perjantai 29. elokuuta 2014 | 15.05

Against all odds.

Olen kirjoittanut tämän tekstin jo monta päivää sitten. Oikeastaan jo pari viikkoa sitten. Olen muokannut sitä, ollut lähellä painaa delete -nappulaa, päättänyt julkaista sen ja taas perunut päätökseni. 

Joku ikävä kommentti on saanut minut ajattelemaan, mitä oikeasti haluan täällä blogissa jakaa. Muuttaakko blogi kokonaan pinnalliseksi kivojen arkiasioiden jakamiseksi, vai jatkanko omia tekstejäni fiilispohjalta ihan sinne elämäni tärkeimpiin asioihin? Kestänkö kuulla ikävyyksiä asioista, jotka ovat minulle niin tärkeitä tai niin vaikeita? Eivätkö koulukiusatun haavat ole vieläkään kunnolla parantuneet, kun yksi poikkisana saa minut tuntemaan itseni jälleen 11 -vuotiaaksi ylipainoiseksi hissukaksi, joka sai kuulla haukkuja ja törkeyksiä ja supinaa selän takana monta vuotta? Epävarmuus kaikkeen nostaa päätään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kannattiko laittaa oma naamansa blogiin? Kannattiko kirjoittaa iloista ja suruista, joista jotkut anonyymit saavat kivaa aihetta sanoa pahasti?

Päätin rohkaistua. Yrittää unohtaa ikävät kommentit. Yrittää pysyä positiivisena. 

Jossei sinulla ole muuta asiaa ja tekemistä kuin yrittää pahoittaa toisen mieltä, painu jonnekin muualle. Täällä sinua ei kaivata.

***

Palataan taaksepäin kesämme mahtavimpaan reissuun, Kreikkaan, jossa saarihyppelimme pari viikkoa heinäkuussa. Postailinkin lomasta ahkerasti, yltiöpositiiviseen sävyyn. Peitin faktan, että lomalla sattui jälleen uusi romahdus, uusi suru, uusi keskenmeno. Vaikken ollut positiivista testiä tehnytkään, niin oireet siihen todella vahvasti viittasivat. Olin siitä aivan varma; tihutteluvuoto, rintojen arkuus, lisää tihuttelua, ja sitten "hulahdus".

Olimme supermarketissa, kun tunsin sen valtavan hulahduksen ja lämmön housuissani. Onneksi oli mustat "keskenmenohousut". Kysyin kaupasta, olisiko heillä vessaa, ja minut ohjattiin alakertaan siisteihin wc -tiloihin. Ja siellä sitten itkien putsasin ja kokosin itseni, ennen kuin palasin ylös kertomaan miehelle uutiset. Palasimme huoneeseen, jossa itkien pesin nyrkkipyykillä vaatteeni ja jossa yritin kuroa itseni kasaan.

** Kuva **

Jatkoimme lomaa normaalisti ja yritimme ottaa kaiken ilon irti. Ja annoimme viinin huoleti virrata.

Lomaltapaluun jälkeen soitin Jorviin, josko jälkitutkimuksille olisi tarvetta. Ei ollut. Parasta olisi jatkaa elämää normaalisti.

Ja niin me jatkoimme. En puhunut keskenmenosta juuri kenellekään, se ei ollut yhtä suuri shokki ja järkytys kuin edellinen oli ollut. Tämä oli tullut luonnollisesti ulos ennen kuin olimme edes saaneet varmuutta raskaudesta. Ennen kuin olimme edes ehtineet riemuita aiheesta.

Yritin unohtaa asian.

***

Kunnes muutama viikko sitten testasin ovulaatiota. Testiin ilmestyi kontrolliviivaa nopeammin todella tumma viiva. Naurahdin, että nyt taitaa olla otollinen ajankohta, en ollut koskaan aikaisemmin saanut niin tummaa viivaa ovulaatiotestiin. En sitten edes lähelle.

Asia jäi painamaan mieltä, ja seuraavana päivänä googlettelin aiheesta lisää. Ja monilla keskustelupalstoilla toistui samat kommentit: ovulaatiotesti oli reagoinut raskaushormoniin, ovulaatiotesti oli näyttänyt raskauden.

Niinpä löysin itseni työpäivän jälkeen apteekissa jonottamassa digitestin kanssa, ja ampaisin kotiin testaamaan.


Laskin ja ynnäsin päivämääriä heinäkuiseen verenvuotoon, ja tuo 3+ ei vaan millään stemmannut päivämäärien kanssa. Ei sitten ollenkaan.

En osannut iloita asiasta, vaan lähinnä jäätävän sekaisin ajatuksin pyörittelin asiaa mielessäni. Ainoa järkevä syy oli se, että kohtuuni olisi jäänyt heinäkuisesta keskenmenosta jotain raskausmateriaalia, joka pitäisi hormoonia yllä.

Soitin neuvolaan ja kysyin neuvoa. En saanut muuta neuvoa, kuin että "varataan sinulle syyskuulle neuvola-aika". Yritin jakaa epäilykseni puhelimessa olevalle naiselle, mutta hän vaan tsemppasi ja toivotti tervetulleeksi syyskuussa.

Muutamia päiviä vielä pyörittelin asiaa mielessäni, kunnes en enää kestänyt - olin menettää järkeni jännityksestä, kauhusta ja salaa pilkottavasta onnen tunteesta. Varasin ajan vielä samalle iltapäivälle varhaisraskauden ultraan. Halusin tietää missä mennään, halusin saada mielenrauhan.

Ja kun Diacorissa ultraava gynegologi sanoi sanat "en minä tiedä, mikä se verenvuoto on ollut, mutta kyllä täällä on ihan elävä sikiö", en tiennyt miten päin olisin ollut. Kysyin "sykkiikö sen sydän?". En siinä hämmennyksessä näköjään osannut yhdistää yksi + yksi, että "elävä sikiö" = sykkivä sydän.

Gyne käänsi ruudun minulle, ja näin ruudusta jotain täysin ihmeellistä: pienen pieni ihmisen muotoinen olento, joka heilui ja liikkui niin pirusti. Sehän näytti jo ihan ihmiseltä!




Ja kun gyne sanoi mitan olevan jo yli viisi senttimetriä, ja että listojen mukaan ollaan jo noin 12. viikon tietämillä, meinasin pudota penkiltä.

Menikö ensimmäinen kolmannes ohi aivan tietämättämme?

Tästä alkoikin vauhdikas rumba: sain vielä samalle viikolle ensimmäisen neuvolakäynnin ja nt ultrakin tehtiin jo seuraavana päivänä.

Vaikka olemme tienneet asiasta jo useamman tovin, olen edelleen täysin pökerryksissä ajatuksesta.

Jos kaikki menee hyvin, niin meille tulee helmikuussa vauva <3 <3 <3


42 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Elena! :) Olenkin lueskellut blogistasi aiheeseen liittyviä postauksia innolla, onnea myös sinne (h-hetkihän on jo aika lähellä)! <3

      Poista
  2. Sylin täydeltä ONNEA teille!! Oon aivan hurjan iloinen teidän puolestanne ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  3. Ihana uutinen! Aivan mielettömästi onnea ja toivotaan, että kaikki menee täydellisesti loppuun saakka! <3 <3
    - Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Kovasti täälläkin toivotaan, ettei enää tulisi isompia kuoppia matkaan.. <3 <3

      Poista
  4. Loistava uutinen! Roppakaupalla onnea koko perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulriikka! Onnemme kukkuloilla täällä ollaankin <3

      Poista
  5. Aivan mieletön uutinen teille kaiken sen surun ja murheen jälkeen. Niin ne asiat kääntyy päälaelleen, mieletöntä <3 Onnea koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! <3 Alahan varautua ristiäismekon tekoon! ;) :D <3

      Poista
  6. Uskomaton tarina ja ihan mielettömän mahtavaa! Onnea tuhannesti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös ollutkin! :) Vähän olimme itsekin ihmeissämme <3 Kiitos onnitteluista <3

      Poista
  7. Ihan uskomatonta! Onnea nyt kovasti, ihmeitäkin näköjään vielä tapahtuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, en olisi heinäkuun jälkeen uskonut, että tämä voisi edes olla mahdollista! <3

      Poista
  8. Oikein paljon onnea! Toivotaan, että kaikki menee hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna <3 Samaa toivotaan täälläkin, onneksi ollaan jo vähän varmemmilla vesillä, voi pikku hiljaa alkaa iloita asiasta tosissaan! <3

      Poista
  9. Voi mun murua ja murun murusta. <3 Mä olen teidän puolesta NIIIIIIIIIIIIIIIIIN onnellinen ja haluan raportteja matkan varrelta lärvikirjassa! <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! <3 :) Katsotaan, koska maltan aiheesta julkaista niinkin julkisesti, että ihan Lärväkirjaan saakka... :P ;) <3

      Poista
  10. Voi ihanaa, onnea niin älyttömän paljon! <3 Itkuhan täällä pääsi, kun on tätä sun blogia jo kauan seurannut ja nyt vihdoinkin... :) Mahtava juttu, paljon tsemppiä loppuraskauteen ja mä niin toivon, että kaikki menee nyt hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Mirva, suurkiitos onnentoivotuksista <3

      Poista
  11. Täällä ainakin on kaikki peukut pystyssä sen puolesta, että kaikki menee hyvin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos Hanna, ainakin toistaiseksi kaikki täydellisesti <3 :)

      Poista
  12. Onnea, iloa, hymyjä ja kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  13. Voi onnellisuus sentään! Godspeed, little one! -M

    VastaaPoista
  14. Ihanaa, paljon onnea :) tuli ihan kylmät väreet <3

    VastaaPoista
  15. Oi onnea tuhannesti! Aivan mielettömän ihana ja ihmeellinen ihme <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitokset Gwenndelin, ihan päät sekaisin olemme mekin tästä pienestä ihmeestä! <3

      Poista
  16. Oho, kyllä elämä on ihmeellistä <3 Onnea kovasti, ja tsemppiä jatkoonkin <3 Kuinka ihana juttu <3

    VastaaPoista
  17. Onnea ihan älyttömästi! Täällä pidetään peukkuja pystyssä, että kaikki sujuu loppuun asti hyvin <3
    -J (Princess in wonderland)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos J <3 Hyvillä mielin täällä mennään, varsinkin kun pikkuinen sydän siellä jyskyttää ihan selvästi! :)

      Poista

Kiitos ihanista kommenteista!

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä