Olen pari kertaa maininnut haaveistamme saada oma nyytti, pienokainen. Ja ajattelin käydä tsekkauttamassa, ettei minulla ole mitään pahempia fyysisiä esteitä lapsen saantiin. Kyllähän minä tiesin, että ylipainoni on todennäköisin este lapsen saannille ja sille, että vielä ei ole tärpännyt. Olihan se ilmiselvää, kun on paljon (merkittävästi) ylipainoa, että se vaikuttaa.
Mutta miksei sitä kuitenkaan ole sillä tavalla OIKEASTI tiedostanut? Sitä katsoo peiliin ja tietää miten asiat on, mutta ei kuitenkaan ymmärrä.
Noh, eilinen lääkärikäynti avasi silmäni kuin jääkylmä suihku aamulla. Lääkäri, joka oli aivan ihana ja tiesi asioista, sanoi suoraan, että tällaisella painoindeksillä ei kyllä ole juurikaan toivoa. Ja sitten mittailtiin verenpaineet, jotka olivat nekin hälyyttävästi koholla. kyyneleet kihosivat silmiin siinä vaiheessa, kun lääkäri sanoi, että "sinulla voi olla verenpainetauti"… Se oli kyllä kuin nyrkin isku vatsaan: enhän minä nyt juma***ta voi alkaa syömään verenpainelääkkeitä 32 -vuotiaana?!!?
Veti hiljaiseksi.
Oletteko katsoneet koskaan Suurinta Pudottajaa? Ja sellaista jaksoa, jossa lääkäri kertoo kilpailijoille heidän terveydentilastaan ja siitä mitä saattaa tapahtua, jos paino ei putoa. Ja sitten siinä jaksossa jokainen alkaa vuorollaan teatraalisesti itkemään. Niin showta, niin showta - aina ajattelin... Noh, eilen minä vedin tuon saman shown.
Minut määrättiin ihan kaikenlaisiin testeihin (myös varmaan sitä lapsettomuutta ajatellen), verikokeita, virtsakokeita, sydänfilmiä...
 |
| Ei auta enää tällaiset tekosyyt.. **kuva** |
Muutama viikko sitten kirjoittelinkin alkavasta kevennysprojektista. Se on mennyt arkien osalta oikein mainiosti, mutta viikonloput ovat sitten vähän pilanneet hyvin mennyttä kevennystä. Kiloja on tähän mennessä pudonnut vajaat neljä. Hitaasti, mutta varmasti.
Tuo eilinen lääkärikäynti muutti motivaation ja fiiliksen ihan täysin. NYT ON IHAN PAKKO tehdä elämälleen jotain. Ei auta enää rillutella ja elää miten sattuu ja laihduttaa vaan silloin kun huvittaa. Nyt alkaa olla tosi ja terveys kyseessä.
Pelottavia juttuja, ja masentavaa myös. Lääkäri pyysi ajattelemaan asiaa positiivisesti eikä stressaamaan liikaa... Ja tämän asian positiiviseksi kääntäminen ei ole helppoa. Paitsi sillä, että tästä kuopasta ei ole enää muuta tietä kuin ylöspäin. Tai siis painolla tietä alaspäin.
Hieman apeissa, itseäänpiiskaavissa tunnelmissa lähden viikonlopun viettoon. Tänään saan onneksi lapsuudenystäväni meille kylään, niin ei sitten ehdi rypeä näissä mietteissä. Ruoaksi tarjoamme hyvää kananfilettä ja salaattia. Ja kivennäisvettä. Eiköhän se ilta siitä iloksi muutu!
Ja huomenna ja sunnuntaina sitten lenkille ja salille mars-mars!!
Rakkaudella,
Elisa
Tsemppiä! Haave lapsen hankkimisesta on varmasti hyvä motivaattori. Kuten lääkäri sanoi, pidä kuitenkin asenne positiivisena, äläkä ruoski itseäsi liikaa. Suunta on kuitenkin oikea, pääasia että paino laskee pikkuhiljaa, eikä ainakaan nouse. Täälläkin on kevennys menossa, hitaasti mutta varmasti...terveysongelmia ei onneksi ole, mutta en halua, että niitä tulee tulevaisuudessakaan!
VastaaPoistaKiitos Hanna. Kyllä iski ihan uudenlainen motivaattori päälle, tästä on hyvä mennä eteenpäin! Nyt jo vähän pirteämmin mielin, ja kun vaakakin näyttää viikonlopun jäljiltä parempia lukemia ;)
PoistaVarmasti kyllä pysäyttävä kokemus. :/ Pakko sen verran luoda toivoa, että itse olin ihan yhtälailla iso tullessani raskaaksi, että ei se aina este ole se ylipaino. Raskaudessa ei ollut ongelmia, synnytys helppo ja lapsi terve. :)
VastaaPoistaIsosti tsemppiä urakkaan ja jaksamista! <3
Kiitos Mirva kommenteista ja tsempistä <3 Lohduttavaa myös kuulla, että sinulla kaikki meni hienosti, vaikka painoa olikin enemmän. Minua eniten tässä huolestuttaakin juuri ylipainosta johtuva terveydentilani, johon on ihan pakko puuttua! Onneksi nyt on motivaatio kohdillaan, nyt uuteen viikkoon paremmin mielin :)
PoistaTuollainen on ihan hemmetin masentavaa. Tiedän omasta kokemuksesta. :/ Tsemppiä sulle! Pikku hiljaa keventyminen on yleensä AINA pidempiaikaista ja pysyvämpää <3
VastaaPoistaSanos muuta. Viikonlopun ajan tätä asiaa pohdiskelleena olen yrittänyt kääntää tämän positiiviseksi: juuri tuollaista sysäystä tarvitsinkin motivaatiopulassani. Yli 50kg elämäni aikana laihduttaneena olen kanssasi ihan samoilla linjoilla, mitkään pikadieetit eivät ole minunkaan kohdallani toimineet.. Vaikka onkin ihanaa, että paino putoaa nopeasti, niin se vaikeus iskeekin sitten kun on ne kilot karistanut. Ja nopeasti sitä taas lipsuu niihin vanhoihin elämäntapoihin.. Loppuelämän muutokseen tarvitaan pieniä ja pysyviä elämäntapamuutoksia, ei siinä muu oikein auta..
PoistaMinulla on ystäviä, jotka ovat sinua paljon isompia ja silti saaneet lapsia. Toisaalta yksi läheinen ystäväni on oikein hoikkis (ei kuitenkaan mikään alipainoinen) ja heillä meni viitisen vuotta saada lapsi, erilaisia hormonihoitojakin jo tarvittiin. Nuo lapsensaantiasiat on sellaisia, ettei niihin ainaole yhtä selitystä, mutta varmasti painon pudottaminen on hyvä juttu. Ihan superisti tsemppiä!!! Ja jaksamista <3
VastaaPoistaNiinhän se Hanna on, lapsettomuusasioissa on niin monta tekijää, joskus ihan selittämättömiäkin. Ystäväpariskuntani on myös yrittänyt jo useita vuosia, nyt koeputkien avulla, kun muut hoidot eivät ole toimineet. Kyseessä on terve, normaalipainoinen ja liikunnallinen pari, joten ei se tosiaan ole yksiselitteistä. Mutta kuten tuossa ylempänä jo kommentoinkin, tämä minun ylipainooni liittyvä mahdollinen terveydentila huolestuttaa sen verran, että on ihan pakko toimia!
PoistaKiitos tsempeistä tosi kovasti, aika kova tsemppi täällä onkin päällä, ja nyt jo paljon positiivisemmin mielin!
:( Mutta hurjasti tsemppiä tästä eteenpäin <3
VastaaPoistaKiitti Rouva Koo, tsempillä mennäänkin eteenpäin! :)
Poista