Mikkonen.

Muistan monesti ärsyyntyneeni tuosta tv:n "täydellisestä" perheestä, nimittäin Mikkosista. Timo *keleen TeeAa Mikkonen ja hänen täydellinen vaimonsa ja vieläkin täydellisemmät lapsensa. Ja lieviä pudistuksia tuli myös tästä heidän "täydellisestä", varsin kammottavasta kesälomabiisistään. Muistatteko tämän:

Kunnes kuulimme reilu vuosi sitten, että Timo TeeAa oli saanut sairauskohtauksen. Kauhukseni muistan, kuinka aluksi naurahdin hieman ilkeästi toisten kohtalolle, ennenkun minulle valkeni, kuinka vakavasta kohtauksesta oli kyse.

Tämä kaikki tuli minulle mieleen eilen illalla, kun satuin kääntämään tv -kanavan ykköselle, jossa Elämä Pelissä -ohjelmassa käsiteltiin Rouva Mikkosen uutta elämäntilannetta, ja sitä, kuinka pystyä tuossa tilanteessa antamaan aikaa myös itselleen. Mikä rohkeus, mikä rakkaus ja samalla uupumus tuosta naisesta paistaakaan. Lähestulkoon liikutuin kyyneliin, kun ajattelin hänen tilannettaan; omaishoitajana sokeutuneelle ja vammautuneelle miehelleen, oman firman ja kodin pyörittämistä kahden kouluikäisen lapsen kanssa.

Jostain syystä tuo ylläoleva kappale ei enää kammota. Lähinnä se on surullinen, kuinka onnellinen perhe olikaan ennen tuota hetkessä tapahtunutta elämänmullistusta.

Voimia ja tsemppiä heille, ei tässä muuta voi sanoa. Aika mykistävä on tuon naisen voima. Löytyisikö se minusta itsestäni, jos joutuisin saman tilanteen eteen? En usko. Mutta kuka tietää, mihin ihminen todella pystyy venymään, jos sellaiseen tilanteeseen joutuu.

Tällainen ihan jotain muuta -teksti tähän väliin. Tuli vaan sellainen olo, että teki mieleni nostaa hattua tuolle rohkealle perheenäidille, joka selvästi rakastaa perhettään yli äyräiden.