Putkiremonttipainajainen

Meillä alkaa keväällä putkiremontti. Kun pari vuotta sitten saimme kuulla että remppa on tulossa lähivuosina, yritimme myydä asuntoamme ja päästä pois rempan alta. Viiden kuukauden siivous-näyttö-pettymys -rumban jälkeen päätimme kuitenkin jäädä aloillemme; rakastimmehan kotiamme ja tilaakin oli varsin riittävästi. Nyt remppa alkaa pikkuhiljaa tulla ajankohtaisemmaksi, ja sen aloitus osuu tietysti just samoille ajoille kun beben pitäisi syntyä. Vaikka odotan jo innolla remontin valmistumista ja uutta kylpyhuonetta (+vessaa), niin takaraivossa kylpee pieni kauhunjyvä:

Meille on tulossa vauva ja putkiremontti samaan aikaan!

"Ihania" eri vaaleansinisiä sävyjä vessassa. Eniten odotan sitä, että pääsen näistä kammotuksista eroon..

Olen jo ajat sitten asennoitunut siihen, että joudumme vauvan ja kissojen kanssa muuttamaan evakkoon noiden 10-12 viikon ajaksi, kun remontti kestää omassa rapussamme. Mutta vasta hiljattain havahduin siihen, että remonttimeluhan tulee kuulumaan meille tuplasti ja triplasti tuon ajan, asummehan kolmirappuisen talon keskimmäisessä porraskäytävässä... 

Vaikka remppa toteutetaan linja kerrallaan (=rappu kerrallaan), niin remonttimelulta ei taatusti tulla säästymään. Jokainen on varmaan kuullut, kuinka "ihanalta" kuulostaa poraus ja piikkaus, vaikka sitä tehtäisiinkin naapurirapussa. Eihän se haittaisi, jos olisi päivät töissä. Mutta yritäpä elää sitten niitä ääniä kuunnellen pienen, muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa. Joka päivä. Pahimmillaan 10h/ päivä. APUA!!!

Sama ällösininen jatkuu kylppärissä...

MITÄ ME TEHDÄÄN??

Tässä vaiheessa en vaan näe, että asuntoa saadaan enää myytyä - ainakaan niin, että saisimme omamme takaisin. Kannattaako tässä markkinaraossa edes yrittää? En usko, että meillä edes riittää tässä vaiheessa energiaa myynnin aloittamiseen.

Kaikki tuntuu päässä kaaokselta.

Mihin me muutetaan remontin ajaksi?
Miten meillä on varaa maksaa kahta asuntoa yhtaikaa?
Varsinkin, kun omat tulot romahtavat äitiysloman vuoksi?

Asioilla on tapana järjestyä, mutta mitenköhän tämän kanssa on. Koska se todellisuus iskee, että me ollaan kusessa?