Virkattu pesä kissoille

Vielä yksi käsityöpostaus. Tilasin 3+1 päiviltä taannoin pari kerää Novitan Tuubi -ontelokudetta ilman ajatusta mitä siitä tekisin. Kun peitto- ja huiviprojektit oli saatu valmiiksi, aloin pyöritellä mielessäni käyttöä ontelokuteelle.

Aloitin vain pyöreän korin tekemistä Virkkuri -kirjan avulla (jonka muuten tilasin ostohimoissani Adlibrikseltä). Sitten muistin postauksen "Eilen Tein" -blogista, jossa oli ohje kissan pesästä. Ja siitä se sitten lähti.. Kaivoin tuon blogipostauksen esiin, ja jatkoin pesän tekemistä Hannen ohjeella.

Voin sanoa, että tällaisen paksun ontelokuteen virkkaaminen ei ole yhtään niin helppoa, kuin kevyemmän langan. Koukkua joutuu ihan tosissaan runnoa voimalla, jotta jäljestä tulee tarpeeksi tiivistä.

Asiaa ei myöskään helpota korin saajien innokas avustaminen..

Eikä se, että apulainen haluaa koenukkua pesän ennenkuin se on edes valmis..

iPad kuva

Ahkeralla virkkauksella sain pesän kattoa vaille valmiiksi parissa illassa. Kunnes kude loppui kesken. Onneksi keskeneräisyys ei näyttänyt haittaavan pieniä karvapalloja!

iPad kuva

Kyllä sen pesän voi koenukkua ilman kattoakin <3

Mitenniin kärsimättömiä kissoja? On aika ihanaa tehdä toisille jotain, kun ne niiiiin vilpittömästi innostuvat ja tykästyvät lahjaan! 

Mistä ne muuten tiesivät, että tämä on niiden pesä?

Toisaalta, taisivat ne luulla, että torkkupeittokin oli ihan niitä varten tehty...

Rakkaudella,

Elisa