Tänään kl 8.30 piti olla se päivä, kun kuulemme pienokaisemme sykkeet ensimmäisen kerran. Nauroimme, että ultraava sairaanhoitaja/ lääkäri voi vitsailla mitä vaan, sanoa että siellä on kaksoset tai jotain. Ja huutaa perään "aprillia!".
Mutta ei. Elämä huusi meille aprillia jo muutama viikko sitten. Vaikka ajatukset ovatkin jo pitkälti yli tuon kamalan kaksviikkoisen, niin nämä tällaiset päivät muistuttavat siitä, mitä meillä olisi voinut olla. Onneksi seuraavaan "tällaiseen päivään" on useampi kuukausi. Ja kesä välissä. Tiedän, että lokakuun kymmenes päivä on jo nyt painunut elämäämme ikuisesti päiväksi, jolloin piti olla se h-hetki. Se laskettu aika.
*Kuva* |
Onko sinua huijattu kunnolla? Mikä on kaikkein mieleenpainuvin aprillipilasi? Oletko onnistunut höynäyttämään jonkun ihan kunnolla?
Älkäähän tulko höynäytetyiksi!
Rakkaudella,
Elisa
Mä pelkäsin etukäteen Sintin laskettua aikaa mutta se meni vahingossa ohi, koska (blessing in disguise?) Sintti hiipui hiljalleen pois ja laskettu aika muuttui kolme kertaa siitä syystä. Eli varsinaista "the" päivää ei ollut. Mutta kyllä se mielessä siltikin liikkui tosi paljon joululoman aikaan. Ei sitä voi oikein pyyhkiä muistista pois. Mäkin tunsin, että elämä teki meille maailman suurimman aprillipilan vaikkei aprillipäivä ollutkaan. Huono vitsi.
VastaaPoistaMä olin eilen toooosi tylsä, en uskonut mitään enkä ketään ja kuulin monesti "höh" källien yrittäjiltä. ;) Hyi mua.
Kukaan ei edes yrittänyt huijata mua, hitto vie! Tai sitten en vaan tajunnut että mua huijattiin - hih!
Poista