Eilen illalla olimme molemmat ihan sippejä pitkän päivän jälkeen. Kävimme kuitenkin kävelyllä katsomassa Katapolan iltaa, ja nautimme illallisen yhdessä rannan kalaravintoloista, Mouragiossa. Ravintolan omistaa majatalomme Pension Galinin naisen vanhemmat, ja myös Popi oli siellä töissä. Hänkin tekee kyllä pitkää päivää, kun omistaa kahvilan, hankkii majataloon lisää väkeä ja illat työskentelee vielä ravintolassa. Se lienee ihan tyypillinen kreikkalainen tapa, kesällä työskennellään 24/7 ja talvella sitten ollaan vaan kun ei ole turisteja, keitä passata.
Söimme Mouragiossa lihaa, mikä oli virhe - kalaravintolassa olisi kannattanut syödä kalaa (luonnollisesti). Mutta koska edellisenä iltana menulla oli kalaa, halusimme nyt lihaa. Tilasimme (taas) fetasalaattia ja tzatzikia, dolmades viininlehtikääryleitä ja pääruoaksi uunissa tomaattikastikkeessa tehtyjä lihapullia sekä lammasta tomaattikastikkeessa. Ja luonnollisesti vähän viiniä. Ruoka oli ihan ok, mutta jättiläisannos ranskanperunoita molempien lautasella oli vähän blah. Ja kala vaan näytti niin paljon paremmalta naapuripöydissä. Voi meitä pölhöjä... Illallinen ei ollut hinnalla pilattu sekään: 32€.
Illallisen jälkeen ampaisimme takaisin Galinille ja painuimme maate. Ja kyllä uni tulikin tarpeen, paria heräämistä lukuunottamatta nukuimme molemmat melkein 12h yöunet!! Ja kyllä se tekikin hyvää, oltiin ihan eri ihmisiä kun aamulla herättiin :)
Koska meillä ei ollut jääkaapissa mitään aamiaistarpeita, lähdimme aamiaiselle Katapolan rantabulevardille. Tilasin oman lempparini: paksua kreikkalaista jogurttia, hunajaa ja hedelmiä, ja lisäksi vielä tuorepuristettua appelsiinimehua!! NAM NAM ja NAM! Eipä sen freesimmäksi ja tuoreemmaksi voi aamiainen paljoa mennä. Harri otti miehekkäämmän muna-pekoniannoksen. Aamiaisen hinnaksi tuli reilut 15€, joten aika kalliiksi tuli se. Pitää vähän kiristää budjettia, ja ostaa aamiaistarpeet tähän huoneeseen. Mutta hyvää se oli silti!!
 |
| Paljoa tämän tuoreemmaksi ei mehua saa! |
 |
| Yhdellä samalla kuvattuna: NAM! |
Saarella kulkee linja-autot, mutta ymmärtääkseni ainoastaan Choraan, saaren pääkaupunkiin sekä Aegaliin, saaren toiseen satamakaupunkiin pohjoisessa. Me lähdimme siis valloittamaan eteläosaa, johon ei ilman omia kulkuneuvoja pääse. Ja voi pojat miten kaunista siellä oli!
Ensimmäinen pysähdyksemme oli Mouros Beach (Kato Meria). Tie rannalle oli todella jyrkkä ja mutkikas (kuten valtaosa teistä muutenkin), melkein jo pelotti, että kestääkö jarrut noita yli 30° kaltevuudella olevia teitä... Kun saimme mopot parkkiin, menimme paikalliseen tavernaan fiilistelemään maisemia ja juomaan oluet. Aivan huikea paikka!!
Tavernalta lähti jyrkkä polku/ "portaikko" alas rantaan. Alaspäinmeno oli vielä helpohkoa, mutta kyllä nousi sykkeet molemmilla, kun tuntia myöhemmin kovassa paahteessa kavuttiin samaa reittiä ylös. Ranta on UPEA pikkukiviranta, mutta ei kyllä huonojalkaisille soveltuva alkuunkaan.. Alhaalla rannalla ei ollut mitään palveluja, ei aurinkotuoleja tai varjoja saatika mitään muuta. Mutta onneksi siinä ylhäällä oli taverna ja wc tilat.
Mouros Beachilta jatkoimme matkaa etelään, ja päädyimme ihan saaren eteläkärjessä olevalle hienohiekkaiselle, todella symppikselle Kalotaritissa -rannalle. Jos Mouros Beach oli upea, niin oli myös Kalotaritissa! Kuva kertonee enemmän kuin sanat:
Rannalla on pieni "bambumaja" -tyylinen kioski, josta saa virvokkeita ja pientä naposteltavaa. Jos oltaisiin rantalomalla, saattaisin könytä tuonne useamminkin! Silkinhienoa hiekkaa, matala ja niiiiiin kirkas vesi...
Koska kello oli jo pitkälle iltapäivän, päätimme lähteä etsimään lounaspaikkaa. Olimme nähneet matkan varrella suloisia tavernoita, joihin jo kovasti mieli halasi. Yhden tavernan kohdalla vanha kreikkalaismummo vilkutti niin kovasti, että päätimme pysähtyä siihen. Mummeli oli IHANA ja niin kovin hajamielisen oloinen. Ja niin iloinen ja onnellisen oloinen. Tulimme mekin niin hyvälle tuulelle tuosta pienestä mummosta.
Ravintolan nimi oli Dolphine tai jotain sinne suuntaan.. Menuja meille ei annettu, vaan mummo alkoi melko hyvällä englanninkielellä luetella mitä oli tarjolla. Päädyimme tilaamaan calamares, "fish", greek salad ja tzatzikia. Vaikka ruoka ei ollut varmaankaan kulinaarisissa piireissä kaunista ja esteettistä, niin todella hyvää se oli! Calamares oli todella tuoretta ja rapsakkaa, kala suussa sulavaa... Ja lopuksi mummo kantoi meille vielä juuri leipaisemansa fetapiiraat. Maha paukkui jo ennen piiraita, mutta hieman kanelilla maustetut piiraat olivat vaan niin hyviä, että pitihän nekin tunkea vielä napaansa... Koko roskan hinta oli lopulta 23€. Reissun paras, mieleenpainuvin ja edullisin ruoka tähän mennessä. Iso peukku söpölle mummolle, joka jäi vielä iso hymy huulilla vilkuttamaan peräämme!
 |
| Mummelin kissa sai myös kalamaistiaiset :) |
Kotimatkalla tuuli niin lujaa, ettei meinannut kypärä pysyä päässä... Mutta koska meillä oli niin hauskaa kaksipyöräisten kanssa, päätimme jo vuokrata mopot myös huomenna, silloin hyökkäämme saaren pohjoispuolelle. Tavoitteena on ainakin nähdä Amorgoksen kuuluisin nähtävyys Panagia Hozoviotissan luostari, saaren pääkaupunki Chora, ja toivottavasti myös toinen saaren satamakaupungeista Aegiali. Katsotaan onko nuo liian mahtipontiset suunnitelmat..
Kuitenkin vähän jo alustavasti puhuimme, että tämä ihana saari on varmaan huomisen jälkeen nähty, ja jatkanemme matkaa ylihuomenna uusiin seikkailuihin. Mutta lähdöstä ja seuraavasta kohteesta päättänemme varmaan sitten huomenna jossain vaiheessa.
Mikä ihana lomapäivä jälleen paketissa, ihan huikeeta!!
Edit 30.7.: tästä kartasta saa vähän osviittaa missäpäin saartaa liikuttiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ihanista kommenteista!