Minä olen tällainen jojoilija:
Ostin ennen joulua muutaman tapaamisen kuntosaliohjaajan (Personal Trainer = PT) kanssa. Tavoitteenani oli pudottaa painoa ja kohottaa kuntoa. Mitä nyt varmaan kaikilla ylipainoisilla, jotka PT:n palkkaavat.
(Ja tietysti jokainen kerta on viimeinen kerta.) Tuo PT oli kovin kiireinen, ja meidän "säännölliset viikkotapaamiset" siirtyivät ja siirtyyivät, kunnes nyt pari viikkoa sitten hän ilmoitti, ettei enää ehdi pitää minua asiakkaanaan. Tosi kiva joo. Tekee hyvää tällaiselle vähän jo valmiiksi kolhiintuneelle itsetunnolle, ettei sikakalliilla Trainerilla olekaan enää minulle aikaa.
Minut ohjattiin sitten uudelle PT:lle, ja hieman epäröiden häntä lähdin tapaamaan - hän kun oli miespuolinen ja kaikkea. Mutta jo ensitapaamisen jälkeen harmittelin, että olisipa tuo ohjaaja ollut minulla alusta alkaen, tuloksiakin olisi voinut tulla paremmin.
Ensimmäinen tapaaminen viime viikolla ei sisältänyt salitreeniä, vaan puhuttiin ruokavaliostani. Ja hän heitti minulle haasteen:
Pystynkö YHDEN viikon seuraamaan yhdessä tekemäämme ruokalistaa lipsumatta ollenkaan?
No kyllähän minä nyt yhden viikon pystyn! Onhan se ihan selvää, että sitten tulee kehoitus jatkamaan toinenkin viikko jne, mutta jotenkin tähän minun pääkoppaani tuo viikon tavoite on jotenkin paljon helpompi ja motivoivampi, kun joku monen kuukauden mittainen kuuri. Toinen asia, mikä helpottaa tätä alkua, on se, että kun kysyin annoskoista (tai miten se nyt kirjoitetaankaan..), PT sanoi, että älä niistä vielä tässä vaiheessa kovin paljoa murehdi. Nyt onkin siis tarkoituksena vain saada turhat hiilarit, gluteiinit sun muut pois.
Nyt on viikko puolessa välissä, ja hyvin menee. Aamupaino oli jo nyt 2kg vähemmän (vaikka ei sillä vaa'alla vissiin kannattaisi parin päivän välein hyppiä), ja olo on hyvä. Nälkä ei ole tullut, kun pitää koko ajan olla syömässä. Kovin on väsynyt olo, mutta veikkaan että se johtuu ihan muista syistä. Tai sitten siitä, että jo pienten ruokavaliomuutosten takia uni maistuu paremmin, ja tekisi mieli nukkua lisää..?
Pieniä haasteita on tuonut ihan sikakiire viikko, jonka aikana on ollut myös työn puolesta lounastapaamisia. Ravintolassa on välillä haastavaa valita ruoka, jossa ei olisi sellaisia asioita, joita yritän ruokavaliosta karsia. Tänäänkin olen menossa lounastapaamiseen, pitää toivoa, että sieltä löytyy minulle joku hyvä hiilariton vaihtoehto. Ja kun on joka ilta ollut jotain menoa, niin arvatkaas olenko ehtinyt treenata? En ole. Viikonloppuna ryhdistäydyn, meinasin mennä ainakin viskomaan kahvakuulaa.
 |
| **Kuva** |
Mukavaa ja terveellistä loppuviikkoa teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ihanista kommenteista!