Mulla on mopo. Mopo, jonka ostin pilkkahintaan huuto.netistä muutama vuosi sitten, itselleni 30 -vuotissynttärilahjaksi. Ikinä en ollut mopolla ajanut, mutta päätin, että se olisi kiva.
Ja niinpä minä sitten kolmekymppisenä surrasin mun pikku mopollani pitkin lähiön katuja hiukset hulmuten. Piskuinen kiinamopo sai nimekseen Ferrari, oli se sen verran hienon punainen! <3
Kuten jo viikonlopun postauksessa kerroin, Ferrari alkaa olla aika väsynyt. Starttimoottori (?) on rikki, joku imukaula on puhki, akku on kaput, pakoputki lähes puhkiruostunut jne. Mutta vielä se potkii, serkkupoika käytti liimaa ja jesaria. Tai jotain. En tiedä miten se on mahdollista, mutta vielä se kulkee - ja meinaan iloita siitä jokikisen kilometrin, jonka se vielä jaksaa. Niitä ei välttämättä ole montaa jäljellä, mutta jokaisesta otetaan taatusti ilo ja vauhti irti.
Surrur ja mopokesä odottaa! Niin kauan kun pikku Ferrari vaan jaksaa puskea.
<3
Rakkaudella,
Elisa
Vau magee ferrari sulla. Kyllä tuolla kelpaakin huristella. Kiitos ihanasta kommentista blogissani.
VastaaPoista