja) täällä PK -seudulla?

Vauvakuvia

Nimittäin kissavauvakuvia. Mulla on ihan hirvee kissavauvakuume(-kin, sen vauvakuumeen lisäksi). Ja **Marjon postauksen** inspiroimana katselin tossa just mun kissavauvojen kuvia kun ne oli ihan pieniä (nämä kuvat on kasvattajan sivuilta, omat vauvakuvat on tallessa vanhan koneen kovalevyllä jossain). Voi kun ne oli liikkiksiä sillon.. Mun mies ei vaan ymmärrä, et mä haluisin tällasen uuden. Tai sata :D

Jade, mun ACDC kissa (Mythai Aroon Chock Dee Chet), s. 29.3.2006

Kuvat: **Milla Talja, Mythai Cattery**

Jina "Soturi", (Tatsutan Jina Adita-Gatam), s. 4.12.2005

Kuvat: **Tatsutan Kissala**

keskiviikko 30. tammikuuta 2013 | 11.39

Elokuva rakkaudesta ja sen epäonnistumisesta ilman sitä amerikkalaista juustoista pumpulihömppää

Olin eilen ennakkonäytöksessä katsomassa 8.2. ensi-iltaan tulevaa "21 tapaa pilata avioliitto" -elokuvaa. Oli tosi mainio pläjäys kaikenkaikkiaan! Tässä ensalkuun traileri katsottavaksi:


Elokuvan pääosissa ovat Putouksesta tutut näyttelijät: Armi Toivanen, Aku Hirviniemi ja Riku Nieminen. Tämä kolmikko tietysti vähän ennakkoon epäilytti, mutta tosi mahtavasti he olivat omaksuneet roolinsa ja päässeet siitä perinteisestä pelleilyimagostaan! Aku nyt on tietysti aina vähän "läppä jätkä", mutta Riku oli oikein vakuuttava normaalina perheenisänä. Mutta taas hyvä muistutus siitä, että nämäkin näyttelijät ovat vakavasti otettavia ammattilaisia!

Sanna Manner (Armi) ei usko rakkauteen ja avioliittoon, Sannan paras kaveri Aino (Essi Hellén) etsii epätoivoisesti sitä elämän rakkautta, Aleksi (Riku Nieminen) on menettänyt rakkauden ja Sannan assistentti Jouni (Aku Hirviniemi) on rakkaudettomassa avioliitossa ihan hullun Ellin (Pamela Tola) kanssa. Voitte kuvitella, että näistä syntyy aika kiva sekamelska - varsinkin Pamela Tola vetää ihan hysteerisen hyvän roolin Ellinä, joka on ihan kreisi takertuja! :D


Sivurooleissa toimivat mm. Vesa Vierikko (Sannan isä) ja Hannele Lauri (Sannan äiti), jotka ovat eronneet jo aikaa sitten. Isä edelleen kattaa kahvikupit ja lautaset vaimolleen siinä toivossa, että nainen palaa kotiin. Samalla äiti jo suunnittelee häitä "Penan" kanssa. Vierikon rooli on hieno, vakuuttava ja ennen kaikkea todella karismaattinen - hän onnistuu täydellisesti kuvatessaan erossa haavoittunutta miestä, joka edelleen elää toivossa, että elämän nainen palaa takaisin. Ja siitä kasvoja vasten iskevästä epätoivosta, kun ymmärtää, että nainen ei palaakaan takaisin.


Elokuva kertoo lyhykäisyydessään Sannasta, joka tekee väitöskirjaa siitä, kuinka "jokaisen rakkausavioliiton luonnollinen jatkumo on ero". Ja kuinka järki- ja sopimuspohjaiset liitot kestävät pitempään kun länsimaiset rakkausavioliitot. Sanna peilaa tätä hypoteesia tekemillään videoilla, joissa hän haastattelee aviopareja vuosittain aina häistä alkaen. Sieltä löytyy perinteisiä ongelmia: pettämistä, mustasukkaisuutta, alkoholi-ongelmaa.. Mutta löytyy myös epävarmuutta, sitä, että kohdellaan puolisoa kuin lasta, komennellaan, haukutaan lihavaksi ja jäädään roikkumaan suhteeseen "kun muutakaan ei sitten löytynyt".
"vaimo on lihonnut, en minä tällaista tilannut. Pitäisi olla joku kuluttaja-
asiamies, johon tällaisista voisi reklamoida"
Suht tuoreena rouvana tätä oli kiva katsoa. Tietysti vielä(kin) rakkauden huumassa olevana naisena on hyvä katsoa videopätkiä ajatellen, että "onneksi meillä ei noin". Mutta toisaalta, leffan voisi ottaa myös opetuspohjalta, että "älä tee näin" nyt eikä tulevaisuudessakaan. Meidän jokaisen tuoreen avioparin tavoitteena on kuitenkin mielestäni se, että vanhana haluamme viedä roskatkin ulos yhdessä..
Aarre Karén ja Eila Roine ovat Sannan naapureita, olleet ikuisuuden naimisissa. Toinen ei kuule mitään, ja toinen on puolisokea, kumpikaan ei pärjää ilman toista rinnallaan. Hellyyttävä ja sydäntäriipaisevan ihana roolisuoritus molemmilta - juuri tällaisen vanhuuden minä haluan puolisoni kanssa. Ehkäpä se on tämä pariskunta, joka elokuvassa antaa uskoa Sannalle, joka ei usko rakkauteen.
Suosittelen elokuvaa erittäin lämpimästi teille kaikille. Ainakin minusta leffa on mahtava: tämä antoi upean elokuvaelämyksen, vähän ajateltavaa sekä se on täynnä iloa, surua ja rakkautta - ilman sitä amerikkalaista vaaleanpunaista, juustoista ja teennäistä pumpulihömppää!!

<3

(Kuvat: elokuvan Facebook sivu, Finnkino ja Elokuvasäätiö)

maanantai 28. tammikuuta 2013 | 15.18

Ravintolavinkki: Kim's Tapas

Olimme viettämässä firman pikkujouluja joulukuussa Kim's Tapas -nimisessä pienessä tapaspaikassa Kasarmikadulla. Tarkoituksena oli tulla tänne jo kehumaan paikkaa viikkoja sitten, mutta nyt vasta muistin.

Kyseessä on suomalaisen Kimin pyörittämä pienenpieni ravintola lähellä ydinkeskustaa. Ravintolaan mahtuu kerralla vain noin parikymmentä ihmistä, eli meidän 14 hlön porukalle tämä oli todella ideaali ja mukavatunnelmainen paikka. Varattiin koko ravintola itsellemme, ja saimme nauttia ihanista tapaksista ja hyvästä palvelusta ihan privenä. Espanjassa paljon asuneena olen tapaksia maistellut jos jonkinmoisia, ja enpä ole Suomesta noin hyviä tapaksia löytänyt muualta. Suosittelen erittäin lämpimästi!!!

Isäntä itse kertomassa Tapaksen ja ravintolan historiasta ja
espanjalaisesta ruokakulttuurista. Mainio kaveri!

Ihania herkkuja.... Omnomnom..
Viinikin oli hyvää.
Tässä ruokalistasta pieni ote:
  • peruna-tonnikala salaatti
  • äyriäiset talon tapaan
  • marinoidut artisokan sydämet
  • pisto ( paprika-kesäkurpitsa )
  • sherrysienet
  • valkosipulipavut
  • valkosipulibroileri
  • lammaslihapullat ( picante )
  • chorizo
  • manchego
  • jamon serrano
  • marinoidut oliivi
  • tortilla española ( ei tilaisuuksissa )
Homma Kim's Tapaksessa toimii niin, että tapaksia saa syödä nuppihintaan niin paljon kun jaksaa. Alkuun olin vähän mietteliäänä, että mitenköhän nuo meidän "rahvaat miehet" saavat kupunsa täyteen, kun ei ole niitä lämpimiä ruokia ja alkuruokia erikseen. Mutta erinomaisesti ruoat maistuivat ihan jokikiselle. Ja kukaan ei lähtenyt nälkäisenä pois.

Ainoa, mikä tässä paikassa oli harmi oli se, että naapurustosta johtuen paikka pitää sulkea jo kl 22. Siellä olisi helposti istunut iltaa pitempäänkin :D

Ravintolassa on myös livemusiikki-iltoja nyt keväällä, voipi olla, että ainakin meikän sieltä löytää vielä uudestaankin! Suosittelen!

Arvosana: *****

keskiviikko 23. tammikuuta 2013 | 13.54

Kaikkea kivaa!

Onpas taas kiirus viikko meneillään, kaikkea kivaa on ohjelmassa. Kaikkein kivoimpina asioina, jotka ehkä tähän blogiinkin tulevat vaikuttamaan, ovat tänään alkava valokuvauskurssi ja huomiset treffit pukusuunnittelijan kanssa. Niin, ja sunnuntaiset tyttöjen treffit brunssin ääressä! :D

Valokuvauskurssi on ihan "Digijärkkärin perusteet" -tyylinen kaupunkiopiston järjestämä rupeama. Meillä kun on aika hyvä filmijärkkäri, ja suht uusi digijärkkäri - ja kumpaakaan en osaa oikein hyödyntää. Jokainenhan osaa automaattiasetuksilla ottaa kuvia, mutta odotan innolla oppivani jotain valotuksista sun muista!! :) Jospa saadaan tänne bloginkin puolelle sitten järkevämpää kuvamateriaalia!
Ehkäpä opin pian käyttämään
muutakin kameraa kun tätä pokkaria!
Huomenna torstaina mulla on treffit Stilissimassa *Heidin* kanssa. Ajatuksena on suunnitella mitä tekisimme tälle:
Toiveenani olisi saada tämä ihanuus hyötykäyttöön vielä jatkossakin, ajatuksena tällä hetkellä muuttaa vuoren ja rusetin väriä, ja nappasta pituutta pois polveen saakka. Ikäänkuin poistaa tästä hääpuvun ominaisuudet kokonaan :) Ehkäpä ylijäävästä helmakankaasta tuunataan sitten joskus mahdolliselle jälkikasvulle ristiäismekko <3 Mutta katsotaan sitten huomenna mitä me Heidin kanssa keksitäänkään.....

Aloitimme (aloitamme) tänä vuonna myös "tyttöjen brunssipiirin", sunnuntaina on ekat treffit, Arabian Dylanissa. Ajatuksena on kokoontua tyttöporukan kanssa säännöllisesti nauttimaan brunssia. Kivaa päästä akkain kanssa juoruilemaan, nykyään kun kaikilla on niin omat menot, niin sitä näkee niin harvoin koko köörillä. Odotan innolla!
**Kuva**
Eipä mulla muuta tällä kertaa - kivaa viikkoa teille muillekin!!!

maanantai 21. tammikuuta 2013 | 15.42

Vauvakuumetta.

Vähän erilainen aihe tällä kertaa. Mielessä on varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni matkustelun sijasta sisustaminen ja perhe. Kai se on joku pesänrakennusvietti, joka rouvaa vaivaa.. :) Onko samaa ilmassa muillakin?

Emme varmasti ole mieheni kanssa ainoa "tuore" hääpari, joilla on perheen perustaminen suunnitteilla. Enkä sitä aio hävetä tai salata. Olemme jo kauan aikaa tienneet, että perhettä halutaan, ja vauvoja saa tulla.

Minä tosin olen ollut jostain syystä "vanhanaikainen", että halusin saada lapsia vasta kun olen naimisissa. Niinpä pillerit jäivät pois vasta häiden alla. Ja siitä lähtien olemme tienneet, että vauva tulee, jos on tullakseen.

Vielä ei ole ollut viivoja tikussa toivottua määrää, kovasti olo on kärsimätön aiheen suhteen. Odotan jo innolla, että pääsen hipelöimään ihania vauvan vaatteita ym.. * huoh *...

Mikä tämä tällainen oikein on? Taitaa olla se kuuluisa kuume, vauvakuume <3

perjantai 18. tammikuuta 2013 | 14.58

Kansa mustissa

Törmäsinpä eilen Yle.fi:ssä aika huvittavaan artikkeliin "töihin matkaava suomalainen ei väreillä rehvastele", jonka jälkeen katsoin peiliin. Näiden kuvien perusteella vähän huvittava katsoa omaa asustusta. Mustissa koko nainen huivia lukuunottamatta... Ja ulkotakki- ja kengätkin ovat ylläri-ylläri mustat.


Tässä vielä kuvakavalkaadi, joka artikkeliin oli yhdistetty:

Kuva *täältä*
Värikkäämpää viikonloppua!!! :)

torstai 17. tammikuuta 2013 | 9.33

Hinuri

Oli sen verran "eventful" päivä eilen, että pitipä tulla tännekin moikkaamaan:

Työmatka tyssäsi moottorivikaan, ja siinä sitten tunnin odottelin hinausautoa. Arvatkaas tuliko vilu odotellessa kylmässä autossa. Vaikka pakkasta oli vaan -5°c, niin kyllä siinä sai palella. Taas muistutti minua siitä, että kannattaa aina varautua lämpimästi, vaikka sitten olisikin matka vain autotallista toiseen!

Sain kiltiltä hinausautonkuljettajalta kyydin lähimpään ostoskeskukseen, josta pääsin ostamaan bussilippuun vähän hönkää. Siinä sitten vielä aamun kruunasi se, että hinurista noustessani onnistuin liukastumaan suoraan sinne hinausauton alle. Hohhoijaa. Ei siinä taas tiennyt, että olisiko siinä itkenyt vai nauranut.

Ei mulla muuta tällä kertaa - mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)

tiistai 15. tammikuuta 2013 | 14.02

Uudistunut Hesari

Mitä mieltä olette uudistuneesta Hesarista?

Mä olen itseasiassa tykästynyt sen kokoon, pääasiallisesti minun mielestäni uudistus oli hyvä. Vähän vielä on hakusessa aamuisin sarjikset, kun eivät ole enää tutulla paikallaan lehden lopussa. Mutta muuten kyllä kiva. Me pelättiin kotona, että ne nitoo koko lehden yhdeksi kappaleeksi, mutta iloinen ylläri oli myös se, että eri osat ovat edelleen erillisiä - näin saadaan siis kaikki omat osiomme luettaviksi samaan aikaan.

Yksi asia minua kuitenkin hämmentää, ja pitipä tulla siitä nyt tännekin avautumaan. Tässä siis tällainen tyhjänpäiväinen postaus aiheesta, joka nyt vaan vähän ärsyttää. Ja ärsyttävistä asioistahan on kiva tulla avautumaan ventovieraille! :D

Jostain olin lukevinani, että uudistuksen myötä Hesari pyrkii visuaalisempiin uutisiin ja alkaa käyttämään enemmän kuvamateriaalia. Ja sen olen kyllä huomannut. Tässä ihan vaan pari esimerkkiä uudistuneen lehden "visuaalisuudesta", nyt kun olemme viikon verran tehneet tuttavuutta uuden tabloid-Hesarin kanssa.

Ensimmäinen älytön esimerkki tästä visuaalisuudesta osui silmiini viime viikolla (10.1.), artikkelissa, jossa kerrottiin Kiira Korven jalkavammasta, jonka takia hän joutuu jättämään EM -kisat väliin. Samaisessa tekstissä oli tämä kuva ja kuvateksti (kuvakaappaus verkkohesarista 10.1):

Mitä mieltä olette, onko hieno, ja asiaa valottava kuva? Minun mielipiteeni on: ketä kiinnostaa?! Minulle ainakaan tämä kuva jostain koivista (joista ei siis edes tiedä todellisuudessa kenen jalat ne on, heh) ei tuo minkäänlaista lisäarvoa uutiseen.

Nyt sitten eilisessä Hesarissa (14.1.) uutisoitiin miesten saamista sairauskohtauksia ratissa, ja siitä, kuinka monessa tällaisessa tapauksessa joku on kuollut. Sitten oli koko aukeaman verran kuvia ruttaantuneista autoista, jotka olivat olleet osallisena sairauskohtauksen aiheuttamissa kolareissa. Onko kivaa, että tämäntyylisiä kuvia sitten on koko sivu täynnä (kuvakaappaus HS 14.1.):

Ensinäkin tuo kuvateksti, onko ihan oikeasti tarpeen KAHTEEN kertaan kertoa, että matkustaja on kuollut? Toisekseen, onko nyt sitten kiva esim sukulaisille kattoa kuvaa tuosta autosta, jossa läheinen on kuollut? Autosta, jossa on saattanut itsekin olla kyydissä joku aika sitten?

Täysin turhaa, täysin tarpeetonta. Se on minun mielipiteeni. Tekeekö nämä kuvat Hesarista jotenkin modernimman ja nykyaikaisemman? Ei. Tekeekö nämä kuvat Hesarista jotenkin paremman ja viihdyttävämmän? Ei.

En tiedä miksi tästä nyt niin tuohduin, näitähän on jo iltapäivälehdet täynnä. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina pitänyt Hesaria ja iltsikoita eri kategorian lehtinä. Hesari on kuitenkin se joka-aamuinen aamiaisseuralainen, jonka ääressä on vietetty kymmeniä tunteja viime vuosien aikana.

Herättääkö tämä teissä ajatuksia? Oletteko huomannut samoja piirteitä?

torstai 10. tammikuuta 2013 | 14.36

Jutta ja puolen vuoden superdieetti

Katselin nettitv:stä "Jutta ja puolen vuoden superdieetit" -ohjelmasta pari jaksoa. Kyseessähän on tositv -tyylinen ohjelma, jossa jokaista osallistujaa on kuvattu puoli vuotta, ja jokaisen matkaa seurataan aina jaksokohtaisesti. Varsinkin ekassa jaksossa olleeseen Kaisaan pystyn jotenkin samaistumaan. 21 -vuotias nuori nainen on huonossa kunnossa, ja painoakin on yli 135kg lähtötilanteessa. Jakso on täynnä hikeä ja kyyneliä, ja se muutos mikä naisen asenteessa puolessa vuodessa tapahtuu, on upea. Mutta ne itkuiset treenit, kun tulee epätoivo, että "en mä pysty" ovat kyllä tosi tuttuja.

Minunkin personal trainer -tapaamiset ovat välillä tuoneet kyyneleet silmiin. Ei sen takia, että PT:ni (=HPP - henkilökohtainen perseellepotkija) olisi ollut ärsyttävä tai ilkeä (kuten Kaisan PT), vaan ihan puhtaasti siksi, että ahdistaa se, mihin on itsensä päästänyt. Ihan kamalaa. Mutta tästä ei ole muuta kuin tie ylöspäin!

Konkreettisia muutoksia ei ainakaan ulkonäöllisesti ole tullut, koska syöminen (ja juominen) on ollut retuperällä. Mutta sen huomaan, että esim portaiden nousu kolmanteen kerrokseen ei enää tunnu niin rankalta! Pieniä muutoksia on ihana huomata! Nyt kun vielä saisi itseään niskasta kiinni tämän ruokavalion suhteen, niin avot, johan alkaisi tuloksia tulla.

Vielä tähän loppuun yksi asia, mikä ainakin mua ärsytti ohjelman mainoksessa (toivottavasti kukaan ei tästä nyt loukkaannu):
Riitta 35 v, osallistuja 2. tuotantokauden 2 jaksossa.

"Riitta näyttää itseasiassa SAIRAALTA". 

Voiko tuo järkäleen näköinen mies, joka näyttää enemmänkin hormonihirviöltä sanoa, että Riitta on se, joka näyttää sairaalta?!?!!?

*Kuvat napattu kuvakaappauksena nettitv:stä **täältä**

keskiviikko 9. tammikuuta 2013 | 15.20

Rouvatukka?

Ihanaa, ensi viikolla pääsen kampaajalle ensimmäistä kertaa häiden jälkeen!!! Meillä on ollut kertakaikkiaan rahat niin tiukoilla koko syksyn, että ei ole ollut varaa sellaisiin ylellisyyksiin kun kampaaja. Ja en ole halunnu lähteä läträämään kaupan väreillä, lopputuloksista kun ei oikeen koskaan tiedä.

Viime kesän morsianten hääblogeissa näkyi jonkin verran ns. "rouvatukkia", eli häihin tuskalla ja hiellä kasvatetut hiukset napsautettiin pois ja tilalle tuli uusi ihana, raikas väri ja malli. Jotain uutta minäkin kaipaan, ja kovasti. Nyt odotankin jo innolla, että saan tätä tukkaa uuteen uskoon, väriä ja leikkausta tämä kaipaakin.

Lähtötilanne on aika järkky:

(hiukset on edelleen märät aamun pesun jäljiltä, kun ovat olleet
sutturalla niskassa koko päivän).

Juurikasvu on jo niin kamala, että ihan naurattaa. Tai oikeastaan,
EI NAURATA.

Sikakuivat latvat harottaa, vaikkakin muuten näyttää
melko kiiltävältä.
Saas nähdä mitä kampaajan kans keksitään - en malttais enää odottaa!!!

tiistai 8. tammikuuta 2013 | 11.08

Dove Pure & Sensitive - haluatko sinäkin kokeilla?

Minä, kuten moni muukin bloggareista kuuluu Buzzadoreihin. Buzzadorit pääsevät kokeilemaan tuotteita, ja niistä sitten kertomaan eteenpäin. Minut valittiin hieman ennen joulua toiseen Buzzauskampanjaan, tällä kertaa testaamaan Doven uutta Pure & Sensitive kosteusvoidetta.

Iän myötä olen huomannut, että ihoni on alkanut kuivua enemmän ja enemmän. Vielä 10 vuotta sitten ei tullut mieleenikään käyttää päivittäin kosteusvoidetta. Mutta nyt siitä on tullut jokapäiväinen hoitorutiini. Lähinnä näin talvella nukkumaan mennessä on ihana levittää paksua rasvaa käsiin ja jalkoihin.

Dove on oikeastaan kuulunut vartalovoide- (ja suihkugeeli-) suosikkeihini jo tosi pitkään, ei pelkästään sen pehmeyden ja kosteuttavuuden, vaan myös levittyvyyden ja tuoksun takia. Viime syksynä erehdyin ostamaan kilpailevaa tuotetta, ja kyllä tämä on harmittanut. Siksi olinkin kovin innoissani, että pääsin kokeilemaan tätä Doven uutuutta! Kyseessä on siis koostumukseltaan vanha tuttu Dove, mutta ilman hajusteita. (Se on myös alkoholiton ja Dermatologisesti tutkittu).

Voide on tosi miellyttävä, ja olen iloinen, että koostumus on sama kun siinä "perinteisessäkin" Doven vartalovoiteessa. Itse ehkä palaan kuitenkin siihen hajustettuun versioon, koska se on niin kovin miellyttävä omaan nenään. Mutta EHDOTTOMASTI voisin suositella tätä kaikille teille, jotka ette hajusteista piittaa!!

Haluatko sinäkin kokeilla? Ensimmäiset kaksi joka kommentoivat tätä postausta (kuitenkin viim. 16.1.) ja laittavat minulle s-postiin kotiosoitteensa, saavat tällaisen 50ml näytepullon postissa kokeiltavaksi!



Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä