Miten Jinasta tuli Soturi

Aaah, taas on kulunut ikuisuus viimeisestä päivityksestä. Jotenkin tämä aika näin kevään puhjetessa kukkaan rientää niin lujaa, ettei ehdi tulla tänne teitä moikkaamaan. Pohdiskelin tässä jotain kivaa postausaihetta näin viikonlopun alun kunniaksi, ja päätinpä jakaa teille pitkästä aikaa kissakuulumisia.

Meillähän on kaksi tällaista saman merkkistä kissaa, Jade ja Soturi, korateja molemmat. Vaikka molemmat ovat saman ikäisiä (7 vuotiaita) ja saman näköisiä, niillä on ihan täysin erilaiset luonteet. Tämä toinen, Soturi, on näistä kissoista rohkeampi, aktiivisempi, lapsiystävällisempi ja äänekkäämpi.

En tiedä, kiinnostaako ketään, mutta ajattelin kirjoittaa teille Soturin tarinan.

Soturilla on ihan "oikeakin" nimi, sitä kutsuttiin edellisessä perheessä Jinaksi. Edellisessä perheessä Jina asui puolisen vuotta, jona aikana se turhautui ja siitä tuli levoton. En tiedä mitä siellä kodissa tapahtui, mutta ennen sylissä viihtynyt maailman seurallisin kissa muuttui: se ei enää viihtynyt sylissä, pureskeli kaikki johdot poikki ja teki pahuuksiaan. Teki pahuuksiaan niin paljon, että edellinen perhe halusi siitä eroon.

Tässä välissä minuun otettiin yhteyttä, ja minulta kysyttiin, ottaisinko tämän pienen, reilu vuoden vanhan tyttökissan omani (Jaden) kaveriksi. Muussa tapauksessa "Jina" joutuisi piikille. Kuulosti niin kamalalle kohtalolle, että päätin ottaa kissan hoiviini.

Nykyään tämä pieni perheenjäsen nauttii täyttä kissan elämää. Kyllä se vielä satunnaisesti pureskelee kännylaturin johtoja ja rimpuilee, jos joutuu väkisin syliin. Mutta kaikenkaikkiaan tämä pieni prinsessa on valloittanut koko perheen sydämen.

Soturi sai uuden nimensä vähän vahingossa. Vietimme "kissan ristiäisiä" paikallisessa samoihin aikoihin kun kissa oli meille kotiutunut. Ja mietin ääneen, että onpa hankalaa lausua "Jade ja Jina", pitää kai keksiä kissalle joku toinen nimi. Ja kavereilta sitten kysyin, että mikä nimi sopisi Jaden kanssa. Joku siinä sitten heitti ihan vitsillä, et eiks Soturi sopis hyvin (leffa JadeSoturi tais olla sillon vielä suht tuore juttu). Ja siitä vitsistä se sit lähti, Jinasta tuli hitaasti, mutta niin varmasti Soturi...

Soturi on kyllä ihan totaalisesti lunastanut oman nimensä arvon. Se on niin touhukas ja kekseliäs, että se kyllä taistelee itsensä ihan jokaisesta asiasta ulos. Oli se sitten kaappi tai joku "kepponen", tai vaikka se kuolemantuomio, jolta minä sen pelastin, niin häntä pystyssä se kaikesta selviää.

Soturi rakastaa pieniä pehmoleluja, joita se hoivaa ihan joka päivä. Se kantaa vauvojaan syömään ja vessaan, ja on joku lelu joskus löytynyt vessan pöntöstäkin. Tuossa isossa kuvassa yksi vauvoista saa juurikin sitä hellyyttä, mitä Soturi niille osoittaa. Soturista olisi kyllä tullut hyvä äiti <3

Lisäksi Soturi tykkää nukkua hassuissa paikoissa:

Nämä kuvat ovat jo esiintyneet aikaisemminkin blogissani, mutta ne on
jotenkin niin kuvaavia, että oli pakko laittaa ne uudelleen :)

Ihanaa viikonloppua kaikille, nauttikaahan lämmöstä!!

Rakkaudella,
Elisa