Vauvakuplassa (-koomassa)

Heipsansaa kaikille, elossa ollaan edelleen!

Paskabloggaaja tässä hei, enpä ole sitten tammikuun jälkeen paljoa ehtinyt / jaksanut blogimaailmassa hengata. Aikaa ja energiaa ei vaan ole ollut avata tietokonetta ja tulla tänne näpyttelemään. Mutta kaikki on varsin hyvin ja ihanasti täällä.

Tässä ihan lyhyt kooste viimeisten kuukausien kohokohdista:

Äitiyslomani alkoi 20.1., josta nautin täysin siemauksin. Joskin loppuraskauden vaivat, kuten järkyttävä närästys, rannekanavaoireyhtymän mukanaan tuoma sormien tunnottomuus, väsymys ja itkuisuus vähän häiritsivät.

Minulle järjestettiin huikeat vauvakutsut 31.1.2015, mukana oli iso lauma rakkaimpia ystäviäni. Onnen kyyneliä valutettiin useampi, syötiin ja naurettiin. Muistoksi sain upeimman vaippakakun, jonka olen ikinä nähnyt.

21.2. otimme ystäväni kanssa viimeisiä raskauskuvia. En ole niitä vielä saanut, joten julkaisen niitä sitten myöhemmin.

Maanantaiaamuna 23.2., kaksi päivää ennen laskettua aikaa käynnistyi synnytys, ja tyttäremme tuli maailmaan hurjalla vauhdilla: kolmen maissa alkoi supistukset, ja kl 8.38 pieni prinsessamme oli maailmassa.

Tyttäremme syntyi täysin pistein imukupilla avustettuna, ja vastoin kaikkia odotuksia, raskausdiabetesvauvamme oli pikkiriikkinen, vain 2970g ja 47cm.

Sairaalassa vauvan sokereita seurattiin pari päivää, ja asustimme synnytyslaitoksen perhehuoneessa kolme päivää; kotiin pääsimme torstaina 26.2.

Maaliskuussa talonyhtiössämme alkoi putkiremontti, ja muutimme evakkoon äitini naapuriin maaliskuun puolivälissä. Asuntomme on pieni kaksio, joten tiiviisti asumista on päästy treenaamaan. Kämpässä on sauna, josta ainakin kissat ovat nauttineet täysillä.

Tyttäremme nimijuhlaa vietettiin 12.4., johon kutsuimme perheenjäsenten lisäksi lähimmät ystävät ja vauvan kummit.

Pieni maailmamme mullistanut prinsessa on nyt jo 10 -viikkoinen. Aika on mennyt huikealla vauhdilla, eipä tässä ole oikein muuta ehtinyt tehdä kuin ihmetellä tätä kaunista ihmistä.

Toivottavasti pääsen taas pian tänne kirjoittelemaan. Tällä hetkellä tyttö ei nuku kunnolla päiväunia, muuta kuin vaunuissa liikkeessä. Niinpä päiviin ei paljoa jää tietokoneiluaikaa, ja nekin pienet vapaahetket menee päiväaskareiden parissa - blogi on tällä hetkellä toissijainen juttu. Siihen saakka, voitte kurkkia menoamme instagramissa (linkki sivun oikeassa laidassa).

Ihanan aurinkoista loppukevättä ja alkavaa kesää!

Tyttö vai poika - osa 3

Jouduimme olla lähes koko syksyn jännityksessä siitä, kumpi meille on tulossa, tyttö vai poika.. Joulukuun alun ultrassa lääkäri vähän jo epäili, että mahassa asustaisi pieni tyttö, mutta varmuutta siitä ei silloinkaan saatu. Pikkuinen oli niin siveellinen, että jalat pysyivät tiukasti ristissä. 

Siitä seuraava äitiyspoliklinikkavisiittimme osui uuden vuoden aatolle. Miten nuo visiitit voivatkin jännittää joka kerta yhtä paljon? Taas jäi yöunet vähille, kun pyörin ja hyörin jännän äärellä; onkohan vauvalla kaikki hyvin? Toivottavasti se ei ole kasvanut liikaa. Onhan kehitys jatkunut normaalisti...

Pääsimme tapaamaan lääkäriä ajallaan, ja hyppäsimme suoraan ultrauspöydälle: vauva jakseli aivan erinomaisesti! Voi sydän kuinka ihana pieni siellä meille taas "vilkutteli"... Joka ikinen kerta kun tuijotan sitä mustaa epäselvää ruutua, lähes tärisen onnesta ja rakkaudesta tuota pientä ihmisen alkua kohtaan...

Vauva kasvaa täsmälleen keskikäyrällä, ja kaikki viittaa täysin normaalisti kehittyvään pikku tyyppiin. Lääkäri sanoi vauvan olevan melko hoikka, mikä tällaiselle ylipainoiselle naiselle on lähes naurahduksen paikka - ei ole tainnut vauva tulla äitiinsä!! :D

Ja saimmehan me vihdoin näkymän myös jalkoväliin: ei siellä miesvehkeitä näkynyt vaikka kuinka olisi zoomannut. Mies tietysti heti marisi, että "sinne meni autorata", poika kai olisi ollut se preferenssi. Vaikka eihän sillä yhtään mitään merkitystä loppujen lopuksi olekaan. 

Ja eikö se joku sanontakin mene, että "suuret rakastajat saavat vain tyttöjä"? Hehehee!! Meillä onkin sitten kotona aika akkavalta: vaimo, 2 tytärtä ja 2 tyttökissaa; miehellä on asiat aika mukavasti, eikö!? :D

10 kuvaa kesään: joulukuu

Kuukauden myöhässä, tässä siis kuva parvekkeeltamme joulukuun puolivälissä. Pari päivää kuvan ottamisen jälkeen saimme myös tänne etelään talvisen maiseman, mutta kuvanottohetkellä maa oli kovin syksyinen. Eipä tuosta nopeaan katsottuna tietäisi onko loka-, joulu- vai huhtikuu..?

Tässä aikaisemmat kuvat syksyltä verrokiksi:

Marraskuu 2014

Lokakuu 2014

Syyskuu 2014

Muutaman päivän päästä onkin aika räpsäistä tammikuun kuva, jonka jälkeen on enää 5 kuvaa kesään - ajatelkaas sitä!!! Ihanaa! :) <3

Seli seli!

Heipparalla piiiiiiitkästä aikaa! Luova blogitauko on venähtänyt pitemmäksi kuin ajattelin, vaikka en taukoa niin suunnitellutkaan. Pimeys, väsymys ja kaikki siltä väliltä johti siihen, että koneen näpyttely ei vaan ole töiden jälkeen ole kiinnostanut pätkääkään.

Joulu sujui mukavan rauhallisesti, käytiin aattona miehen siskon luona syömässä ja ihmettelemässä joulupukkia ja sukulaislasten riemua. Muuten pyhät sujuivat kotosalla, ei oikein ole ollut energiaa tehdä yhtään mitään.

Uusi vuosi vaihtui tänä vuonna minun osaltani nukkumalla, en jaksanut valvoa edes puoleen yöhön. Mies ja hänen tyttärensä kävivät jossain katsomassa raketteja, kun minä ja katit vedeltiin sikeitä.

Vauva voi oikein hyvin, vatsassa asustaa melko rauhallinen tyyppi. Tasaista muljuntaa tuntuu, mutta vielä ei ole yhtään kipeää iskua tullut. Ihmeellistä ajatella, että huomenna tulee jo 34 raskausviikkoa täyteen!!

Hankinnat on kotona jo pitkälti tehty, vain muutamia pikku juttuja on enää hommattavana. Tuo vauvatarvikemaailma on kyllä ihan yhtä mahdoton, kuin oli häätarvikemaailmakin: lista kaikesta houkuttelevasta tilpehööristä tuntuu olevan loputon. Ja näin ensikertalaisena tuntuu niin kovin hankalalta osata valita tuolta vauvatarvikemaailmasta ne tavarat, joita oikeasti tarvitsee...

Vaatteita olen saanut niin paljon, että uusia vaatteita en ole juurikaan voinut ostaa. Tuntuu jo nyt, että vauvalla on enemmän vaatteita, kuin meidän loppuperheellä yhteensä. Ei varmaan pikku tyyppi ehdi pitää kaikkia vaatteitaan, ennen kuin kasvaa jo niistä ulos.

Mammalomaan on enää tasan viikko aikaa! Uskomatonta ajatella, että tämän vuoden osalta nämä duunit on ihan kohta taputeltu.. Jännää!

Katsotaan, jos kirjoitusmotivaatiokin tässä taas nostaisi päätään, ja pääsisin takaisin jonkinmoiseen bloggausrytmiin.

Ihanaa alkanutta vuotta teille kaikille, jotka vielä tänne eksytte!! <3