Toukokuun LivBox!

Toinen voittamistani LivBoxeista kotiutui minulle tämän viikon alussa. Tällä kertaa boxi oli kauniisti pakattu punaiseen sävyyn:

Sisältö oli tällä kertaa vähän pettymys, vaikka käyttökelpoisia tuotteita olikin ihan mukavasti. Tässä vielä sisältökuvaukset erikseen, omasta mielestäni paremmuusjärjestyksessä (vähän innostuin leikkimään Picmonkeyn kuvaeditorilla, sorry ;)):

Nämä tulee taatusti juhlameikeissä hyötykäyttöön! Ehdoton plussa on kolme eri pituutta.

Aina on käsirasva hukassa, kun sitä tarvitsee. Sen takia onkin hyvä olla käsirasva joka laukussa!

Tää vois olla ideaali talvikäyttöön, mutta voip olla että testailen jo nyt :)

Kiva kynsilakka, mutta sininen ei vaan ole mun väri.. Tämä löytää onneksi omistajansa taloudestamme (miehen 10v tytär tykkää) :D

Tämä menee mun mielestä samaan kastiin kun se viime boxin sikakallis vesisuihke. "Tämä on meikkitaiteilijoiden salaisuus" ==> HUUTONAURUA!! Entisenä meikkitaiteilijana voin sanoa, että ei hyvä meikkitaiteilija, jolla on hyvät siveltimet ja työkalut tuollaisia tarvitse. Tai ainakaan silloin, kun minä noita hommia tein tuollaisia ollut käytössä. Minun silmiini, jos osuisi meikkitaiteilija, joka tuollaisia lappuja käyttäisi, antaisi minulle assosiaation meikkiamatööristä. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta minä tuskin tuhlaisin tällaiseen kuutta euroa.

Lisäksi paketissa mainostettiin, että siellä olisi ollut tämä, mutta eipä ollutkaan..:

Arvon tässä, että kandeekohan reklamoida....

Tuleeko sulle LivBox? Oliko joku näistä sun suosikki?

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Rakkaudella, 

Elisa

Kirja vs. Kindle

Minä harrastan vaikka mitä. Kaikkea vähän kausittain. Välillä jaksan neuloa puikot suhisten vaikka mitä, ja sitten tulee vuoden tauko. Sama juttu koru- ja korttiaskartelussa sun muussa. Myös lukemisessa.

Rakastan pokkareita, joita kotona onkin läjissä vaikka kuinka. Pääasiassa mun pokkarilukeminen on joko rankkaa elämäkertatarinaa, dekkareita tai sitten sellaista ihanan kevyttä tyttöhömppää. Melko usein luen pokkarit englanniksi, mielestäni varsinkin brittikirjailijoiden kirjojen huumori katoaa tai heikkenee käännösten myötä.

Hömppää, jännitystä ja surullisia elämäkertatyylisiä tarinoita on tämän tytön kirjahyllyt täynnä.

Mun lempparihömppäkirjailijoita ovat Marian Keyes (Last Chance Saloon, Sushi for Beginners) ja Lauren Weisberger (Devil Wears Prada, Chasing Harry Winston). Aina lentokentältä tarttuu jomman kumman uusin pätkä luettavaksi.

Jouluna päätin poiketa normista, ja tilata itselleni ensimmäisen "pokkarin" digitaalisena mun iPadille. Ja vaikka rakastankin fyysisiä kirjoja ja ihan vaan sitä kirjan tuntua, oli tuo Kindle kirja varsin pätevä vaihtoehto. Reissuun kun en enää lähde ilman iPadia, oli kiva saada mukaan monta kirjaa ilman ylimääräistä painolastia matkatavaroihin. Ja kirjaa oli helppo lukea myös ruudulta. Luulisin, että tämä aiheuttaa kirjojen kuluttajissa paaaaljon mielipiteitä, mutta minä olen sitä mieltä, että voin hyvinkin tilata lisää kirjoja tabletilleni. Sama juttuhan se on digitaalisen musiikin kanssa: toiset vannoo hypellettävän fyysisen levyn nimeen, kun toiset striimaa kaiken musiikin netistä.

Homppää on Kindlen täydeltä. Myös nuo mielipiteitä jakaneet 50 Shades -kirjat

Tässä vielä vähän omaa vertailua:

KIRJA:

+ Kirjan tuntu, kirjan tuoksu
+ Ei oo pelkoa että akku loppuu kesken jännän kohdan
+ Saa hypistellä ja rypistellä
+ Helppo lukea esim hiekkarannalla, ei pelkoa, että menee rikki/ varastetaan
+ / - Välillä löytyy edullisesti, välillä on pirun kalliita
- Matkatavaroissa vie paljon tilaa
- Kirjahyllyssä vie paljon tilaa
- Ei voi lukea pimeässä ;)

KINDLE:

+ Saa mooonta kirjaa samoihin kansiin
+ Aina mukana, ei vie matkatavaroissa tilaa
+ Melko edullisia Amazon.comista tilattuna
+ Voi tilata kirjoja mihin aikaan vain ja missä vain, eikä tarvitse mennä kirjakauppaan
+ Voi lukea pimeässä
+ Hirmu näppärä
- Akku voi loppua kesken kaiken
- Ei raaski ottaa välttämättä rannalle mukaan, ettei pöllitä tai ettei mene rikki

Minä pidän molemmista, ei voi mitään. Varmaankaan en lopeta satunnaisten pokkarien ostoa, mutta uskoisin, että Kindle-kirjastoni tulee vastaisuudessakin kasvamaan. Sen verran näppärä se on, ei voi mitään.

Oletko sinä kokeillut "digikirjoja", vai vannotko edelleen fyysisten kirjojen nimeen?

Uudistunut Hesari

Mitä mieltä olette uudistuneesta Hesarista?

Mä olen itseasiassa tykästynyt sen kokoon, pääasiallisesti minun mielestäni uudistus oli hyvä. Vähän vielä on hakusessa aamuisin sarjikset, kun eivät ole enää tutulla paikallaan lehden lopussa. Mutta muuten kyllä kiva. Me pelättiin kotona, että ne nitoo koko lehden yhdeksi kappaleeksi, mutta iloinen ylläri oli myös se, että eri osat ovat edelleen erillisiä - näin saadaan siis kaikki omat osiomme luettaviksi samaan aikaan.

Yksi asia minua kuitenkin hämmentää, ja pitipä tulla siitä nyt tännekin avautumaan. Tässä siis tällainen tyhjänpäiväinen postaus aiheesta, joka nyt vaan vähän ärsyttää. Ja ärsyttävistä asioistahan on kiva tulla avautumaan ventovieraille! :D

Jostain olin lukevinani, että uudistuksen myötä Hesari pyrkii visuaalisempiin uutisiin ja alkaa käyttämään enemmän kuvamateriaalia. Ja sen olen kyllä huomannut. Tässä ihan vaan pari esimerkkiä uudistuneen lehden "visuaalisuudesta", nyt kun olemme viikon verran tehneet tuttavuutta uuden tabloid-Hesarin kanssa.

Ensimmäinen älytön esimerkki tästä visuaalisuudesta osui silmiini viime viikolla (10.1.), artikkelissa, jossa kerrottiin Kiira Korven jalkavammasta, jonka takia hän joutuu jättämään EM -kisat väliin. Samaisessa tekstissä oli tämä kuva ja kuvateksti (kuvakaappaus verkkohesarista 10.1):

Mitä mieltä olette, onko hieno, ja asiaa valottava kuva? Minun mielipiteeni on: ketä kiinnostaa?! Minulle ainakaan tämä kuva jostain koivista (joista ei siis edes tiedä todellisuudessa kenen jalat ne on, heh) ei tuo minkäänlaista lisäarvoa uutiseen.

Nyt sitten eilisessä Hesarissa (14.1.) uutisoitiin miesten saamista sairauskohtauksia ratissa, ja siitä, kuinka monessa tällaisessa tapauksessa joku on kuollut. Sitten oli koko aukeaman verran kuvia ruttaantuneista autoista, jotka olivat olleet osallisena sairauskohtauksen aiheuttamissa kolareissa. Onko kivaa, että tämäntyylisiä kuvia sitten on koko sivu täynnä (kuvakaappaus HS 14.1.):

Ensinäkin tuo kuvateksti, onko ihan oikeasti tarpeen KAHTEEN kertaan kertoa, että matkustaja on kuollut? Toisekseen, onko nyt sitten kiva esim sukulaisille kattoa kuvaa tuosta autosta, jossa läheinen on kuollut? Autosta, jossa on saattanut itsekin olla kyydissä joku aika sitten?

Täysin turhaa, täysin tarpeetonta. Se on minun mielipiteeni. Tekeekö nämä kuvat Hesarista jotenkin modernimman ja nykyaikaisemman? Ei. Tekeekö nämä kuvat Hesarista jotenkin paremman ja viihdyttävämmän? Ei.

En tiedä miksi tästä nyt niin tuohduin, näitähän on jo iltapäivälehdet täynnä. Ehkä se johtuu siitä, että olen aina pitänyt Hesaria ja iltsikoita eri kategorian lehtinä. Hesari on kuitenkin se joka-aamuinen aamiaisseuralainen, jonka ääressä on vietetty kymmeniä tunteja viime vuosien aikana.

Herättääkö tämä teissä ajatuksia? Oletteko huomannut samoja piirteitä?

No se avokadopasta.

Pitihän meidänkin kokeilla. Sitä avokadopastaa. Jota kaikki hehkuttavat. Tehtiin sitä perjantaina, jolloin ainakin tätä eteläistä Suomea koetteli vuoden ensimmäinen lumimyrsky:

Mutta siihen avokadopastaan. Alunperin resepti on julkaistu "Safkaa" -kirjasta, ja se on levinnyt netissä blogeissa ja naamakirjassa ihan kulovalkean lailla. Ja jos joku kuvaa tätä ruokaa niin, että "se toi melkein kyyneleet silmiin, kun oli niin hyvää", niin pakkohan sitä oli kokeilla. Reseptin kaivoin Hesarin verkkolehdestä **täältä**.

Avokadopastaan tarvitaan:

1 val­ko­si­pu­lin­kyn­si
1/2 chi­liä (pois­ta sie­me­net)
1 li­met­ti
2 kyp­sää avo­ka­doa
suo­laa
mus­ta­pip­pu­ria
1/2 dl olii­vi­öl­jyä
kou­ral­li­nen ba­si­li­kaa
kou­ral­li­nen leh­ti­per­sil­jaa
30 g (1 dl) raas­tet­tua pe­co­ri­noa
30 g (1 dl) raas­tet­tua par­me­saa­nia
400–500 g spa­get­tia (minä käytin tähän spagetin sijaan tuorepastaa, passasi mainiosti)

Voit teh­dä kas­tik­keen suo­raan tar­joi­lu­kul­hoon, jos­sa kan­nat pas­tan pöy­tään. Pil­ko valko­si­pu­li ja chi­li, lai­ta ne kul­hoon. Pu­ris­ta li­me­tin me­hu mu­kaan. Hal­kai­se avo­ka­dot ja pois­ta niis­tä ki­vet. Kuu­tioi avo­ka­do kuo­res­saan ja kai­ver­ra si­sus ruo­ka­lu­si­kan avulla kul­hoon. Hie­non­na yr­tit ja raas­ta juus­tot. Li­sää suo­la, pip­pu­ri, olii­viöl­jy, hie­non­ne­tut yr­tit, se­kä pe­co­ri­no- ja par­me­saa­ni­raas­te. 

Pis­tä hom­ma se­kai­sin lu­si­kan avul­la, mais­ta. Kas­tik­kees­sa tu­lee ol­la tar­peek­si suo­laa, muu­ten lop­pu­tu­los on mau­ton. 

Kei­tä spa­get­ti al den­te -kyp­syy­teen hy­vin suo­la­tus­sa ve­des­sä, ota tal­teen va­jaa de­si kei­tin­vet­tä. Va­lu­ta pas­ta lä­vi­kös­sä. 

Lo­rau­ta osa kei­tin­ve­des­tä kas­tik­keen se­kaan, ja pyö­rit­te­le spa­get­ti kas­tik­keen kimp­puun. 

Raas­ta pääl­le par­me­saa­nia ja rou­hi myl­lys­tä mus­ta­pip­pu­ria. Tar­joa he­ti.

Noh, mitä mieltä olimme? Ei se kyynel tullut silmäkulmaan, ei se niin hyvää ollut. Mutta hyvää kuitenkin. Vähän oli epäselvää, että kuinka monelle tuo resepti on tarkoitettu, sitä tietoa en löytänyt mistään. Koska en ollut tästä ihan varma, laitoin vielä yhden avokadon sekaan, mikä oli ehkä tarpeeton. Lisäksi suihkin sinne yhden limen lisäksi vielä puolikkaan limen, mikä oli liikaa. Mausta tuli ehkä vähän liian kirpeä. Mutta sanottakoon teille, jotka teette avokadopastaa, niin tämä ohje on varsin riittävä neljälle. Me söimme kolmistaan tämän satsin, ja olimme kyllä kaikki ihan ähkyjä.

10 -vuotias tyttö kommentoi, että tämä olisi hyvää kesäruokaa. Ajattelin, että tämä voisi olla kiva lisuke esim lohen tai kanan kanssa. Jotain proteiinia se minun mielestäni vaati.

Oletteko te jo maistaneet tätä?

8-Pallo -leffan ennakkonäytöksessä

Olimme reilu viikko sitten mieheni kanssa katsomassa Bondia (josta kerroinkin **täällä**). Siinä aulassa meiltä sitten kysyttiin, olisimmeko kiinnostuneita lähteä katsomaan 8-pallo -nimisen elokuvan ennakkonäytöstä. Mikäs siinä, kyllähän mulle ilmanen leffa kelpaa!

**KUVA**

Ennakkonäytös oli viime keskiviikkona Maximissa, kyseessä siis helmikuussa ensi-iltaan tuleva Aku Louhimiehen 8-pallo -elokuva. Minulla ei ollut mitään sen kummempia ennakko-odotuksia leffasta, en tiedä mistä olin saanut päähäni, että kyseessä voisi olla kotimainen leffa, joka liittyy ehkä biljardin peluuseen.....

Sähköpostiin alkuviikosta kutsu, jossa leffaa kuvailtiin näin:

8-pallo kertoo vankilasta vapautuvasta pienen tytön äidistä, joka on päättänyt pitää kiinni mahdollisuudestaan uuteen elämään, hinnalla millä hyvänsä. Entinen rakastettu tuo kuitenkin mukanaan intohimon ja menneisyyden taakan. Pääosissa ovat Jessica Grabowsky, Eero Aho, Pirkka-Pekka Petelius ja Mikko Leppilampi. Elokuvan on ohjannut Aku Louhimies.

Ihme, ettei jo tuossa vaiheessa sytyttänyt, että kyseessä ei välttämättä ole ihan kepeä leffa.. Kyseessä oli nimittäin rajuin, synkin ja ehkä kaunistelemattomin elokuva, jonka olen aikoihin nähnyt. Ei ollut kepeyttä, ei romantiikkaa, saatika biljardia. 

Juonta sen enempää paljastamatta, elokuva sisälsi hyvin aidontuntuisen kuvauksen maailmasta huumeiden keskellä, ja siitä, miten hento nainen taistelee päästäkseen siitä maailmasta eroon. Ja kuinka vaikeaa onkaan olla suistumatta vanhoille raiteille. Rikoksia, murhia, raiskaus, seksiä, piikitystä suoraan suoneen, aseita, ihmisen paloittelua... Siinä vain raapaisu siitä, mitä elokuva piti sisällään.

En sano, ettenkö olisi leffasta pitänyt, se oli hyvä elokuva. Mutta kovin musta sellainen. Jätti pitkäksi aikaa ajattelemisen aihetta. Pisti miettimään, että kuinka onkaan ollut onnekas, kun ei ole täällä lähiökasvattina joutunut "väärään" ystäväpiiriin, ja ei ole joutunut kokemaan mitään tuollaista.

Leffassa ei ollut (vielä) alku- eikä lopputekstejä. Elokuvan päätyttyä kaikille annettiin 2 -puoleinen kyselykaavake, jossa kysyttiin mielipiteitämme elokuvasta. Tämän perusteella päättelin, että leffa on vielä leikkauspöydällä. Voipi siis olla, että pitää mennä mielenkiinnosta katsomaan pätkä helmikuussa uudelleen, ihan vaan nähdäkseni, onko jotain muutettu keskiviikon jäljiltä.

Tässä teillekin pieni maistiainen:

Tätä leffaa en suosittele heikkohipiäisille, tai niille, jotka etsivät jotain kevyttä katsottavaa.