Tyttö vai poika - osa 3

Jouduimme olla lähes koko syksyn jännityksessä siitä, kumpi meille on tulossa, tyttö vai poika.. Joulukuun alun ultrassa lääkäri vähän jo epäili, että mahassa asustaisi pieni tyttö, mutta varmuutta siitä ei silloinkaan saatu. Pikkuinen oli niin siveellinen, että jalat pysyivät tiukasti ristissä. 

Siitä seuraava äitiyspoliklinikkavisiittimme osui uuden vuoden aatolle. Miten nuo visiitit voivatkin jännittää joka kerta yhtä paljon? Taas jäi yöunet vähille, kun pyörin ja hyörin jännän äärellä; onkohan vauvalla kaikki hyvin? Toivottavasti se ei ole kasvanut liikaa. Onhan kehitys jatkunut normaalisti...

Pääsimme tapaamaan lääkäriä ajallaan, ja hyppäsimme suoraan ultrauspöydälle: vauva jakseli aivan erinomaisesti! Voi sydän kuinka ihana pieni siellä meille taas "vilkutteli"... Joka ikinen kerta kun tuijotan sitä mustaa epäselvää ruutua, lähes tärisen onnesta ja rakkaudesta tuota pientä ihmisen alkua kohtaan...

Vauva kasvaa täsmälleen keskikäyrällä, ja kaikki viittaa täysin normaalisti kehittyvään pikku tyyppiin. Lääkäri sanoi vauvan olevan melko hoikka, mikä tällaiselle ylipainoiselle naiselle on lähes naurahduksen paikka - ei ole tainnut vauva tulla äitiinsä!! :D

Ja saimmehan me vihdoin näkymän myös jalkoväliin: ei siellä miesvehkeitä näkynyt vaikka kuinka olisi zoomannut. Mies tietysti heti marisi, että "sinne meni autorata", poika kai olisi ollut se preferenssi. Vaikka eihän sillä yhtään mitään merkitystä loppujen lopuksi olekaan. 

Ja eikö se joku sanontakin mene, että "suuret rakastajat saavat vain tyttöjä"? Hehehee!! Meillä onkin sitten kotona aika akkavalta: vaimo, 2 tytärtä ja 2 tyttökissaa; miehellä on asiat aika mukavasti, eikö!? :D

10 kuvaa kesään: joulukuu

Kuukauden myöhässä, tässä siis kuva parvekkeeltamme joulukuun puolivälissä. Pari päivää kuvan ottamisen jälkeen saimme myös tänne etelään talvisen maiseman, mutta kuvanottohetkellä maa oli kovin syksyinen. Eipä tuosta nopeaan katsottuna tietäisi onko loka-, joulu- vai huhtikuu..?

Tässä aikaisemmat kuvat syksyltä verrokiksi:

Marraskuu 2014

Lokakuu 2014

Syyskuu 2014

Muutaman päivän päästä onkin aika räpsäistä tammikuun kuva, jonka jälkeen on enää 5 kuvaa kesään - ajatelkaas sitä!!! Ihanaa! :) <3

Seli seli!

Heipparalla piiiiiiitkästä aikaa! Luova blogitauko on venähtänyt pitemmäksi kuin ajattelin, vaikka en taukoa niin suunnitellutkaan. Pimeys, väsymys ja kaikki siltä väliltä johti siihen, että koneen näpyttely ei vaan ole töiden jälkeen ole kiinnostanut pätkääkään.

Joulu sujui mukavan rauhallisesti, käytiin aattona miehen siskon luona syömässä ja ihmettelemässä joulupukkia ja sukulaislasten riemua. Muuten pyhät sujuivat kotosalla, ei oikein ole ollut energiaa tehdä yhtään mitään.

Uusi vuosi vaihtui tänä vuonna minun osaltani nukkumalla, en jaksanut valvoa edes puoleen yöhön. Mies ja hänen tyttärensä kävivät jossain katsomassa raketteja, kun minä ja katit vedeltiin sikeitä.

Vauva voi oikein hyvin, vatsassa asustaa melko rauhallinen tyyppi. Tasaista muljuntaa tuntuu, mutta vielä ei ole yhtään kipeää iskua tullut. Ihmeellistä ajatella, että huomenna tulee jo 34 raskausviikkoa täyteen!!

Hankinnat on kotona jo pitkälti tehty, vain muutamia pikku juttuja on enää hommattavana. Tuo vauvatarvikemaailma on kyllä ihan yhtä mahdoton, kuin oli häätarvikemaailmakin: lista kaikesta houkuttelevasta tilpehööristä tuntuu olevan loputon. Ja näin ensikertalaisena tuntuu niin kovin hankalalta osata valita tuolta vauvatarvikemaailmasta ne tavarat, joita oikeasti tarvitsee...

Vaatteita olen saanut niin paljon, että uusia vaatteita en ole juurikaan voinut ostaa. Tuntuu jo nyt, että vauvalla on enemmän vaatteita, kuin meidän loppuperheellä yhteensä. Ei varmaan pikku tyyppi ehdi pitää kaikkia vaatteitaan, ennen kuin kasvaa jo niistä ulos.

Mammalomaan on enää tasan viikko aikaa! Uskomatonta ajatella, että tämän vuoden osalta nämä duunit on ihan kohta taputeltu.. Jännää!

Katsotaan, jos kirjoitusmotivaatiokin tässä taas nostaisi päätään, ja pääsisin takaisin jonkinmoiseen bloggausrytmiin.

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille, jotka vielä tänne eksytte!! <3

Vauva sai (juna)sukat

Mikä onkaan parempi tapa viettää löysää sadesunnuntaita, kun neuloa jotain ihanaa tulevalle pienokaiselle ja katsella hömppää telkkarista..

Eilen valmistui vauvan ensimmäiset omatekemät sukat ihanasta Dropsin untuvanpehmeästä Baby Merino langasta. Mallin bongasin jo vuosia sitten jostakin, Juna-sukan nimellä nämä yleisimmin kulkevat.

Juna-sukalla on myös liikuttava tarina:

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria. 

Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 

Lähde: http://www.taitoep.net/palvelut/ohje-juna-sukkaan/

Malli: Junasukat
Lanka: Drops Baby Merino
Sukkapuikot 2,5mm

Vaikka itse sanonkin, niin näistä tuli niin syötävän söpöt, että ihailin niitä koko illan. <3 Lankaa jäi kerästä sen verran vielä yli, että aloitin myös tumppujen teon samalla tyylillä. Niistä sitten kuva kunhan saan valmiiksi :)

Kivaa alkanutta viikkoa!