**KUVA** |
Sähköpostiin alkuviikosta kutsu, jossa leffaa kuvailtiin näin:
8-pallo kertoo vankilasta vapautuvasta pienen tytön äidistä, joka on päättänyt pitää kiinni mahdollisuudestaan uuteen elämään, hinnalla millä hyvänsä. Entinen rakastettu tuo kuitenkin mukanaan intohimon ja menneisyyden taakan. Pääosissa ovat Jessica Grabowsky, Eero Aho, Pirkka-Pekka Petelius ja Mikko Leppilampi. Elokuvan on ohjannut Aku Louhimies.
Ihme, ettei jo tuossa vaiheessa sytyttänyt, että kyseessä ei välttämättä ole ihan kepeä leffa.. Kyseessä oli nimittäin rajuin, synkin ja ehkä kaunistelemattomin elokuva, jonka olen aikoihin nähnyt. Ei ollut kepeyttä, ei romantiikkaa, saatika biljardia.
Juonta sen enempää paljastamatta, elokuva sisälsi hyvin aidontuntuisen kuvauksen maailmasta huumeiden keskellä, ja siitä, miten hento nainen taistelee päästäkseen siitä maailmasta eroon. Ja kuinka vaikeaa onkaan olla suistumatta vanhoille raiteille. Rikoksia, murhia, raiskaus, seksiä, piikitystä suoraan suoneen, aseita, ihmisen paloittelua... Siinä vain raapaisu siitä, mitä elokuva piti sisällään.
En sano, ettenkö olisi leffasta pitänyt, se oli hyvä elokuva. Mutta kovin musta sellainen. Jätti pitkäksi aikaa ajattelemisen aihetta. Pisti miettimään, että kuinka onkaan ollut onnekas, kun ei ole täällä lähiökasvattina joutunut "väärään" ystäväpiiriin, ja ei ole joutunut kokemaan mitään tuollaista.
Leffassa ei ollut (vielä) alku- eikä lopputekstejä. Elokuvan päätyttyä kaikille annettiin 2 -puoleinen kyselykaavake, jossa kysyttiin mielipiteitämme elokuvasta. Tämän perusteella päättelin, että leffa on vielä leikkauspöydällä. Voipi siis olla, että pitää mennä mielenkiinnosta katsomaan pätkä helmikuussa uudelleen, ihan vaan nähdäkseni, onko jotain muutettu keskiviikon jäljiltä.
Tässä teillekin pieni maistiainen:
Tätä leffaa en suosittele heikkohipiäisille, tai niille, jotka etsivät jotain kevyttä katsottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ihanista kommenteista!