Elokuva rakkaudesta ja sen epäonnistumisesta ilman sitä amerikkalaista juustoista pumpulihömppää

Olin eilen ennakkonäytöksessä katsomassa 8.2. ensi-iltaan tulevaa "21 tapaa pilata avioliitto" -elokuvaa. Oli tosi mainio pläjäys kaikenkaikkiaan! Tässä ensalkuun traileri katsottavaksi:

Elokuvan pääosissa ovat Putouksesta tutut näyttelijät: Armi Toivanen, Aku Hirviniemi ja Riku Nieminen. Tämä kolmikko tietysti vähän ennakkoon epäilytti, mutta tosi mahtavasti he olivat omaksuneet roolinsa ja päässeet siitä perinteisestä pelleilyimagostaan! Aku nyt on tietysti aina vähän "läppä jätkä", mutta Riku oli oikein vakuuttava normaalina perheenisänä. Mutta taas hyvä muistutus siitä, että nämäkin näyttelijät ovat vakavasti otettavia ammattilaisia!

Sanna Manner (Armi) ei usko rakkauteen ja avioliittoon, Sannan paras kaveri Aino (Essi Hellén) etsii epätoivoisesti sitä elämän rakkautta, Aleksi (Riku Nieminen) on menettänyt rakkauden ja Sannan assistentti Jouni (Aku Hirviniemi) on rakkaudettomassa avioliitossa ihan hullun Ellin (Pamela Tola) kanssa. Voitte kuvitella, että näistä syntyy aika kiva sekamelska - varsinkin Pamela Tola vetää ihan hysteerisen hyvän roolin Ellinä, joka on ihan kreisi takertuja! :D

Sivurooleissa toimivat mm. Vesa Vierikko (Sannan isä) ja Hannele Lauri (Sannan äiti), jotka ovat eronneet jo aikaa sitten. Isä edelleen kattaa kahvikupit ja lautaset vaimolleen siinä toivossa, että nainen palaa kotiin. Samalla äiti jo suunnittelee häitä "Penan" kanssa. Vierikon rooli on hieno, vakuuttava ja ennen kaikkea todella karismaattinen - hän onnistuu täydellisesti kuvatessaan erossa haavoittunutta miestä, joka edelleen elää toivossa, että elämän nainen palaa takaisin. Ja siitä kasvoja vasten iskevästä epätoivosta, kun ymmärtää, että nainen ei palaakaan takaisin.

Elokuva kertoo lyhykäisyydessään Sannasta, joka tekee väitöskirjaa siitä, kuinka "jokaisen rakkausavioliiton luonnollinen jatkumo on ero". Ja kuinka järki- ja sopimuspohjaiset liitot kestävät pitempään kun länsimaiset rakkausavioliitot. Sanna peilaa tätä hypoteesia tekemillään videoilla, joissa hän haastattelee aviopareja vuosittain aina häistä alkaen. Sieltä löytyy perinteisiä ongelmia: pettämistä, mustasukkaisuutta, alkoholi-ongelmaa.. Mutta löytyy myös epävarmuutta, sitä, että kohdellaan puolisoa kuin lasta, komennellaan, haukutaan lihavaksi ja jäädään roikkumaan suhteeseen "kun muutakaan ei sitten löytynyt".

"vaimo on lihonnut, en minä tällaista tilannut. Pitäisi olla joku kuluttaja-
asiamies, johon tällaisista voisi reklamoida"

Suht tuoreena rouvana tätä oli kiva katsoa. Tietysti vielä(kin) rakkauden huumassa olevana naisena on hyvä katsoa videopätkiä ajatellen, että "onneksi meillä ei noin". Mutta toisaalta, leffan voisi ottaa myös opetuspohjalta, että "älä tee näin" nyt eikä tulevaisuudessakaan. Meidän jokaisen tuoreen avioparin tavoitteena on kuitenkin mielestäni se, että vanhana haluamme viedä roskatkin ulos yhdessä..

Aarre Karén ja Eila Roine ovat Sannan naapureita, olleet ikuisuuden naimisissa. Toinen ei kuule mitään, ja toinen on puolisokea, kumpikaan ei pärjää ilman toista rinnallaan. Hellyyttävä ja sydäntäriipaisevan ihana roolisuoritus molemmilta - juuri tällaisen vanhuuden minä haluan puolisoni kanssa. Ehkäpä se on tämä pariskunta, joka elokuvassa antaa uskoa Sannalle, joka ei usko rakkauteen.

Suosittelen elokuvaa erittäin lämpimästi teille kaikille. Ainakin minusta leffa on mahtava: tämä antoi upean elokuvaelämyksen, vähän ajateltavaa sekä se on täynnä iloa, surua ja rakkautta - ilman sitä amerikkalaista vaaleanpunaista, juustoista ja teennäistä pumpulihömppää!!

<3

(Kuvat: elokuvan Facebook sivu, Finnkino ja Elokuvasäätiö)