Saarihyppely: fillarointia Koufonissilla

Lauantaipäivä valkeni tuulisena, mutta aurinkoisena. Tuuli tuntui olevan vielä rajunpi kuin mitä se oli ollut edellisenä päivänä. Salaa kiitin mielessäni päätöstämme jäädä Koufonissille vielä ainakin yhdeksi yöksi: vatsani ei olisi kestänyt uutta keinutusmatkaa.

Lähdimme hakemaan kaupasta vähän aamiaistarvikkeita ja leipomosta jotain suolaista. Kotimatkalla päätimme, että uhmaamme tuulta, ja vuokraamme fillarit päiväksi heti aamiaisen jälkeen. Siinä majoituksen kulmalla on liike, jossa fillareita vuokrataan 4-8€ kappalehintaan.

Valitsimme itsellemme pyörät, ja päätimme lähteä rullaamaan kohti Poria (!), hiekkarantaa, joka olisi saaren toisella puolella. Saari näytti suht matalalta, joten ajattelimme, että ei niitä mäkiä nyt niin paljoa olisi - kyllä me jaksetaan sinne fillaroida...

Kuva: http://www.beautifulkoufonisia.com/

Mutta kuinkas kävikään: jos joutuu polkemaan täysillä päästäkseen alamäessä eteenpäin todella kovaan vastatuuleen,  ei ole huonokuntoisen homma yrittää päästä samassa tuulessa ylämäkeen. Niinpä, meidän ensimmäinen fillarointiosuus meni ihan taluttamiseksi. Onneksi pääsimme kuitenkin perille, koska näky oli varsin silmiä hivelevä (harmi vaan että tuuli niin pirusti).

Hurjat huikeat jyrkänteet ja luolistot Porissa olivat upeita, joskin todella rajuja ja pelottavia, kun jättiläismäiset aallot paiskoituivat kallioita vasten. Toisella kameralla saimme vähän parempia otoksia, lisäillään niitä sitten nopeampien nettiyhteyksien ääreltä.

Porissa on myös vitivalkoinen n. 200m pitkä hiekkaranta, jossa hiekka on silkin hienoa. Voisin kuvitella rannan olevan täynnä turisteja kesäsäällä, nyt tuuli oli karkoittanut lähes kaikki rantaravintolaan tuulen suojaan.

Me söimme kahvilassa fetasalaatin ja toastin, tallailimme rannalla tovin, kunnes lähdimme työntämään fillareita takaisin kohti Choraa (saaren ainoaa "keskustaa"). Onneksi paluumatka oli myötätuuleen, ja isoksi osaksi alamäkeä - homma helpottui aika selkeästi.

Fillaroimme vielä saaren kaakkoisosassa oleville rannoille, jossa minäkin uskaltauduin aaltojen sekaan uimaan. Ranta oli myös siellä ihana, vähän aikaa me sielläkin möllötimme, ennen kuin rullasimme palauttamaan pyörät.

Meidän menopelit

Fanos Beach

Ilta otettiinkin sitten todella iisisti, alkoi edellisilta ja fillarointi painaa lomalaisten luomia ja jalkoja. Kävimme Melissa -nimisessä ravintolassa syömässä majatalomme omistaja Georgian suosituksesta. Tzatziki, kreikkalainen salaatti, kana souvlaki, täytetyt tomaatit ja mousaka + 0,5l viiniä maksoi yhteensä 32€. Illallisen yhteydessä saimme todistaa pienen hetken kreikkalaisia häitä, kun ensin sulhanen ja sitten morsian talutettiin ravintolan lähellä olevalle kirkolle. Ihanan kaunista seurattavaa, kun ymmärtääkseni perheen miehet taluttivat morsianta kirkkoon. Ja sulhasen käsipuolessa olivat molemmat vanhemmat.

Ruoan jälkeen tallailimme vielä kylän katuja ja kävimme ostamassa lauttaliput seuraavalle päivälle ennen kuin painuttiin ajoissa maate. Tässä pari mielestäni aika hauskaa näkyä, joihin törmäsimme:

Turvallisuus ennen kaikkea!

Muistaakohan J. Kuoppala Vaasasta mihin on rekkansa parkkeerannut..?

Sunnuntaiaamuna nautimme aamiaista terassilla ja mietin haikeuksissani, että pitää jälleen lähteä eteenpäin. Olin rakastunut pieneen saaren kovin, ja nyt kun tuulikin oli tyyntynyt, kaikki näytti entistä ihanammalta. Matka Parokselle alkaisi kuitenkin Hellenic Seawaysin Highspeed 4 -jättikatamaraanilla kl 15.55. Lipun hinta oli 32€/ hlö. Vähän kalliimpi reitti taas, mutta laivan siisteys, nopeus ja keinumattomuus olivat joka sentin arvoisia!

Sitä ennen ehdimme kuitenkin pakata ja luovuttaa huoneemme, löhöillä rannalla ja käydä nauttimassa vielä kevyttä lounasta.

Reput pakattu, matka jatkuu..

Ja niin heitimme heipat reissun suloisimmalle pikku saarelle, ehkä vielä joskus tavataan!!