Matematiikkaa.

Tällä kertaa ajatuksia vähän henkilökohtaisemmasta aiheesta. Olen pitkään miettinyt, mitä voin/ kehtaan/ haluan täällä blogissa julkaista. Teemablogit (häät, käsityöt..) ovat olleet ns "selvää pässinlihaa", käsityöblogiin postataan käsityöjuttuja ja hääblogiin hääjuttuja. Mutta mites sit tällainen "ei mihinkään kategoriaan kuuluva blogi, joka etsii edelleen omia raiteitaan? Mitä tänne kirjoitetaan? Pidetäänkö homma pinnallisena, vai mennäänkö pintaa syvemmälle? Nyt kun on oma naamavärkkikin julkaistu, ja nimeäkään ei ole tekaistu, niin haluanko jakaa henkilökohtaisempia asioita?

Noh, tämä yksi asia on meillä aika lailla pinnalla, joten ajattelin repäistä ja mennä sinne pintaa syvemmälle. Olenhan jo maininnutkin, että meillä on kotona *vauvakuumetta* ilmassa.

Koko teini-ikä ja varhaisaikuisuus meitä on peloteltu, että ei saa puuhailla poikien kanssa ilman ehkäisyä, jottei tule raskaaksi. Ja vaikka on kuinka ollut huolellinen, niin silti sitä on aina vähän jännänny, jos on ollu kuukautiset vähänkään myöhässä. Saatika, jos on jonain päivänä unohtunut ottaa sen pillerin. Muistan lukuisia kertoja miettineeni, että mitä jos...

Nyt, kun ollaan oltu "vauvantekopuuhissa" jo yli 7 kuukautta, on pikkuhiljaa valjennut, että ehkä sitä on vähän peloteltu liikaa. Toki ihan hyvä, että "pelotellaan", ettei sitten tule niitä vahinkolaukauksia ja ei-toivottuja pienokaisia. Mutta jotenkin sitä ei vaan oikeen sisäistänyt, että ei se nyt ihan joka laakista onnistukaan.

Alun "vauva tulee sitten jos on tullakseen" -vaihe on pikku hiljaa muuttunut "olisipa ihanaa jos tässä kuussa tärppäisi" -vaiheeksi. Sen myötä olen alkanut tutustumaan enemmän tuohon "vauvanteon matematiikkaan". Lasketaan kiertopäiviä ja mitataan ovulaatiota. (Eipä ole koskaan aikaisemmin tarvinnut näihinkään kiinnittää huomiota, pillerirasiasta on nähnyt, koska kuukautiset tulee jne..) Ja on nuo ovulaatiotestitkin löytäneet tiensä kylpyhuoneen kaappiin. Mies nauraa, että ei niitä vauvoja tikulle pissaamalla tule, mutta tämä pieni naisen pääni haluaa tietää koska pitää ainakin pistää peitto heilumaan ;) Tosi epä-spontaania, mutta 7kk yrityksen jälkeen sitä jo haluaa ihan tosissaan, että tärppää..

Ja sitten kierron lopussa jännätään, ja odotetaan. Ja malttamattomana testataan, ja vastauksena on vain se yksi viiva. Ja sitten alkaakin jo uusi kierto. Uusi yritys. Uusi mahdollisuus. Ehkäpä tässä kuussa puikkoon ilmestyy se toinenkin viiva....