Kyseisistä ryhmistä olen saanut hurjasti lisätietoa ja myös tukea omille fiiliksilleni. Kun itse on odottanut tätä aikaa pitkään (yritystä pari vuotta), niin arvatkaa kuinka pahasti kajahtaa korvaan muiden tulevien äitien valitukset siitä kuinka he VIHAAVAT raskaanaoloa..? Onko se oikeasti niin inhottavaa, että maha on isompi ja että se on tiellä? Että paikkoihin sattuu? Että joku vieras tulee koskettamaan mahaa?
On minullakin raskausoireita ja asioita, joista en ole kovin ihastuksissani, mutta kyllä tämä odotus pääasiassa vaan on niin ihana asia. Olen näitä pohtinut jo pienen tovin, ja tein ihan oman "rakastaa, ei rakasta" -listan:
Rakastan..
...Jokaista pientä muljahdusta mahassa
...Pientä jumputusta, joka kuuluu mahan läpi
...Erilaiseksi muotoutuvaa vatsaa, joka pikku hiljaa pyöristyy
...Sitä tunnetta, että minusta on vihdoin tulossa äiti
...Kaikkia ihania tavaroita, joita olen saanut jo hankittua vauvalle
...Sitä pientä jännitystä, joka odotuksessa on koko ajan läsnä
...Jokaista neuvola- ja lääkärikäyntiä, jossa puhumme vauvasta ja sen kehityksestä
...Kännykässä olevan vauva-appsin joka-aamuisia vinkkejä ja ajatuksia, mitä raskauteen liittyy
...Raskausdiabeteksen myötä muutettua ruokavaliota ja sen myötä tullutta painon putoamista
En rakasta..
...Kovaa närästystä, joka on tullut säännölliseksi seuralaisekseni
...Jatkuvaa vessassa ravaamista
...Sokerimittaria, jolla joudun mittailla verensokereja monta kertaa viikossa
...Melankolisuutta, joka on viime päivinä iskenyt päälle, minua itkettää koko ajan
...Hurjia tunnekohuja, joita tuntuu olla mahdoton hallita
...Nivelkipuja, jotka ovat iskeneet niveliin viime päivinä
...Sitä, että XL-XXL kokoisia äitiysvaatteita on lähes mahdotonta löytää
...Väsymystä, joka haittaa ihan kaikkea arkirutiinia. Sitä, kun ei jaksa tehdä yhtään mitään työpäivän jälkeen
...Päänsärkyä, joka on säännöllinen tuttavuuteni nykyään
Aika tasainen lista, mutta kyllä tämä kaikki vaan on näistä "vaivoista" huolimatta ihmeellistä ja ihan varmasti kaiken arvoista!
Ihanaa viikonloppua kaikille <3
Kyllä se on! Neljältä tänä aamuna herättyämme lapsi tutkii äidin kättä ja laittaa yhden äidin sormista suuhunsa. Sitten puree sitä kovaa (!) kahdella pienellä hampaallaan ja kiljahtelee iloisesti. Kyllä se on kaiken kestämisen arvoista!
VastaaPoistaOnneksi kaikki vaivat häipyvät samalla hetkellä, kun vauva syntyy!
-Kata-
<3 <3 <3
Poista