Vauvakuplassa (-koomassa)

Heipsansaa kaikille, elossa ollaan edelleen!

Paskabloggaaja tässä hei, enpä ole sitten tammikuun jälkeen paljoa ehtinyt / jaksanut blogimaailmassa hengata. Aikaa ja energiaa ei vaan ole ollut avata tietokonetta ja tulla tänne näpyttelemään. Mutta kaikki on varsin hyvin ja ihanasti täällä.

Tässä ihan lyhyt kooste viimeisten kuukausien kohokohdista:

Äitiyslomani alkoi 20.1., josta nautin täysin siemauksin. Joskin loppuraskauden vaivat, kuten järkyttävä närästys, rannekanavaoireyhtymän mukanaan tuoma sormien tunnottomuus, väsymys ja itkuisuus vähän häiritsivät.

Minulle järjestettiin huikeat vauvakutsut 31.1.2015, mukana oli iso lauma rakkaimpia ystäviäni. Onnen kyyneliä valutettiin useampi, syötiin ja naurettiin. Muistoksi sain upeimman vaippakakun, jonka olen ikinä nähnyt.

21.2. otimme ystäväni kanssa viimeisiä raskauskuvia. En ole niitä vielä saanut, joten julkaisen niitä sitten myöhemmin.

Maanantaiaamuna 23.2., kaksi päivää ennen laskettua aikaa käynnistyi synnytys, ja tyttäremme tuli maailmaan hurjalla vauhdilla: kolmen maissa alkoi supistukset, ja kl 8.38 pieni prinsessamme oli maailmassa.

Tyttäremme syntyi täysin pistein imukupilla avustettuna, ja vastoin kaikkia odotuksia, raskausdiabetesvauvamme oli pikkiriikkinen, vain 2970g ja 47cm.

Sairaalassa vauvan sokereita seurattiin pari päivää, ja asustimme synnytyslaitoksen perhehuoneessa kolme päivää; kotiin pääsimme torstaina 26.2.

Maaliskuussa talonyhtiössämme alkoi putkiremontti, ja muutimme evakkoon äitini naapuriin maaliskuun puolivälissä. Asuntomme on pieni kaksio, joten tiiviisti asumista on päästy treenaamaan. Kämpässä on sauna, josta ainakin kissat ovat nauttineet täysillä.

Tyttäremme nimijuhlaa vietettiin 12.4., johon kutsuimme perheenjäsenten lisäksi lähimmät ystävät ja vauvan kummit.

Pieni maailmamme mullistanut prinsessa on nyt jo 10 -viikkoinen. Aika on mennyt huikealla vauhdilla, eipä tässä ole oikein muuta ehtinyt tehdä kuin ihmetellä tätä kaunista ihmistä.

Toivottavasti pääsen taas pian tänne kirjoittelemaan. Tällä hetkellä tyttö ei nuku kunnolla päiväunia, muuta kuin vaunuissa liikkeessä. Niinpä päiviin ei paljoa jää tietokoneiluaikaa, ja nekin pienet vapaahetket menee päiväaskareiden parissa - blogi on tällä hetkellä toissijainen juttu. Siihen saakka, voitte kurkkia menoamme instagramissa (linkki sivun oikeassa laidassa).

Ihanan aurinkoista loppukevättä ja alkavaa kesää!

Tyttö vai poika - osa 3

Jouduimme olla lähes koko syksyn jännityksessä siitä, kumpi meille on tulossa, tyttö vai poika.. Joulukuun alun ultrassa lääkäri vähän jo epäili, että mahassa asustaisi pieni tyttö, mutta varmuutta siitä ei silloinkaan saatu. Pikkuinen oli niin siveellinen, että jalat pysyivät tiukasti ristissä. 

Siitä seuraava äitiyspoliklinikkavisiittimme osui uuden vuoden aatolle. Miten nuo visiitit voivatkin jännittää joka kerta yhtä paljon? Taas jäi yöunet vähille, kun pyörin ja hyörin jännän äärellä; onkohan vauvalla kaikki hyvin? Toivottavasti se ei ole kasvanut liikaa. Onhan kehitys jatkunut normaalisti...

Pääsimme tapaamaan lääkäriä ajallaan, ja hyppäsimme suoraan ultrauspöydälle: vauva jakseli aivan erinomaisesti! Voi sydän kuinka ihana pieni siellä meille taas "vilkutteli"... Joka ikinen kerta kun tuijotan sitä mustaa epäselvää ruutua, lähes tärisen onnesta ja rakkaudesta tuota pientä ihmisen alkua kohtaan...

Vauva kasvaa täsmälleen keskikäyrällä, ja kaikki viittaa täysin normaalisti kehittyvään pikku tyyppiin. Lääkäri sanoi vauvan olevan melko hoikka, mikä tällaiselle ylipainoiselle naiselle on lähes naurahduksen paikka - ei ole tainnut vauva tulla äitiinsä!! :D

Ja saimmehan me vihdoin näkymän myös jalkoväliin: ei siellä miesvehkeitä näkynyt vaikka kuinka olisi zoomannut. Mies tietysti heti marisi, että "sinne meni autorata", poika kai olisi ollut se preferenssi. Vaikka eihän sillä yhtään mitään merkitystä loppujen lopuksi olekaan. 

Ja eikö se joku sanontakin mene, että "suuret rakastajat saavat vain tyttöjä"? Hehehee!! Meillä onkin sitten kotona aika akkavalta: vaimo, 2 tytärtä ja 2 tyttökissaa; miehellä on asiat aika mukavasti, eikö!? :D

10 kuvaa kesään: joulukuu

Kuukauden myöhässä, tässä siis kuva parvekkeeltamme joulukuun puolivälissä. Pari päivää kuvan ottamisen jälkeen saimme myös tänne etelään talvisen maiseman, mutta kuvanottohetkellä maa oli kovin syksyinen. Eipä tuosta nopeaan katsottuna tietäisi onko loka-, joulu- vai huhtikuu..?

Tässä aikaisemmat kuvat syksyltä verrokiksi:

Marraskuu 2014

Lokakuu 2014

Syyskuu 2014

Muutaman päivän päästä onkin aika räpsäistä tammikuun kuva, jonka jälkeen on enää 5 kuvaa kesään - ajatelkaas sitä!!! Ihanaa! :) <3

Seli seli!

Heipparalla piiiiiiitkästä aikaa! Luova blogitauko on venähtänyt pitemmäksi kuin ajattelin, vaikka en taukoa niin suunnitellutkaan. Pimeys, väsymys ja kaikki siltä väliltä johti siihen, että koneen näpyttely ei vaan ole töiden jälkeen ole kiinnostanut pätkääkään.

Joulu sujui mukavan rauhallisesti, käytiin aattona miehen siskon luona syömässä ja ihmettelemässä joulupukkia ja sukulaislasten riemua. Muuten pyhät sujuivat kotosalla, ei oikein ole ollut energiaa tehdä yhtään mitään.

Uusi vuosi vaihtui tänä vuonna minun osaltani nukkumalla, en jaksanut valvoa edes puoleen yöhön. Mies ja hänen tyttärensä kävivät jossain katsomassa raketteja, kun minä ja katit vedeltiin sikeitä.

Vauva voi oikein hyvin, vatsassa asustaa melko rauhallinen tyyppi. Tasaista muljuntaa tuntuu, mutta vielä ei ole yhtään kipeää iskua tullut. Ihmeellistä ajatella, että huomenna tulee jo 34 raskausviikkoa täyteen!!

Hankinnat on kotona jo pitkälti tehty, vain muutamia pikku juttuja on enää hommattavana. Tuo vauvatarvikemaailma on kyllä ihan yhtä mahdoton, kuin oli häätarvikemaailmakin: lista kaikesta houkuttelevasta tilpehööristä tuntuu olevan loputon. Ja näin ensikertalaisena tuntuu niin kovin hankalalta osata valita tuolta vauvatarvikemaailmasta ne tavarat, joita oikeasti tarvitsee...

Vaatteita olen saanut niin paljon, että uusia vaatteita en ole juurikaan voinut ostaa. Tuntuu jo nyt, että vauvalla on enemmän vaatteita, kuin meidän loppuperheellä yhteensä. Ei varmaan pikku tyyppi ehdi pitää kaikkia vaatteitaan, ennen kuin kasvaa jo niistä ulos.

Mammalomaan on enää tasan viikko aikaa! Uskomatonta ajatella, että tämän vuoden osalta nämä duunit on ihan kohta taputeltu.. Jännää!

Katsotaan, jos kirjoitusmotivaatiokin tässä taas nostaisi päätään, ja pääsisin takaisin jonkinmoiseen bloggausrytmiin.

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille, jotka vielä tänne eksytte!! <3

Vauva sai (juna)sukat

Mikä onkaan parempi tapa viettää löysää sadesunnuntaita, kun neuloa jotain ihanaa tulevalle pienokaiselle ja katsella hömppää telkkarista..

Eilen valmistui vauvan ensimmäiset omatekemät sukat ihanasta Dropsin untuvanpehmeästä Baby Merino langasta. Mallin bongasin jo vuosia sitten jostakin, Juna-sukan nimellä nämä yleisimmin kulkevat.

Juna-sukalla on myös liikuttava tarina:

Tämän sukan sydämellisen ja mieleenpainuvan tarinan kertoi meille Eila Turenius neulekoulussa Kaarakan talossa. Alkuperäiset valkoiset sukat ovat Terttu Latvalalla varmassa tallessa.

Terttu Latvalan äiti Kerttu Latvala oli matkalla 2 kk ikäisen tyttövauvansa Tuulan kanssa sotaa pakoon alkuvuodesta 1940. Junamatka Vaasasta keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten takia. Junassa oli heitä vastapäätä istunut eläkkeellä oleva käsityönopettaja, jolle tuli sääli pientä vauvaa ilman tossuja. Niinpä hän oli purkanut valkoista, käsin neulottua villatakkiaan ja neulonut langasta sukat radan korjaustöiden aikana. 

Kerttu Latvala neuloi elämänsä aikana useita satoja sukkia tällä samalla mallilla, uudet sukat aina kun tuttavapiiriin syntyi uusi vauva. Myös Terttu Latvala on neulonut yli 200 paria ja Eila Tureniuskin yli 50 paria. 

Paitsi että sukka on kaunis katsella, se pysyy erittäin hyvin pienen lapsen jalassa. 

Lähde: http://www.taitoep.net/palvelut/ohje-juna-sukkaan/

Malli: Junasukat
Lanka: Drops Baby Merino
Sukkapuikot 2,5mm

Vaikka itse sanonkin, niin näistä tuli niin syötävän söpöt, että ihailin niitä koko illan. <3 Lankaa jäi kerästä sen verran vielä yli, että aloitin myös tumppujen teon samalla tyylillä. Niistä sitten kuva kunhan saan valmiiksi :)

Kivaa alkanutta viikkoa!

Tyttö vai poika - osa 2

Lokakuisen rakenneultran jälkeen odotin tätä joulukuun alkua kuin kuuta nousevaa: pääsisin jälleen kurkkimaan pienokaistamme, ja mahdollisesti kysäisemään kumpi meille olisi tulossa.

Poika vai tyttö?

Syyskuussa diagnosoidun raskausajan diabeteksen vuoksi joudun pääsen ainakin kahteen ylimääräiseen ultraäänitutkimukseen, jossa seurataan vauvan kokoa tarkemmin. Yksi "radin" riskeistähän on, että vauvasta kasvaa liian iso "sokerilapsi", jos äidin sokerit ovat koholla.

Keskiviikkopäivä tuntui matelevan, kun pelonsekaisin tuntein odotin, että kello lyö 14 ja pääsisin kuulemaan, miten pikkuisemme voi. Jostain syystä pelkäsin kovasti, että vatsassani kasvaisi jättiläismäinen sokerihirviö (hyvin onnistui diabeteshoitaja minua pelottelemaan syyskuussa..). Sain kuitenkin kehuja siitä, että painoa ei ole tullut yhtään raskauden aikana, ja että sokeritkin ovat pysyneet kurissa. Jo pelkästään siitä tuli tosi hyvä mieli.

Ja vielä parempi mieli tuli, kun näin pienokaisemme heiluvan vatsassani pienen ampiaisen lailla. Ihan kun hän olisi meille jo vilkuttanut! "Kauniit kasvot" -meille sanottiin, kun pikkuinen heilutti käsiään päänsä vieressä.

Kaikki mitat olivat keskikäyrällä, joten pelkoni olivat osoittautuneet turhiksi. Kaikki oli pikkuisella niin hyvin kuin vaan voi olla! Mikä ihana helpotus, jälleen kerran kivi vierähti sydämeltä <3

RV 28+0

vauvan paino n. 1300g

Proteiinit/ sokerit normaalit

Raivotarjonnassa (pää alaspäin)

Lapsivesi normaali

Syke +

Liikkeet +

Kysyessäni varovaisesti vauvan sukupuolta, tällä kertaa ihana, hyväntuulinen lääkäri lupasi katsoa. Ja niinhän siinä kävi, että jälleen kerran meidän pikkuinen oli tiukasti jalat ristissä. Vähän kun siinä heiluteltiin ultra-anturia, niin taisi pikkuinen sen verran raottaa, että jotain osviittaa saatiin.

"En näe täällä pojan vehkeitä, mutta en voi olla ihan täysin varma. Kyllä minä tätä tytöksi veikkaisin. Katsotaan sitten uudelleen vielä seuraavassa ultrassa."

Eli saimme varovaisen prinsessalupauksen! <3 Vielä en ole uskaltautunut vaatekauppaan rimpsumekko-ostoksille, katsotaan jos malttaisin odottaa vielä uudenvuoden aattoon, jolloin seuraava visiitti on.

Kuitenkin salaa hihkun mielessäni ajatuksesta, että meille olisi tulossa pieni tyttö! <3 <3 <3

*Kuva*

Pikkujoulutunnelmaa Itävallassa

Meillä on nyt kahtena vuonna peräkkäin vietetty työpaikan "vuosikokousta" ja pikkujoulujuhlaa Itävallan Bad Gasteinissa. Tänä vuonna tuo reissu ajoittui kuun vaihteeseen, kotiuduimme reissusta tiistai-iltana. Varsin mukavaa päästä vähän reissaamaan, nauttimaan Alppien upeista maisemista ja pienestä luksuksesta.

Lähdimme matkaan sunnuntaina, ja kuten ihan joka kerta laukkua pakatessani, ainakin yksi kateista osallistuu pakkaamiseen ahkerasti. Jaden anova ilme näyttää siltä, kuin se tietäisi, että taas "äiskä" lähtee..

Majoituimme Bad Gasteinissa hienossa 4* hotelli Salzburger Hofissa. Hotelli on upea, vähän vanhanaikainen suuri hotelli ihan kylän keskustassa juna-aseman laitamilla. Tällaisessa luksushuoneessa olisi kiva viettää aikaa puoliskonkin kanssa, ehkäpä joku päivä pääsemme tuonne yhdessä.

Sunnuntaina saavuttuamme hotellille, kävimme pikalounaalla, jonka jälkeen ilta menikin kokoustaessa. Illalliselle pääsimme vasta puoli yhdeksän maissa, ja aivan huippu-upea jouluillallinen seisovasta pöydästä meni vähän ahmimiseksi. Tarjolla oli niin paljon kaikkea hyvää, ja melko vähän aikaa syödä - keittiö kun sulkeutui jo 21.30. Illallisen jälkeen käväisimme vielä yhdellä ennen kuin minä päätin painua unten maille. Vaikka eihän siitä nukkumisesta mitään tullut, maha oli niin täynnä..

Mitä muuta voikaan odottaa lounaaksi Itävallassa..?

 Maanantaiaamu valkeni todella sumuisena ja sateisena. Suurin osa työkavereista lähti Kaprunin jäätikölle hiihtämään ja laskettelemaan.

Ihan pilvessä

Minä päädyin viime vuotiseen tapaan Salzburgin joulumarkkinoita ihmettelemään. Hieman sateinen ja harmaa keli kyllä latistivat tehokkaasti joulufiilistä, mutta kaunis pikku kaupunkihan tuo on. Tällä kertaa en ostanut yhtään mitään, vaan vietin ne muutaman hassua tuntia vaan tallustellen ja paikkoja ihmetellen. Jos vielä lähdemme samaan paikkaan, niin taidanpa viettää päiväni mieluummin kylpylässä lelluen. Kyllä tuo Salzburg on nyt nähty.

Kaiken kaikkiaan meillä oli ihan mukava reissu. Ja tämä taisikin jäädä viimeiseksi ennen pikkuisen tuloa. Saas nähdä koska seuraavan kerran reissataan, ja minne. Ja millaisella kokoonpanolla... :)

27+0: neuvolalääkäri ja maha

Tänään raskauskalenteri ilmoitti 27 viikkoa tulleen täyteen. Näin ollen mennään jo 28. viikolla, ihan hurjaa! Enää noin 10-15 viikkoa siihen, että nyytti on sylissäni jos kaikki menee hyvin. Ja vain 29 työpäivää jäljellä ennen äippälomaa (enhän minä päiviä laske, mitenniin..?).

Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkärikäynti. Lääkäri oli oikein mukava, ja hän teki perus tutkimukset ja jutskailtiin mun voinnista. Vauvan sykkeet hakkasivat edelleen tasaisen voimakkaasti (pulssi 150-155), ja kohdun kaula ym paikat olivat kunnossa. Eli vielä kaikki näyttäisi olevan varsin hyvin.

Vauvan kokoa lääkäri tunnusteli vatsan päältä. Hänen mukaansa vauvan koko on normaaleissa mitoissa, hieman keskikäyrän yläpuolella. Tarkemmat mitat saamme ensi viikolla, kun käyn raskausajan diabeteksen vuoksi äitiyspolilla kontrollikäynnillä.

Viikon päästä saamme vihdoin (toivottavasti) tietää kumpi meille on tulossa.. <3 Meillehän asiaa ei siis rakenneultrassa kerrottu, vaikka olisin halunnut tietää. Vieläkin mietityttää johtuuko se tämän beiben siveellisyydestä vai vaan ultraajan nuiviudesta..

Raskausvatsani alkaa vasta nyt hieman erottua normaalista. Kun näitä fyllinkejä on tarpeeksi, niin vauveli on saanut kasvaa ihan rauhassa ilman, että kukaan välttämättä huomaisi, jos ei asiasta tietäisi.

Paino on edelleen pysynyt ruodussa, taas oli neuvolapunnarilla kilo vähemmän kuin kuukausi sitten! Eli tosi tyytyväinen olen siihen, että raskauskiloja ei ole päässyt syntymään. Melkein yhtä paksu ja pötkö olen siis edelleen kuin kesällä, mutta painopiste alkaa muuttaa tuohon etumukselle.

Ihanaa, että rakkaalla on kaikki hyvin <3

10 kuvaa kesään: marraskuu

Vähän myöhäiseen jäi tämän kuun kuvahaaste, mutta sainpas räpsästyä kuvan. Pari päivää Espoossakin lumi oli maassa, nyt sataa jälleen vettä ja on pimeää. Marraskuu on kyllä yksi vuoden ankeimmista kuukausista. Vaikka tänä vuonna tämä kuukausi onkin kulunut kuin siivellä.

Kuva otettu 23.11.2014 kl 13

Tässä vertailuksi syys- ja lokakuun kuvat. Vaikea kuvitella, että tuo vehreä kuva on otettu 2kk sitten...

Enää 7 kuvaa kesään <3

Molla Millsia tapaamassa + virkattu läppäripussi

Yksi ehdottomista lempikäsityökirjoistani on Virkkuri -kirja, jonka on kirjoittanut Molla Mills (Mari Leppälä). Tuon kirjan avulla olen oppinut valtavasti uusia juttuja virkkauksesta, ja olen selannut kirjan ehkä sata kertaa läpi. Mainitsinkin kirjasta jo reilu vuosi sitten kissakori -postauksessani.

Kaikkein mieluisimpana työnä ko kirjasta virkkasin itselleni (tai siis MacBook Airilleni) suojapussin. Olen käyttänyt sitä ahkerasti, mutta näköjään unohtanut jakaa siitä kuvaa täällä blogissa. Ohje oli alunperin tehty käsilaukulle, mutta koska käytin paksumpaa lankaa, siitä muodostui täydellinen kaveri kannettavalleni.

Ohje: Virkkuri / Molla Mills (sovellettu)
Lanka: Novita Miami

En tiedä miten tämän lempikäsityökirjani kirjoittaja olikaan sitten eksynyt meidän pikkulähiömme kirjastoon kirjailijavieraaksi, mutta tietysti päätin olla paikalla! Oli kiva kuulla kirjan synnystä ja kirjoittajan ajatuksista virkkauksesta. Hän myös toi mukanaan joitakin virkkaamiaan malleja, ja hieman jopa kateellisena niitä tuijotin - niin siistiä ja kaunista jälkeä! Sormet alkoivat välittömästi syyhytä: olisi tehnyt mieli ampaista ostamaan Molla -kalalankaa, josta hän on lähes kaikki mallituotteensa virkannut.

Seuraava ostos ei varmaan kuitenkaan ole kalalanka, vaan Mollan 2. kirja, Virkkuri 2. Toivoin sitä jo kovasti synttärilahjaksi, mutta eipä tuo miehenköriläs ollut sitä löytänyt - vaikka oli ihan tosissaan yrittänyt. Katsotaan, jospa se löytyisi pukin kontista!

Hainpa vielä tapaamisen lopuksi itselleni vanhanaikaisesti "ommarit" kirjaani:

Taidan olla vähän hölmö, mutta olin tästäkin ihan pöhelön innoissani.

...hormoonit..?

Äitiyspakkaus!

Niin tuli sekin päivä, josta en viime kevään keskenmenon jälkeen edes halunnut haaveilla. Nimittäin raskauden puolivälin jälkeen saatu raskaustodistus ja äitiysavustus. Olen nyt siis (ollut jo useamman viikon) myös "virallisesti" odottava äiti.

Minulle oli jo alun perin itsestään selvää, että haluan äitiyspakkauksen. Halusin kokea tämän meille suomalaisille etuoikeutetun lahjan, ja päästä hipelöimään kaikkea tavaraa mitä pakkauksesta löytyy. Mies ei pistänyt hanttiin, näki kai kasvoiltani kuinka tärkeä tämä pakkaus minulle oli :)

Päätöksen tultua odotin kuumeisesti sitä pakettikorttia, joka ilmoittaisi pakkauksen saapumisesta. Ja tulihan se sieltä, jopa vähän nopeammin kuin olin uskaltanut odottaa. Viikko päätöksen jälkeen tuo pakettikortti oli kilahtanut postilaatikosta. Voi sitä riemua! Oli kuin joulu olisi tullut ennakkoon!

Aika jännä juttu muuten, kuinka kaikki asiat tuntuvat 100 x isommilta nykyään. Niin hyvässä kuin pahassakin..

Pitihän pakkaus käydä kotiuttamassa samana iltana. Ja kyllä siinä menikin aikaa ihaillessa kaikkea, mitä boksista löytyi. Vaikka olinkin Kelan sivuilta ja lukuisista blogeista tavaroita jo ihaillut, niin kyllä se penkominen oli edelleen livenä jännittävää!

En tiedä johtuuko siitä, etten ole niin hirmuisen tarkka vaatetuksista, mutta lähes yllätyin, ettei pakkauksesta löytynyt yhtään inhokkia. Sellaista, josta olisi välittömästi tullut "en taatusti pue vauvalle" -fiilis. Uskoisin, että kaikki vaatteet ja tarvikkeet tulee käytettyä ennemmin tai myöhemmin.

Ihmettelin kovasti kaikkien vaatteiden valtavan suuria kokoja. Vastasyntyneelle ei paketista juurikaan löytynyt mitään - ihan pari hassua vaatetta. Noh, ovatpahan sitten keväämmällä tarpeellisempia. Toivottavasti jättisuuret haalarit menevät vauvalle sitten ensi talvena, tälle helmikuulle nuo ovat auttamattomasti liian isoja..

Nyt kutkuttaisi päästä kangaskauppaan miettimään laatikolle fyllinkejä, ajattelin tuunata siitä jonkun ihanan sängyn pienelle ensipediksi <3

Ihanaa viikonloppua!