Piristystä elämään

Pikkuiljaa elämä alkaa voittaa, ja viimeisten viikkojen koettelemuksista ollaan päästy pahimman yli. Ei se suru lähde pois, eikä harmistus tai haikeuskaan, mutta nyt pystyy jo varovaisesti katsomaan tulevaisuuteen. Osaa jo iloita auringonpaisteesta ja leskenlehdistä, jotka puskevat maasta. Luonto syttyy eloon ja elämä jatkuu. Itku ei tule joka käänteessä.

Kyllä meidänkin vuoromme tulee.

Äitini on luonnollisesti ollut myös kovin harmissaan meidän puolesta, ja ehtihän hänkin jo pienen hetken iloita ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Kaiken tämän murheen keskeltä hän kertoi, että haluaisi viedä minut johonkin lämpimään viikoksi.

Ihanaa, sitä minä juuri tarvitsen! Pientä irtiottoa tästä arjesta. Pinnallistako? Saattaa olla, mutta reissu tulee kyllä just oikeaan rakoon. Jotain muuta ajateltavaa, joku ilon ja odotuksen aihe, aavistuksen lähemmäs kesää.

Niinpä me äitini kanssa varasimme tänään matkan Välimerelle, Rodokselle, johon lähdemme 18 yön kuluttua! Sää Rodoksella ei ole vielä tähän aikaan vuodesta helteinen, mutta keskilämpötilat parinkymmenen asteen tienoilla kelpaavat minulle. Ahh.

Kuva: Finnmatkat

Kuva: Finnmatkat

Kuva: Finnmatkat

Mies jää tällä kertaa kotiin kissavahdiksi, mutta onneksi me päästään sitten yhdessä parin kuukauden kuluttua reissuun. Kreikan saaristoon silloinkin, mutta so what!

I LOVE GREECE!

Rakkaudella,
Elisa