Saarihyppely: Satumainen Santorini?

Heipparallaa piiiiiitkästä aikaa! Lomamatkaltapaluublues muuttuikin loppulomalaiskuudeksi ainakin näin blogin pidon osalta, pahoittelut, ettei minusta ole kuulunut mitään melkein kolmeen viikkoon. Blogitauko kyllä teki varsin hyvää, yritin olla mahdollisimman paljon pois tietokoneruudun edestä, kun tietää, että tässä on taas pitkä vuosi edessä ruudun tuijottelua.

Loppuloma oli ja meni, jotain kivaakin puuhattiin, vaikka pääosin olla möllötin. Niistä mahdollisesti lisää myöhemmin, nyt vielä paluu parin viikon taakse ja Santorinille tämän kilometripostauksen kera..

Lähdimme Paroksen Naoussasta torstaiaamuna kl 9.30 bussilla takaisin kohti Parikiaa, josta lauttamme takaisin kohti Santorinia lähtisi kl 11.45. Olisimme todennäköisesti ehtineet myöhäisemmälläkin bussilla, mutta emme halunneet riskeerata myöhästymistä.

Naoussan bussiasemalla

Parikiassa kävimme läheisen aukion kahviossa aamiaisella aikamme kuluksi, ja tallailimme pitkin Parikian pieniä katuja hetken. Lämpötilat alkoivat jo aamusta olla omissa luvuissaan, joten energiaa parempaan kylän tutustumiseen ei vain ollut. Niinpä lyhyen kävelyn päätteeksi menimme rantakadulle odottelemaan laivan saapumista.

Blue Star Delos tuli satamaan melkein aikataulussa, ja pääsimme matkaan satojen muiden reissulaisten kanssa. Lähes ihmetytti, kuinka paljon väkeä laivaan mahtuu - mutta olihan kyseessä suurin laiva, millä olimme tähän mennessä matkustaneet. Lauttalippu Blue Starilla Parokselta Santorinille maksoi 20,50€/ hlö, ja matka kesti noin kolmisen tuntia.

Isolla laivalla matkustaminen oli kyllä mukavaa. Istuimme suurimman osan matkasta ulkotkannella, nautimme lämmöstä ja maisemista ihan täysillä, edellisviikonlopun tuulista ei ollut tietoakaan. Välillä piti kyllä mennä vilvoittelemaan sisätiloihin, jossa lempeä ilmastointi tuntui lähes luksukselta!

Näimme matkan varrella myös delfiinejä, ne hyppelivät riemuissaan laivan rinnalla pienen matkan. Kunhan saamme paremman kameran kuvat jossain vaiheessa käsiteltyä, niin kaivelen sieltä myös delffarikuvat!

Santorini oli laivan viimeinen pysäkki, ja huhhuh sitä ihmismäärää, joka laivasta purkaantui. Meinasi tulla nimittäin ahtaan paikan kammo, kun kaikki matkustajat tungettiin alas autokannelle jo 20 minuuttia ennen satamaan saapumista..

Autokannen ihmisryysis

Ryysis jatkui satamassa

Onneksi olin etukäteen varannut meille kyydityksen Santorinin satamasta hotelliimme, ei olisi nimittäin yhtään huvittanut jäädä ihmettelemään miten satamasta pääsee pois. Tästä ylläolevasta kuvasta näkee hyvin, kuinka jyrkän reunan pohjalla satama on.. Jyrkännettä kulkee ylös tuima serpentiinitie, jota en kyllä lähtisi kävelemään rinkkojen kanssa mistään hinnasta. Ainakaan sillä helteellä, mikä tuona päivänä oli.

Ihmeen kaupalla löysin ihmismassan joukosta Jorgoksen, joka heilutti nimelläni varustettua kylttiä. Hän kuskasi meidät hotelliimme, joka muuten oli juuri niin huikealla näköalalla varustettu, kuin mitä olin booking.comista lukenut! Hotelli Goulielmos sijaitsee saaren eteläpäässä Kalderan reunalla lähellä Akrotirin kylää.

Olin varannut meille jo etukäteen vähän paremman huoneen, ja kyllä me oltiinkin "hymy pyllyssä", kun huoneeseemme pääsimme! Vaikka huone oli paljon pienempi, kuin odotimme, se oli meille ihan täydellinen (ja complimentary kuoharipullo ei ollut yhtään hassumpi lisä). Maisema oli omalta pikku parvekkeeltamme niin huikea, että istuimme lähes koko illan siinä maisemaa ihmettelemässä. Hintaa hotellille tuli 311€/ 4 yötä (n. 78€/ yö) ja kuljetus satamasta hotelliin 15€ lisää. Näin loman lopuksi meitä ei haitannut ollenkaan olla vähän paremmassa hotellissa, jonka hintaan sisältyi myös runsas aamiainen!

Meidän oma pikku terassimme

Huone

Kuva otettu parvekkeeltamme

Seuraavana päivänä lähdimme vihdoin tutustumaan paikkaan paremmin. Hyvin syödyn aamiaisen jälkeen kävelimme Akrotirin kylään (n. 1km autotien reunusta), ja ehdotuksestani päätimme vuokrata meille mönkijän. Jotenkin vaan autotien varressa tarpominen ja epäsäännöllisiin busseihin turvautuminen ei houkutellut.

Akrotiristä löytyikin heti pieni vuokraamo, josta otimme itsellemme kovaäänisen halpismönkkärin vuokralle. Hinta oli 25€/ päivä, joten se oli melkoisen halpa menopeli mielestäni. Ja sillä pääsisimme kulkemaan vapaasti miten haluaisimme. Alunperin tarkoituksenamme oli pitää sitä 2 päivää (pe-la), mutta koska meillä oli myös koko sunnuntai tuhlattavana, venytimme vuokra-aikaa vielä päivällä. Bensoineen kolmen päivän vuokra (ajoimme koko saaren päästä päähän ja ristiin-rastiin) maksoi 85€. Ihan loistava päätös, suosittelen kyllä kaikille, jotka haluavat itsenäisesti kiertää saarta omien aikataulujen mukaan!

Perjantaina kun saimme kulkupelin allemme, ajelimme ensin saaren kaukaisimpaan kärkeen katsomaan Akrotirin majakkaa. Jäin miettimään, että siellä mahtaisi olla aika mainiot auringonlaskumaisemat, mutta se jäi sitten lopulta tekemättä.

Akrotirin majakka

Majakalta suuntasimme kohti Perissaa, jonka ranta houkutteli kovassa helteessä. Santorinin saarella koko saaren "länsireuna"on tulivuoren seinämää "Kalderaa", joten sillä puolen saarta rantoja on vähän. Saaren itärannikko onkin sitten tasaisen matalaa, jossa hiekkarantoja on yksi toisensa perään, jokainen vähän toisestaan poikkeavia (on laavakivirantaa ja punaista rantaa jne..).

Perissassa päädyimme lopulta rannan vieressä olevalle uima-altaalle. Jos osti baarista juoman, sai ilmaiseksi käyttää allasta ja aurinkotuoleja: sehän meille kelpasi! Vaikka iso Mythos maksoikin huikeat 6€, ei se oikeastaan haitannut, kun sai sitten köllötellä altaalla samaan hintaan. Baarin nimi taisi olla Jojo, siinä ihan rantaa vastapäätä. Hauska paikka!

Rantalöhöilyn jälkeen ajoimme lounaalle pieneen Pyrgoksen kylään. Todella kaunis pieni paikka. Lounaaksi otimme sellaisen tomaattileivän (en muista yhtään sen nimeä) ja fetasalaattia. Hintaa ei tainnut tulla kuin pari kymppiä juomineen.

Lounasselfie

Pyrgoksen katu

Perjantai-illaksi olin varannut meille vähän bouzuki -meininkiä Taverna Dimitriksesta (Kamarin kylässä). Siellä on joka perjantai ja sunnuntai kreikkalaista musiikkia ja -tanssia. Koska olen kuitenkin vähän Kreikkamusiikkifani, niin pitihän se yhden kerran reissun aikana kokea! 20€ hintaan sisältyi illallinen sekä viiniä ja vettä (rajattomasti). Ruokalistalla oli salaattia ja tzatsikia, Fava -"papumössöä", tomaattipalloja ja possua. Jälkiruoaksi saimme vesimelonia. Varsin passeli hinta-laatusuhde: suosittelen lämpimästi!

Alkupalat Dimitriksessa

Illan aikana tanssittiin, nähtiin tulitanssia ja lautasten paiskomista. Hauskaa oli kyllä koko rahan edestä! Illan ikimuistoisin juttu taisi olla vanha varmaan yhdeksissäkymmenissä oleva mies, joka tuli kutsusta tanssimaan meille..

Koska viini virtasi melkoisen vapaasti koko illan, lauantaina liikkeellelähtö vähän venähti. Uskalsimme hypätä mönkijän selkään vasta pitkälle yli puolen päivän. Päätimme ajella saaren toiseen päähän Oian kylään, jota kutsutaan ymmärtääkseni koko Kreikan kauneimmaksi. Olihan paikka todella kaunis ja idyllinen, ja maisemat ihan huikeat. Mutta väenpaljous ja melkoisen kalliin oloiset hinnat eivät vaan houkutelleet. Söimme Oiassa lounasta ja kävelimme kylässä jonkun tovin ja valokuvasimme, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin saaren eteläpäähän.

Oiasta palattuamme kävimme hakemassa jostakin kioskista itsellemme iltapalaksi Gyroksia, jotka olivat ihan huikea pettymys. En ole kyllä koskaan niin pahaa gyrosta syönyt, kun melkein oksu meinasi tulla. Harmituksesta huolimatta nautiskelimme hotellin maisemista ja auringonlaskusta kaikessa rauhassa. Ja koska edellisen illan hurvittelut painoivat vielä silmää, painuimme ajoissa maate.

Kuvan palmu on muuten taipunut aikoinaan tuohon muotoon, ilta oli lähes peilityyni.

Viimeinen päivä (sunnuntai) menikin sitten ajellessa saarella, kävimme punaisella rannalla (josta kuvia tulossa sitten kunnon kamerasta myöhemmin) ja uimassa ja syömässä Kamarin kylässä. Kamarin hiekkaranta on mustaa pientä laavakiveä. Ja voitte arvata kuinka polttavan kuumaa sellainen kivi on 40° helteessä. Jos ei olisi ollut rantatossuja, en usko, että siltä rannalta olisi selvinnyt ilman palovammoja jalkapohjissa. HOT HOT HOT! Rannan vesi tuntui todella likaiselta kaikkien turkoosien paratiisipoukamien jälkeen. En ollut siitä ollenkaan innoissani, vaan kaipasin takaisin lillumaan paikkaan, jossa turkoosi väri lähes häikäisi silmiä.

Illalla palautimme hyvin palvelleen mönkijän ja kävimme vielä syömässä Akrotirissa Maria -nimisessä tavernassa. Suosittelen sitäkin lämpimästi: aitoa kreikkalaista ruokaa aidossa perhetavernassa. Olimme melko aikaisin liikkeellä, mutta lähtiessämme tavernan jokainen pöytä oli täpö täynnä. Se on varmaankin aika hyvä merkki paikan suosiosta! Ja ei muuten ollut ranskalaisia tyrkyllä! :)

Ehdimme vielä katsella futiksen mm -finaalin hotellihuoneessamme ennen lentokentälle lähtöä. Siinä vaiheessa odotin kyllä jo todella kovasti kotiin pääsyä. Rankka, mutta niin ikimuistoinen ja ihana seikkailulomamme oli päättymässä. Päivääkään en olisi vaihtanut pois. Paitsi ehkä sen yhden laivamatkan Amorgokselta Koufonissiin. Ja sen pahanmakuisen Gyroksen.

Auringonnousu lentokoneen ikkunasta

Vihdoin kotona.

Miksi kysymysmerkki otsikossa? Siksi, että mielestäni Santorini on kyllä hieman yliarvostettu paikka. Vaikka maisemat ja valkoiseksi maalatut kylät ovat upeita ja kauniita, niin jotenkin saari ei meitä vakuuttanut samalla tavalla kuin moni muu kohteemme. Ehkä se johtuu valtavista turistimääristä tai sitten hintatasosta, en tiedä. Mutta parempi fiilis meillä molemmille jäi muista näkemistämme saarista.

Santorini on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, mutta en siellä kyllä ehkä henkilökohtaisesti viihtyisi paria päivää pitempään. Kun lentokone starttasi kohti Helsinkiä 14.7. kolmen aikaan aamuyöllä katselin kiitorataa ja mietin, että ehkä tämä saari oli nyt nähty. Tack o Adjö!