Pumpulihääpäivä

Kaksi vuotta sitten aika tarkalleen just nyt hyppäsin punaiseen Kleinbussiin, ja alkoi viimeinen automatkani neiti-ihmisenä. Kaatosade oli juuri lakannut, ja aurinko pilkisti taivaalta. Jännitys oli melkoinen.

Kaksi vuotta sitten sanoimme elämäni miehen kanssa "Tahdon".

Kaksi vuotta sitten haaveilin omasta perheestä pienen jälkikasvun kera.. Ja nyt se on vihdoin toteutumassa, en voisi olla enää onnellisempi.. <3

Hyvää hääpäivää rakas!

Matematiikkaa.

Tällä kertaa ajatuksia vähän henkilökohtaisemmasta aiheesta. Olen pitkään miettinyt, mitä voin/ kehtaan/ haluan täällä blogissa julkaista. Teemablogit (häät, käsityöt..) ovat olleet ns "selvää pässinlihaa", käsityöblogiin postataan käsityöjuttuja ja hääblogiin hääjuttuja. Mutta mites sit tällainen "ei mihinkään kategoriaan kuuluva blogi, joka etsii edelleen omia raiteitaan? Mitä tänne kirjoitetaan? Pidetäänkö homma pinnallisena, vai mennäänkö pintaa syvemmälle? Nyt kun on oma naamavärkkikin julkaistu, ja nimeäkään ei ole tekaistu, niin haluanko jakaa henkilökohtaisempia asioita?

Noh, tämä yksi asia on meillä aika lailla pinnalla, joten ajattelin repäistä ja mennä sinne pintaa syvemmälle. Olenhan jo maininnutkin, että meillä on kotona *vauvakuumetta* ilmassa.

Koko teini-ikä ja varhaisaikuisuus meitä on peloteltu, että ei saa puuhailla poikien kanssa ilman ehkäisyä, jottei tule raskaaksi. Ja vaikka on kuinka ollut huolellinen, niin silti sitä on aina vähän jännänny, jos on ollu kuukautiset vähänkään myöhässä. Saatika, jos on jonain päivänä unohtunut ottaa sen pillerin. Muistan lukuisia kertoja miettineeni, että mitä jos...

Nyt, kun ollaan oltu "vauvantekopuuhissa" jo yli 7 kuukautta, on pikkuhiljaa valjennut, että ehkä sitä on vähän peloteltu liikaa. Toki ihan hyvä, että "pelotellaan", ettei sitten tule niitä vahinkolaukauksia ja ei-toivottuja pienokaisia. Mutta jotenkin sitä ei vaan oikeen sisäistänyt, että ei se nyt ihan joka laakista onnistukaan.

Alun "vauva tulee sitten jos on tullakseen" -vaihe on pikku hiljaa muuttunut "olisipa ihanaa jos tässä kuussa tärppäisi" -vaiheeksi. Sen myötä olen alkanut tutustumaan enemmän tuohon "vauvanteon matematiikkaan". Lasketaan kiertopäiviä ja mitataan ovulaatiota. (Eipä ole koskaan aikaisemmin tarvinnut näihinkään kiinnittää huomiota, pillerirasiasta on nähnyt, koska kuukautiset tulee jne..) Ja on nuo ovulaatiotestitkin löytäneet tiensä kylpyhuoneen kaappiin. Mies nauraa, että ei niitä vauvoja tikulle pissaamalla tule, mutta tämä pieni naisen pääni haluaa tietää koska pitää ainakin pistää peitto heilumaan ;) Tosi epä-spontaania, mutta 7kk yrityksen jälkeen sitä jo haluaa ihan tosissaan, että tärppää..

Ja sitten kierron lopussa jännätään, ja odotetaan. Ja malttamattomana testataan, ja vastauksena on vain se yksi viiva. Ja sitten alkaakin jo uusi kierto. Uusi yritys. Uusi mahdollisuus. Ehkäpä tässä kuussa puikkoon ilmestyy se toinenkin viiva....

Vauvakuumetta.

Vähän erilainen aihe tällä kertaa. Mielessä on varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni matkustelun sijasta sisustaminen ja perhe. Kai se on joku pesänrakennusvietti, joka rouvaa vaivaa.. :) Onko samaa ilmassa muillakin?

Emme varmasti ole mieheni kanssa ainoa "tuore" hääpari, joilla on perheen perustaminen suunnitteilla. Enkä sitä aio hävetä tai salata. Olemme jo kauan aikaa tienneet, että perhettä halutaan, ja vauvoja saa tulla.

Minä tosin olen ollut jostain syystä "vanhanaikainen", että halusin saada lapsia vasta kun olen naimisissa. Niinpä pillerit jäivät pois vasta häiden alla. Ja siitä lähtien olemme tienneet, että vauva tulee, jos on tullakseen.

Vielä ei ole ollut viivoja tikussa toivottua määrää, kovasti olo on kärsimätön aiheen suhteen. Odotan jo innolla, että pääsen hipelöimään ihania vauvan vaatteita ym.. * huoh *...

Mikä tämä tällainen oikein on? Taitaa olla se kuuluisa kuume, vauvakuume <3

Ihana lahja!

Ihana ystäväni Minttu muisti minua ja Harria iiiihanalla lahjalla:

 Mukana tuli ohjeet onnistuneelle avioliitolle..

Onnistuakseen avioliitto tarvitsee..

..hyvän ja vakaan arjen (sitä kuvastavat omasta maasta nostamamme perunat)
..tea & honey = hitaita aamuja, teekuppi kädessä, fiilistellen (hunaja ei ainakaan lopu heti kesken)
..tulisuutta ja kipinää! (tätä symboloi Belizestä tuotu habanero -soosi. Muistakaa: what goes in hot, comes out hot..)
..ja lopuksi makeaa elämää (=oman pihan ompuista tehtyä hilloa)

Ihana  Minttu - KIITOS! :)

Kuinka kolmesta tuli yksi.

Innostuin bloggailusta pari vuotta sitten, ja minulla onkin (ollut) jo lyhyen blogiurani aikana kolme blogia; käsityöblogi, laihdutusblogi ja kaikkein rakkain näistä - hääblogini Rouvaksi 2012.

Perustin Vuodatukseen käsityöblogin (http://elisantuunauksia.vuodatus.net) syksyllä 2010, ja siitä lähtien olen ollut innokas bloggaaja, joskin kolmessa eri blogissa vuorotellen. Hääblogini on vienyt kaiken "blogiaikani" viimeisen vuoden ajan, ja nyt kun kurkkasin Vuodatukseen pitkästä aikaa, huomasin että KAIKKI kuvat blogeista olivat hävinneet serverivian vuoksi. Todella suuri harmitus, että kaikki käsityökuvat ym olivat kadonneet tuhka tuuleen. Mikäs sen parempi syy uudelle alulle, kun vanhojen blogien sulku (mitä niillä enää tekee, kun ei niissä ole kuviakaan).

Nyt kun rouviintuminen on tapahtunut, tulee rakastakin rakkaampi hääblogini hiljenemään - mutta enpä taida malttaa bloggailua kokonaan lopettaa. Ja siksipä näistä kolmesta tulee yksi. Enemmän tai vähemmän aktiivinen yksi.

Tervetuloa seuraamaan Elisan elämää, johon kuuluu avioliiton ensi askeleet, tuunailu ja käsityöt, karvakaverit Jade & Soturi, ja kaikkea muuta siltä väliltä. Ken tietää mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan...

Kuva

Ps. tämä on ajoitettu julkaisu, juuri näillä hetkillä sanomme isännän kanssa tahdon <3